Elämä islaminuskoisessa maassa
Keskustelu täällä moku-palstalla käy vilkkaana lähinnä uskontojen sisältökysymyksistä. Minä kaipaisin vaihteluksi vaikka keskustelua kulttuurien kohtaamisesta, vaikka törmäyksestä jos ei muuta.
Asun itse vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa. Olen lähtenyt matkaan avoimin silmin ja aion ottaa tästä saamastani mahdollisuudesta kaiken " ilon" irti.
Tämä maa on rikas. Rahaa on paljon ja se myös näkyy hyvin. Rahan määrää on vaikea edes ymmärtää. Päivässä tämä maa " tekee rahaa" yhtä paljon kuin on Suomen valtion vuotuinen budjetti. Työväki on tuotettu ulkomailta.
Islamin uskonto on mukana vahvasti tässä yhteiskunnassa, itseasiassa moni asia etenee juuri uskonnon mukaisesti. Esim. nyt vietetään Ramadanin kuukautta ja tämä on seesteistä aikaa kaupan käynnissä ja työnteossa muutenkin. Moni asia viivästyy tai pitkittyy Ramadanin aikana. Esim. virallinen paperisota tavalliseti vie 2-3 työpäivää, nyt viikosta puoleentoista. :O) Ja odottavan aika on pitkä. :O)
Asia mikä eniten minua on ahdistanut on juuri Ramadan. Päivänvalolla syöminen ja juominen on kiellettyä paaston vuoksi. Ja tämä koskee ihan kaikkia, huolimatta siitä mitä uskontoa tunnustat. Eli jos hörppäät vettä kuumudessa ja poliisi näkee sen olet pulassa. Maksat sakkoa 300 euroa ja vietät kuukauden vankilassa. Kaikki kahvilat ja ravintolat ovat suljettu päivänvalolla, ne aukeavat klo 19.30 ja ovat auki aamu 2-3.
Alkoholi ja tanssiminen ovat kiellettyä tässä maassa, joten paikalliset ihmiset istuvat urheiluautoissaan kaiket illat ja kuluttavat aikaa stereot pauhaten. :O) Liikenneruuhkat ovat mielettömät erityisesti näin Ramadanin aikaan. Koska päivällä ei syödä ei juoda, yö on sitten ilon aikaa. Kun aurinko laskee kaupunki muuttuu aavekaupungiksi. Kaikki ovat silloin kotona syömässä. :O) Klo 20 mennessä kadut täyttyvät autoista ja torvien soitosta. Liikenneonnettomuuksia sattuu näin Ramadanin aikana enemmän kuin muina kuukausina. Liekö verensokerin heittelyllä tekemistä asian kanssa? ;O)
Mutta maassa eletään maan tavalla eikä kukaan meistä ulkomaalaisista lähde maan tapoja vastaan tappelemaan. Ei tämä helppoa ole, mutta onneksi Ramadania on jäljellä vajaat kaksi viikkoa. Odotan innolla Ramadanin päättymistä, jotta pääsen taas kaffelle päivänvalolla. :O)
Kokemuksena tämä on avartavaa, ymmärrän montaa asiaa paremmin päivä päivältä. Ulkomaalaisyhteisö on suuri, opin myös muista kulttuureista paljon muilta ulkomaalaisita työntekijöiltä. Ikimuistoista aikaa.
Löytyisikö muita kokemuksia erilaisessa kulttuurissa asumisesta? Olisi mukava jakaa tuntemuksia ja elämyksiä.
Kommentit (29)
jossa asuu noin kuutisenkymmentä suomalaista ja Suomen lähetystöä ei maassa ole...
Jokatapauksessa jos siellä on niin kamalaa niin helpostihan sieltä pois pääsee:)
Jatkan siis veikkauksia, taman paivan ehdotukset ovat Qatar ja Bahrain. Osuiko edes lahelle?
Mutta siita elamasta islamilaisessa maassa....
Viikkorytmi on tosiaan erilainen. Minulla meni varmaan yli vuosi tottua ajatukseen, etta viikonloppu on pe ja la, sunnuntaina sitten alkaa uusi viikko. Sunnuntaina oli aina ihan maanantaiolo ja puheissakin meni sekaisin, kun sovittiin tapaamisia kavereiden kans. Tarkoitin sunnuntaita, mutta sovin treffeja maanantaiksi.
Samoin vuodenajan vaihtelu puuttuu kokonaan ja jotenkin suomalainen kalenterivuosi kristillisine juhlapyhineen jaa kokonaan paitsioon. Kun on elanyt viimeiset kolme vuotta pelkkaa kesaa, niin ei aina muista, etta Suomessa on pakkasta ja lunta. Viimeksi vapun aikaan piti oikein havahtua miettimaan, etta mitahan juhlaa ne siella Suomessa viettaa, ei kai se viela ole juhannus... kunnes sitten tajusin, etta vapun aikahan se todellakin on. Taalla kylla on joulu esilla joka puolella, joulukraasaa saisi olla vahemmankin. Kaupoissa raikaa joululaulut ja ostarit on koristeltu hienoiksi. Mutta silti se jokin puuttuu, ei oikein jaksa innostua koko joulusta, kun ikkunasta siintaa hiekka-aavikko ja on kuin uunin luukkua raottaisi, kun ikkunan aukaisee. Vaikka eipa haittaa, en mikaan jouluihminen ole koskaan ollut.
No Nuru, palataanpa viela siihen maa-asiaan... mikas se olikaan? :)
Hei te joita asia kiinnostaa; miksette käytä Googlea? Jeita Grotto on Libanonissa.
niin ihmeelliseltä kuulostaa...sakot syömisestä ym. Libanonissahan on paljon kristittyjä arabeja, ja aina kun televisiossa on näytetty ko. maasta, niin en ole edes yhtään huivipäätä nähnyt. Eräs tuttu muutti sinne hiljattain, pitääpä kysyä häneltä miten asiat ovat.
Itse asustelen tällä hetkellä maassa, jossa valtaosa väestöstä ovat islaminuskoisia.
Suomalaisena silmiini osuu luonnon likaisuus -katujen varret täynnä roskia, pihoilla autonromuja, roskapusseja.. Onhan tuossakin pihalla kunnollinen roskis-mutta sen päälläkin on on varmaan metrin verran roskapusseja :) Kulkukissoja, koiria nukkuu ulkona.. ihmisillä tuntuu olevan lemmikkein yleensä vain akvaariokaloja tai kilpikonna :)
Liikenne on aivan toista kuin meillä Suomessa, kokoajan tuntuu olevan kolme kaistaa vierekkäin, ja ihmiset ajavat hullunlailla, ei käytetä vilkkua, senkuin vain siirrytään kaistalta toiselle jne, todella äkkinäisiä liikkeitä. Sydäntä särkeekin katsoa melko uusia autoja, kun ovat lommoilla. Katukivetyksien yli ajetaan ihan normaalisti. Autot parkkeerataan niin, että puskurit ovat kiinni toisissaan! Miten sieltä välistä saisi oman autonsa pujoteltua pois ;) Etenkin nyt Ramadanin aikaan liikenneonnettomuuksia sattuu enemmän, etenkin ennen ruoka-aikaa ajavat huimaa ylinopeutta :)
Illalla puolen yön aikaan pelailevat vielä biljardia tuossa pihalla, ja meteli on melkoinen! Jos suomessa keskellä yötä jonkun parvekkeen alla pelailet suurella porukalla bilistä, niin ei varmaan kauan tarvi odottaa poliiseita?!
Tuntuu, että täällä on hyvin huoletonta elämä,eletään vain ajattelematta sen kummempia. Perhe täällä on paljon yhtenäisempi, tärkeänä pidetään että edes syödään yhdessä päivittäin, ja perhekäsitys suomessa on paljon suppeampi. Täällä perheeseen luetaan tädit, sedät, ja heidän puolisonsa, heidän lapset jne. Suomessa yleensä tätiä ja setiä saatetaan nähdä vain jouluna ja juhannuksena..
Ja normaalia että aikuiset lapset asuvat vielä vanhempiensa luona, ei ole samalla tavalla vuokra-asuntoja kuin meillä suomessa, monesti aikuiset lapset asuvat lapsinensa vielä vanhempiensa luona..
Etenkin nyt Ramadanin aikaan pöydät notkuvat jos jonkinlaisista ruuista. Ja ikävä kyllä minun täytyy tunnustaa,että minä olen tottunut hyvin tavalliseen suomalaiseen ruokaan, nyt Ramadanin aikana taidan elää pelkällä perunamuusilla, olen hyvin nirso tapaus, en tykkää mistään.. (onneksi tuli suomesta tuotua iso kasa suklaata..) :)
Kieltämättä odotan jo vuoden vaihdetta, että pääsen takaisin suomeen.. tykkään kyllä kun on aina lämmin, mutta.. oma koti kullan kallis..
minä asuin siellä vähän aikaa... Libanonissa ei varmaa saa sakkoja syömisestä. Hyvin vapaata on elämä siellä, Luojan Kiitos!
Ainakaan siis tällä hetkellä.
Libanon ei ole ollenkaan kuvaillunlainen maa. Itse olen siellä ollessani kyllä saanut ihan vapaasti syödä ja juoda julkisesti, vaikka ramadanin aika olikin...
Oma villi veikkaukseni Nurun olinpaikasta on KUWAIT. Pakkohan sen on olla, jos ei kerran Saudit tai UAE osuneet oikeaan.
Terveiset sinne Turkkiin, toiseen kotimaahani. Itse asun Välimeren rannalla, ja täytyy kyllä sanoa, että eipä se eroa Italiasta, Espanjasta tai Kreikasta kovinkaan ratkaisevasti. Nyt Suomessa ollessani kaipailen ihanan mystistä ramadan-aikaa. On ikävä ison perheen kesken syötäviä iftar-aterioita, sitä valloittavaa puheen pölpötystä ja naurua ruokailun aikana, juhlan tuntua ja bayramiin valmistautumista.
Kyllähän Turkissakin kulttuurit törmäilevät, mutta lähinnä se on vain hauskaa. :) Mentaliteettierot ja erilaiset tavat aiheuttavat välillä hauskoja sattumuksia ja kahnauksia. Mutta ihmisten suvaitsevaisuus, vieraanvaraisuus, avuliaisuus ja reilu meininki on niin uskomatonta, että tällainenkin outo ja vapaamielinen skandinaavikin on tuntenut olonsa kotoisaksi heti alusta asti. Turkissa erilaisuus sallitaan.
Vai valehtelijaksi miehesi minua syyttää Jenni_äiti?!
:O) Lokaa vaan niskaan, mutta miehellesi tiedoksi Jenni, tämä maa oli ensimmäisten joukossa tarjoamassa rahaa Pakistanille maajäristyksen tapahduttua. Aivan kamala tapahtuma, niin monta ihmistä suuressa hädässä ja apu ei ehtinyt perille riittävän nopeasti. Täällä on paljon pakistanilaisia työssä ja lehdet kirjoittelivat työläisten hädästä päästä kotimaahansa auttamaan maanjäristyksen uhreja. Voi vain kuvitella sitä tuskaa, kun ei saa tietoa omista sukulaisistaan hädän keskellä.
Maan nimeäminen ei mielestäni ole tärkeä pointti, hyvä ja rakentava keskustelu on tärkeämpää. Ja olen oikeasti kiinnostunut erilaisista kulttuurikokemuksista, jos joku on niitä valmis kanssani jakamaan.