Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa!
02.12.2010 |
Pakko on tulla tänne purkamaan tunteita,kun en voi niistä kenellekkään muulle kertoa!
Muutettiin lasten ja miehen kanssa täysin uudelle ja vieraalle paikkakunnlle miehen opintojen vuoksi nyt syksyllä. Olin aluksi innoissani vaihtelusta,koska en koskaan ollut asunut muualla!Olin tietty täysillä mukana miehen valinnasta lähteä opiskelemaan.
Olen lasten kanssa päivät kotona. (lapset 2v3kk ja 1kk) ikävä kotipaikkakunnalle on kova,ja tuntuu välillä tosi pahalta!Tykkäsin kyläillä sukulaisten luona päivittäin ja pidän siitä että on tuttuja ympärillä!Täällä ei ole ketään,ja muutenkin vie aikansa ennen kuin voin luottaa uuteen ihmiseen!Eikä muutenkaan ole sama asia,kuin ne sukulaiset! :( Tilanne on niin ahdistava, et päivät menee miettiessä etten pysty olemaan rakastamieni ihmisten lähellä,ihan lastenkin takia!ajatuskin siitä,että joudun viettämään täällä ainakin 4 vuotta saa minut itkemään! Välillä on parempia päiviä,mutta harvoin.Olen yleensä aina huonolla tuulella,harmittaa kun tulee aina tiuskittua lapsille kun itsellä on niin huono olo!
Oon yrittäny puhua miehelle,mut asian esille ottaminen saa riidan aikaan aina.Mut mulla ei ole täällä mitään elämää. Ja kyllä,olen yrittänyt saada uusia ystäviä ja tuttja,mut se ei tilannetta muuta ikävän suhteen!En tiedä mitä teen,tuntuu et mielenterveys ei kestä tätä! :(
Toki rakastan miestäni ja haluan kaikke hyvää hänelle,mut se ei tunnu ajattelevan minun tunteita yhtään!! :(
Toivotaan et joku ees ymmärsi jutun pointin!
Kommentit (8)
esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on puistotoimintaa useassa paikassa ja tietääkseni moneen puistoon voi mennä, jos on mielenkiintoista tapahtumaa ja kuultavaa, vaikka ei olisi se lähin puistokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on puistotoimintaa useassa paikassa ja tietääkseni moneen puistoon voi mennä, jos on mielenkiintoista tapahtumaa ja kuultavaa, vaikka ei olisi se lähin puistokaan.
Tiedän muutaman samanlaisen tapauksen. Toisessa tapauksessa vaimo sopeutui yksinäisyyteen ja ikävään luottaen ajatukseen, että muutto ei ole lopullinen.
Toisessa tapauksessa vaimo hakeutui kunnan harrastekursseille, mutta tilanne äityi pahaksi silti ja hakeutui lääkäriin. Sai terapian ja lääkityksen, taustalla paljon muutakin tosin. Harkitsee lasten kanssa pois muuttoa, takaisin sukulaisten luokse.
kyl tiedän et ei itkut auta,ja oon yrittäny skarpata,mut ei onnistu! :( Tilanne oikeestaan paheni tän kuopuksen myötä! :(
Oon ehdottanu miehelle et lähtisin sukuloimaan,mut se ei sit sille käy!! :( ei halua olla täällä kuulema yksin!
En mä halua et se opiskelun lopettaa, en vaan tiedä miten jaksan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä jotain perhekerhoa, perhekahvilaa tai muuta äitien tapaamispaikkaa lähellä? Mä olen myös muuttanu vieraalle paikkakunnalle, mutta ihan kivasti löytäny kavereita noista kerhoista. Ihmisten ilmoille vaan!
Oon ehdottanu miehelle et lähtisin sukuloimaan,mut se ei sit sille käy!! :( ei halua olla täällä kuulema yksin!
Eihän sillä saatana pitäis arjen kaatua siihen, että sinä käyt sukuloimassa! Lapsetkin ovat vielä niin pieniä, että voit käydä vaikka pitkän viikonlopun tai koko viikon nauttimassa lapsenhoitoavusta, tutusta seurasta ja omista kuvioista. Sitten jaksaisit siellä vieraalla paikkakunnallakin paremmin. Vai mikä sillä miehellä mättää? Eikö se osaa tehdä ruokaa, siivota ja pyykätä, vai onko oikeasti niin tossu, ettei halua että olet välillä muualla?
Siis jessus, jos sulla on mahdollisuus mennä sukulaisiin, niin mene! Tuossa tilanteessa se on melkeinpä ilmoitusasia. Mulla on kaksi lasta ja asuttu "vieraalla" seudulla jo 10 vuotta, mutta edelleen haluaisin muuttaa kotiseudulle tuttuihin kuvioihin, sukulaisten lähelle.
Alue: Aihe vapaa
mutta mitä se itkeminen nyt hyödyttää, pitäiskö miehen lopettaa se opiskelu?
Tehän voitte muuttaa sitten pois, kun opinnot ovat ohi. Luulisi kyllä, että omaa asennetta voi vähän muokata positiivisempaan suuntaan asian suhteen.
Sun lapset ovat niin pieniä, että etkö voisi lähteä välillä sukuloimaan viikoksi tms?