Ihmetyttää kristinuskossa välillä tuo (katkeruudest)
anteeksiantamiskysymys.
Jos sinulla on vaikkapa narsistinen äiti, et todella voi kääntää poskeasi, vaan olisi sairasta kääntää toinen poski.
Välillä on OIKEUS suuttua ja olla pitämättä yhteyttä johonkuhun, jatkuva anteeksianto johtaa juuri siihen katkeruuteen, mistä nimenomaan pitäisi pyrkiä pois anteeksiantamisella, mikä normaalitapauksessa yllä toimisi, mutta ei liian vaikeassa tapauksessa.
Ei tässä mitään uutta, mutta halusin tuolle yhdelle kirjoittajalle vaan vastailla
Kommentit (4)
että vain näiden tuntija kärsii. Se jota vihataan porskuttaa entiseen malliin, hyvillä mielin. Katkeruus ja viha syö tuntijaansa, anteeksianto helpottaa.
oli niin hyvin sanottu,että hatun nosto!
Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Anteeksianto ei tarkoita sitä, että synti ja väärintekeminen hyväksytään. Se on vähän kuin rajat ja rakkaus lapsen kohdalla. Äiti rakastaa lasta, vaikka lapsi tekee kolttosia. Äiti ei katkeroidu lapsen kolttosista vaan antaa ne anteeksi ja ohjaa kuitenkin samalla lasta jämäkästi oikealle tielle.
totta.
Mutta, epänormaalimmassa tilanteessa,onhan ihmisellä oikeus rakastaa itseäänkin, ja maailmassa on ihmisoikeudet.
Jos ihmisoikeuksia loukataan, on uhrin oikeus olla pitämättä yhteyttä vanhempaansa, ja antaa anteeksi vääryydet vasta sitten, kun niitä on ensin anteeksipyydetty / hän on siihen valmis, ei niin, että hän alityisesti niitä anteeksiantaisi sata kertaa vuorokaudessa vuosikausia.
että vain näiden tuntija kärsii. Se jota vihataan porskuttaa entiseen malliin, hyvillä mielin.
Katkeruus ja viha syö tuntijaansa, anteeksianto helpottaa.