Lue keskustelun säännöt.
Kumpi lapsille pahempaa? Se että masentunut äiti häipyy vai jatkaa elämäänsä lastensa kanssa?
03.12.2010 |
Onko lapsille parempi, että äiti häipyy kokonaan kuvioista vaiko se että äiti pysyy kuvioissa vakavasti masentuneenakin vaikkei mitään jaksa lasten kanssa tehdäkään?
Kommentit (27)
Mietin lähteäkö vai jäädä, kumpi lapsille huonompi vaihtoehto jos olen nyt siinä kunnossa, etten pysty enkä halua lapsista vastuuta ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oli pakko.
Ehdottomasti ei kannata lähteä. Aiheutat trauman sekä lapsille ja itsellesi. Sen sijaan sun pitäis saada jotain apua kotiin. Millainen elämäntilanne sulla on? Onko kumppania kotona jakamassa kasvatusvastuuta?
Sairaalajakson ajan lapset varmasti pärjäävät tavalla tai toisella jos pakko on.
Mutta haethan apua, siis lapset tarvitsevat varmasti muutakin huolenpitoa.
et halua etkä pysty ottaa vastuuta lapsista, niin tarvitsette apua. sinä tarvitset apua.
mutta ei kai lapsia tarvitse jättää? onko mahdollista siis saada hoitajaa lapsille päiviksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis haluaisit lähteä ja nyt yrität etsiä sille puolusteluja "lasten edulla"?
ja hän joutuu käytännössä hoitamaan lapset kokonaan. Miehen asenteen takia mieluummin häipyisin kuin jäisin kuuntelemaan "että säkin vaan siinä makaat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millään lailla osallistua, eivätkä lapset sitä ymmärrä.
Mies ei kestä sitä että olen masentunut ja hän joutuu käytännössä hoitamaan lapset kokonaan. Miehen asenteen takia mieluummin häipyisin kuin jäisin kuuntelemaan "että säkin vaan siinä makaat".
ja myös sellaisia käyntejä, johon miehesi osallistuu. Hän ei selvästikään ymmärrä, mitä masennus on.
Ovatko lapset minkäikäisiä? Ovatko päiväkodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja käytännössä isä hoitaa heitä illat ja yöt. Mies haluaisi että häivyn, kun en kerran mitään jaksa tehdäkään.
mutta sitten ei jakseta niistä huoletia. Säälix käy lapsesi ja miehesi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään se et jaksa etkä pysty lapsia hoitamaan, koska olet sairas. Mutta hylkäämällä lapsesi teet heille aivan käsittämättömän suurta pahaa. Parempi tosiaan masentunut äiti kuin masentunut hylännyt äiti.
Hoida itsesi kuntoon.
mutta kuitenkin pitää yhteyttä ja hyvät välit lapsiisi ja tavata heitä.
Jos hylkäät ne kokonaan, niin se on yhtä paha kuin vakavasti masentuneena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olis taakkana muille. Osastolle menen jouluksi, jos pääsen.
Onko sulla diagnoosia? Ymmärtääkö mies, että olet sairas? Voisiko hän saada jonkinlaista tukea?
Seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksesta saa ilmaista tukea, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. En itse harrasta seurakunnan juttuja, mutta pari sukulaista on kys. paikassa töissä, joten tiedän sitä kautta. Ei siellä mitään Jeesusta tarjota vaan ihan oikeaa apua.
Onko paljon lapsia pienillä ikäeroilla vai jotain muuta taustalla?
että alat NYT, tällä hetkellä hoitaa itseäsi kuntoon, pitäen hoitoaikana mahdollisimman tiiviisti yhteyttä lapsiisi, ja kun olet toipunut, palaat taas äidiksi äidin paikalle. Aloita esim. menemällä lääkäriin tai psykistriseen päivystykseen tai soittamalla auttavaan puhelimeen.
Ehkä tarvitset nyt sairaalajakson tai muuten mahdollisuuden olla rauhassa ilman vastuuta. Onko lasten isä kuvioissa? Tai mummo, täti? Voisiko joku toinen ottaa nyt vastuun lapsista, ja sinä pääsisit joko sairaalaan tai joka tapauksessa tiiviiseen hoitoon (terapiaa, lääkitystä) siten, että vaikka asuisit kotona niin joku muu hoitaisi lapset täysin. Tai muuttaisit väliaikaisesti muualle, esim. lapsuudenkotiisi? Ja koko ajan tietysti pitäisit yhteyttä lapsiisi, mutta ilman hoitovelvoitetta tai mahdollisimman vähän sellaista. Jos ketään muuta ei ol, niin sitten lapset väliaikaiseen sijoitukseen siten, että pidät yhteyttä heihin.
Tiedän, että psykoterapiaan on vaikea päästä, mutta pienten lasten äiti on kyllä kohtuu hyvässä asemassa siinä "kilpailussa". Ja luulisi, että pääset sairaalaankin, jos kerrot lääkärissä, ettet jaksa mitään etkä pysty hoitamaan lapsia.
Voin vannoa (ja tämän itsekin tiedät), että lapsille on parempi, jos pysyt heidän elämässään, vaikka sitten epätäydellisenä. Toki esim. sijoitus on lapsille traumaattinen kokemus, mutta kun saat itsesi kuntoon, voit korjata noita traumoja - jos häivyt kokonaan niin se trauma voi olla jo korjaamisen ulottumattomissa.
Apua ON saatavilla ja sinä pystyt toipumaan! Muistatko vielä, miltä tuntui olla iloinen ja onnellinen? Voit kokea sen taas joskus, yritä uskoa siihen! Aloita jostain niin pienestä, että jaksat sen tehdä, soita vaikka kriisipäivystykseen ja kysy sieltä neuvoa.
Mietin lähteäkö vai jäädä, kumpi lapsille huonompi vaihtoehto jos olen nyt siinä kunnossa, etten pysty enkä halua lapsista vastuuta ottaa.
sillä aikaa kun kirjoitin. Mies hoitaa siis lapsia ja pääset mahdollisesti osastolle, tilanne ei siis ole lainkaan toivoton! Et ole turha eikä sinun pidä häipyä. Miehen puheet ovat ikäviä, mutta hänelläkin on varmaan rankkaa, kun hoitaa lapset lähes yksin ja käy töissä (?). Yritä uskoa siihen, että nouset vielä tästä.
t. 19
en olis taakkana muille. Osastolle menen jouluksi, jos pääsen.
ajatella, että on taakka muille, ja että on parempi jos menisi itse pois. Onneksi et ole niin pohjalla että suunnittelet itsesi tappamista..
Äitini päätti päivänsä kun olin lapsi. Jäähyväiskirjeessä selitti, että näin oli parempi, koska oli vain taakaksi muille. Vihan sitä mitä hän teki. Itselleen ja meille, lapsille.
Mikään ei ole kamalampaa kuin tulla oman äitinsä hylkäämäksi. Ja äiti vielä kehtaa puolustella tekoaan sillä, että se "olisi lapsille helpompaa". Ei ole.
voi juma, aloin rääkymään täällä...
Hoida itsesi kuntoon nainen!
Psykomamma? En haluaisi millään tuhlata energiaani hänelle vastaamiseen, koska yleensä hän vain haleksuu saamiaan neuvoja. Voin pohtia asiaa kanssasi, jos et ole hän.