Lue keskustelun säännöt.
Lapsi oireilee - uskaltaako apua hakea?
03.12.2010 |
Otsikon kysymys tulee vähän myöhässä, koska hain jo apua, mutta kysyn kuitenkin, kun huolestuttaa. Kyse on siis siitä, että kouluikäinen lapseni oireilee (synkkiä puheita) ja olin sen vuoksi yhteydessä perheneuvolaan.
Perheneuvoja oli puhelimessa avulias ja lupasi viedä asiaa eteenpäin ja olla yhteydessä. Ymmärsin, että perheneuvolaan on jonoa, mutta katsoi, mitä voidaan tehdä.
Jälkikäteen alkoi huolestuttaa. Haluan, että lapseni mahdolliset psykologiset oireet tutkitaan ja avuntarve selvitetään ja mikäli olisi oikea tarve hoitojaksolle jossain, niin tietysti haluaisin hänet myös hoitoon.
Mutta rupesi sitten huolestuttamaan, että mikäköhän riski on sille, että arvioivat avun tarpeen väärin ja lapsi joutuu pois luotamme hoitoon, joka ei itse asiassa olisi tarpeen? Ja vaikutus voikin olla päinvastoin, kotoa pois joutuminen aiheuttaa vakavat ongelmat...
Sekava viesti, tiedän. Mutta mikähän on riski, että oireileva lapsi otetaan väärin perustein esim. laitoshoitoon? Tapahtuuko sellaista vasten vanhempien tahtoa?
Kommentit (37)
Entä sitten aikuiset mielenterveysongelmaiset, onko niilläkin kotiolot vai kenties lapsuuden kotiolot olleet aina välttämättä pielessä?
Teinilläni todettiin keskivaikea masennus, pari itsemurhayritystä omien sanojensa mukaan (ilmeisesti oli suunnitellut jotain junan alle hyppäämistä tms). Syynä oli koulukiusaaminen ja se että tyttöystävä petti ja lopulta jätti. Kotioloilla ei ollut mitään tekemistä mainittujen asioiden kanssa, valitettavasti vanhemmat ei voi kaikkeen vaikuttaa mitä lapsen elämässä tapahtuu.
kyllähän aikuisilla mt- ongelmaisilla nimenomaan ongelmat usein johtuu lapsuudesta ja sen aikaisista kotioloista. Lapsuuden kotiolot vaikuttaa siihenkin, miten selviää vastoinkäymisistä kuten vaikka erosta. Oliko teillä sitten mielestäsi todella hyvät kotiolot eikä ne mitenkään ole voineet vaikuttaa lapsesi masennukseen? En sanonutkaan että aina olisi vanhempien vika mutta usein kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ei annettu mitään apua kun teinillä oli paha olla, itse hain ja pyysin apua ja psykiatrin polilta sanottiin että apua ei tule ennenkuin tehdään huostaanotto. Perusteena oli että "yhteistyö ei toimi kun lapsi asuu kotona", mikä tarkoitti sitä että he lähettivät vastaanottoajat tiedoksi vain ja ainoastaan 13v teinille tekstiviestillä "koska meillä on tällainen käytäntö", ei ollenkaan vanhemmille koska "kyllähän te tiesitte että on viikottaiset käynnit ja teidän olisi pitänyt ottaa itse selville milloin ne ovat". Teini oli sellainen että ei päässyt edes sängystä ylös ja kouluun, mutta polille olisi pitänyt päästä ihan itsenäisesti.
Samalla polilla "diagnoosit" tekevät psykologi ja sairaanhoitaja, lääkäri ainoastaan allekirjoittaa paperit jotta paperilla näyttäisi että ne ovat lääkärin tekemiä. Sairaanhoitaja sai myös epäammattimaiset huutoraivarit kokouksessa ja samainen hemmo sanoi että jos ei nyt 15v masennusoireinen teini itse vaivaudu vastaanotolle ja saa puhuttua siellä mikä mieltä painaa niin hän ei sitten ole avun tarpeessa, heidän mielestään mitään psykiatrisen avun tarvetta ei ole. Lapsi on itse sanonut siellä toisin, mutta ei sano enää koska eivät kuuntele häntä eivätkä minuakaan.
Minä siis oikein pyysin saada häntä hoitoon, vaikka osastollekin mutta eivät ottaneet, keskusteluapua teinille tarjottiin sillä ehdolla että huostaanotto tehdään. Lapsi ei ole käynyt koulua kolmeen vuoteen ja hänellä on paha olla mutta polin mielestä hänellä ei ole mitään psykiatrista ongelmaa.
ja olet hoitomyönteinen. Niin kauan kuin sä itse olet hoitomyönteinen, lasta ei tarvitse huostaanottaa eikä viedä pois kotoa (paitsi tietysti ihan psykoosissa tai ehkä pahan masennuksen takia lyhyelle osastojakselle). Niin kauan kuin itse käyttäydyt asiallisesti, sua kuunnellaan ja kohdellaan myös asiallisesti.
Mutta ota sekin huomioon, että hoitomyönteisyys tarkoittaa myös sitä, että otat vastuun omista virheistäsi. Oikeasti sun lapsesi oireilee jonkun syyn takia. Teillä on siellä jotain, jonka kanssa sä et pärjää. Vaikka lapselle löytyisi joku neurologinen tai fyysinen tai psyykkinen diagnoosi, se ei tarkoita sitä, etteikö myös sun toiminnassasi olisi jotain parannettavaa TÄTÄ NIMENOMAISTA LASTA SILMÄLLÄPITÄEN. Voit olla tosi erinomainen tavislapsen kasvattaja, mutta jos sun lapsesi ei ehkä olekaan tavis, myös sun täytyy muuttaa toimintaasi. Jollet muuta, olet osaltasi syyllinen lapsen ongelmiin. TÄmän takia sinun on syytä suhtautua myönteisesti myös niihin selvityksiin ja tutkimuksiin, joiden saatat vaistonvaraisesti kokea olevan suunnattuja sinua tai sinun vanhemmuuttasi vastaan. TÄmän mä sanon as-lapsen äitinä, joka on yhtä ja toista vaikeaa nähnyt ja joka jatkuvasti etsii sitä oikeaa tapaa kasvattaa ja tukea jatkuvasti muuttuvaa lastaan.
Perhe muutti eli perheessä syy! Heti huostaanotto tommosesta perheestä joka muuttaa, ei sellasessa ole lapsen hyvä kasvaa!!
Koululaiselle rankka asia ja tässä se taas nähtiin.
Viitaten aikaisempaan ketjuun, jossa 16v. teinin olisi pakko muuttaa perheen mukana.
En muuten muuttaisi koskaan koululaisen kanssa, niin, että kaverit ja ympäristö vaihtuu.
Eli perheessä syy!
Pienten lasten vanhempia jotka vielä kuvittelevat että voivat vaikuttaa ihan kaikkeen lapsensa elämässä?
Enkä tasan aio pelotella sinua tai ketään muutakaan! :) Lasta EI HUOSTAANOTETA KEVYIN PERUSTEIN. Useampi kuin yksi perhetyöntekijä on sanonut minulle suoraan, että siinä vaiheessa kun vanhempi itse hakee apua lapselleen, huostaanottaminen on hyvin epärealistinen vaihtoehto.
Olen itse perheneuvolan asiakas ja vaikka antaisin moitteitakin tietyille palveluille/niihin jonottamiselle, kaikenkaikkiaan olen ollut tähän asti tyytyväinen. Olen iloinen että lapseni saa apua ja me vanhemmat taas neuvoja erityislapsen kasvatukseen! Päiväkoti toimii hienosti yhteistyössä kanssamme, tästä myös iso kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei ole käynyt koulua kolmeen vuoteen ja hänellä on paha olla mutta polin mielestä hänellä ei ole mitään psykiatrista ongelmaa.
jos perhe ei saa lasta koulua käymään, ja lapsella on ongelmia, huostaanotto on paikallaan.
jos perhe ei saa lasta koulua käymään, ja lapsella on ongelmia, huostaanotto on paikallaan.
sitten annatte ottaa huostaan ettekä jätä teiniä oman onnensa nojaan. Ei tuollakaan äidillä paljon päässä mitään liiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä kynnys hakeutua sinne oli suuri, osittain juuri näiden täältäkin lukemieni kauhutarinoiden takia.
Missään vaiheessa siellä ei kuitenkaan ole syyllistetty tai osoiteltu, että vika olisi vanhemmissa. Olen itse purkanut ahdistustani ja syyllisyyttäni, kun tämän yhden lapseni kanssa tunnen itseni aivan totaalisen surkeaksi kasvattajaksi (muut lapset eivät oireile).
Perheneuvolassa on sanottu, että lapsen ongelmat ovat monialaisia (myös neurologista vikaa) ja että ei ole syytä tuntea itseään epäonnistuneeksi, jos kaikkia ongelmia ei itse pysty ratkaisemaan. Sitä vartenhan ne siellä ovat, että auttavat perheitä.
Olen myös saanut paljon hyviä neuvoja ja käytännön vinkkejä. Niistä on ihan oikeasti ollut apua ja olen tosi tyytyväinen että menimme perheneuvolaan. Suosittelen sitä vilpittömästi.
Jotenkin minusta on alkanut tuntua siltä, että ne ihmiset, jotka näitä kauhutarinoita kertovat, ovat niitä, joilla on vakavia ongelmia, mutta jotka eivät sitä itse tajua. Tiedäthän ihmistyypin, joka löytää syyn aina jostain muualta.
Lapsetkin joutuvat toisinaan kohtaamaan elämässään erilaisia kriisejä, mutta niistä on ihan mahdollista selviytyä, jos elämässä on aikuisia, jotka osaavat tukea ja kannustaa oikealla tavalla. Ei se "surkea lapsuus" siis ole mikään tuomio, joka automaattisesti tarkoittaisi huonoa ennustetta myöhemmälle elämälle. Toisaalta taas ihan tavallisen lapsuuden kokeneet ihmiset voivat oireilla jotain myöhempää elämän kriisiä voimakkaastikin. Olisihan se tietysti helppoa, jos asioille löytyisi selkeä syy ja voisi sormella osoittaa, että tuosta se johtuu. Mutta kun ei se mene niin...
Ketjuun tulee heti kymmenen persoonallisuushäiriöistä sairaudentunnotonta joilta on huostaanotettu lapsi koska kotona ei ole cd-soitinta,
Huoli on nyky-Suomessa aivan aiheellinen. Diagnoosia ei voi pohjata vauvan saittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkuosa on siis lainaus, jota seuraa mun kommentti.
alkuosa on siis lainaus, jota seuraa mun kommentti.
en kyllä siltikään ollenkaan ymmärrä mitä koitat sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1v nuorisokodissa eikä ole asiantuntijatiimikään (psykiatri, psykologi, psyk. sairaanhoitaja, koulukuraattori, koulupsykologi, erityisopettaja, 3 sosiaalityöntekijää ja nuorisokodin henkilökunta) saanut teiniä käymään koulua.
Mutta tokihan se äidissä on vika, pitäisi olla tuon tiimin yhdistetyt supervoimat ja vielä vähän enemmän. Mutta kun en pysty siihen mihin ei lauma koulutettuja asiantuntijoitakaan niin olenpa huono. Mutta onpa se lauma asiantuntijoita nyt nähnyt minkä kanssa kamppailin vuosia ja joutunut myöntämään että kodista ei johtunut tämäkään ongelma vaan jostain muusta. Mysteeriä ei ole selvitetty vieläkään, mitään "vikaa" ei lapsessa kuulemma ole, ei vaan halua käydä koulua.
jos perhe ei saa lasta koulua käymään, ja lapsella on ongelmia, huostaanotto on paikallaan.
sitten annatte ottaa huostaan ettekä jätä teiniä oman onnensa nojaan. Ei tuollakaan äidillä paljon päässä mitään liiku.
jos perhe ei saa lasta koulua käymään, ja lapsella on ongelmia, huostaanotto on paikallaan.
sitten annatte ottaa huostaan ettekä jätä teiniä oman onnensa nojaan. Ei tuollakaan äidillä paljon päässä mitään liiku.
Halusin sanoa: huoli turhasta huostaanotosta ei ole nyky-Suomessa aiheeton. Ongelmasta on voitava keskustella ilman diagnoosien latelua.
Kiitos muuten sulle palautteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin yksityiselle hakemaan apua, silloin ei ylitulkita avun tarvetta. Saa asiallisempaa kohtelua.
ylpeitäkin. Niitäkin jotka erinomaisuudessaan luulevat voivansa suojella lastaan kaikelta pahalta ja pitävänsä tahdonvoimalla lapsen kaikin puolin tarveenä. Nämä nk. paremmat ihmiset voivat olla itse asiassa hyvinkin sairaita ja narsisteja kaikkivoipaisuudessaan ja ylemmyydentunteessaan.
Lapsen fyysisen oireilun taustalla on joku elimellinen vika. Samoin psyykkisen oireilun taustalla on hyvin usein joko neurologinen perusta (aivoissa "vikaa"), koulukiusausta, erilaisuudesta johtuvaa alemmuudentunnetta, kypsymättömyyttä jne. Vanhempien tuki ja rakkaus kantaa ehkä varhaislapsuudessa mutta miten sitten, kun lapsi lähtee koulun ja kohtaa kylmän maailman?
Lapsen fyysisen oireilun taustalla on joku elimellinen vika. Samoin psyykkisen oireilun taustalla on hyvin usein joko neurologinen perusta (aivoissa "vikaa"), koulukiusausta, erilaisuudesta johtuvaa alemmuudentunnetta, kypsymättömyyttä jne. Vanhempien tuki ja rakkaus kantaa ehkä varhaislapsuudessa mutta miten sitten, kun lapsi lähtee koulun ja kohtaa kylmän maailman?
Ap tässä taas. Itsekin ajattelen, että syyt lapsen oireiluun voivat olla hyvin monimuotoiset. Varmasti itse voisin tehdä monia asioita paremmin, jos osaisin, ja ehkäpä saan siihen apua. On silti asioita, joihin en voi vaikuttaa - esimerkiksi lapseni tapaan kokea ja ajatella.
Lapseni on erilainen kuin saman ikäiset keskimäärin, mielestäni ihanalla tavalla. Hän on herkkä, filosofinen, runollinen, kielellisesti erittäin lahjakas. Näitä ominaisuuksia ei kasvatuksella voi aiheuttaa eikä sen puoleen poistaa, enkä haluaisikaan. Mutta tuntuvat kulkevan käsi kädessä keskimääräistä voimakkaampien tunnereaktioiden kanssa.
Entä sitten aikuiset mielenterveysongelmaiset, onko niilläkin kotiolot vai kenties lapsuuden kotiolot olleet aina välttämättä pielessä?
Teinilläni todettiin keskivaikea masennus, pari itsemurhayritystä omien sanojensa mukaan (ilmeisesti oli suunnitellut jotain junan alle hyppäämistä tms). Syynä oli koulukiusaaminen ja se että tyttöystävä petti ja lopulta jätti. Kotioloilla ei ollut mitään tekemistä mainittujen asioiden kanssa, valitettavasti vanhemmat ei voi kaikkeen vaikuttaa mitä lapsen elämässä tapahtuu.