Voiko äiti oikeasti ihan hyvillä mielin ja tyytyväisenä viedä vieraalle hoitoon

Miten päiväkodissa noin pienten lasten ryhmässä voi riittää syliä, läheisyyttä ja lohtua kaikille niin paljon kuin vauva tarvitsee? Ei mitenkään.

Päivähoito sujui loistavasti, ei ole ollut mitään ongelma.

Mä en ikipäivänä voisi lastani jättää hoitoon niin pienenä. Miten päiväkodissa noin pienten lasten ryhmässä voi riittää syliä, läheisyyttä ja lohtua kaikille niin paljon kuin vauva tarvitsee? Ei mitenkään.

ja silloin menin myös töihin. Kaikki meni hyvin.

Olen vaan törmännyt äiteihin, jotka eivät oikeasti ole moksiskaan siitä, että se 9-10kk ikäinen vauva on siellä päiväkodissa pitkän päivän. Sitä tässä nyt lähdin ihmettelemään, kun avauksen tein. Että relaa vaan.

Miksi oletat että äidit avautuisivat sinulle murheistaan? Tottakai esitän itsekin tyyntä ja tyytyväistä, jos joku puolituttu kysyy kuulumisia. Itse olen vienyt kaikki lapset aikoinaan hoitoon kun täyttivät 8kk ja imetys vähitellen loppui. Minulla on oma yritys, joka vaatii läsnäoloani, sillä sijainen ei pysty pitämään likettä pystyssä yksin. Joka päivä murehdin lapsia ja aina hain mahdollisimman aikaisin. Ja silti oli aina joku aukomassa päätään, siitä kuinka "ressuja" lapset ovat kun vein hoitoon! Oletusarvo on aina että äiri rahanhimoissaan ja ilkeydessään menee töihin. Ei kukaan vaivautunut kysymän muuta. Siksi esitin aina ja edelleenkin että olen tyytyväinen kaikkeen ja en mmurehdi.

Ja ole hyvä vaan, olen työlläni maksanut ne verot joilla sinäkin istut kotona lapsiasi hoitamssa. Ettei sydän musertusi siiä surusta että veisit ne hoitoon ja laittaisit kortesi kekoon yhteiskuntaa varten.

Niinhän se on, että näitä 'miten jotkut voi viedä lapsensa hoitoon' vuodatuksia usein päästelee ne, joilla on asiat taloudellisesti tosi hyvin ja mies turvana.



MUTTA. Onko tässä maassa kenenkään pakko tehdä niitä lapsia, jos on taloudellisesti niin huono tilanne, ettei pysty pientä lasta itse hoitamaan? Onko siinä tilanteessa oikein tehdä lapsia ollenkaan?

mutta kyllä siellä syliä ihan hyvin vauvalle riittää. Hoitajia on monta ja ei niitä vauvoja ryhmään yleensä mahdu kuin 1 tai 2. Hoitajien ei myöskään tarvitse esim. tehdä ruokaa... Miten kotona riittää vauvalle läheisyyttä jos lapsia on esim. 4 ja äiti lisäksi hoitaa kaikki kotityöt..?

Niinhän se on, että näitä 'miten jotkut voi viedä lapsensa hoitoon' vuodatuksia usein päästelee ne, joilla on asiat taloudellisesti tosi hyvin ja mies turvana. MUTTA. Onko tässä maassa kenenkään pakko tehdä niitä lapsia, jos on taloudellisesti niin huono tilanne, ettei pysty pientä lasta itse hoitamaan? Onko siinä tilanteessa oikein tehdä lapsia ollenkaan?

Ei ole kysymys pystymisestä. Esimerkiksi oma yritys saattaa tuottaa oikein hyvin, mutta silti sitä on pakko jonkun pyöritää. Mun työntekijät ovat tietty ne 3 vuotta kotona, mutta pomon on pakko mennä töihin, vaikka ei ole rahaasia olisiko mahdollisuus jäädä kotiin.

Mutta nythän joku voi ehdottaa että laita lappu luukulle ja sulje koko liike, että voit olla ne 2 ylimääräistä vuotta kotona! tekisi mieli joskus niin tehdäkin ja laittaa kortistoon ne kotona istuvat lapsiaan hoitavat työntekijät. No en tekisi niin mutta haaveilen joskus, kun itse olen hoitamassa muidenkin työt..

Ja ole hyvä vaan, olen työlläni maksanut ne verot joilla sinäkin istut kotona lapsiasi hoitamssa. Ettei sydän musertusi siiä surusta että veisit ne hoitoon ja laittaisit kortesi kekoon yhteiskuntaa varten.

Luuletko, että sun verorahasi riittää pk-lapsen kuluihin? :D

että JOS olisit mennyt vanhempainvapaan päätyttyä töihin, millainen työpaikka sua olisi ollut odottamassa? Vakituinen/määräaikainen? Koulutustasi (onko sinulla tutkinto ja jos on, minkätasoinen?) vastaava vai ei? Paljonko enemmän jäisi käteen kun jää hoitovapaalla? Ja kuinka ison osan perheenne nettotuloista miehesi tienaa kun olette molemmat töissä?

päivähoidon todelliset kulut on n. 900 euroa/lapsi/kk. Minä maksan veroillani (laskennallisesti) 3,5 helsinkiläislapsen päivähoidon.

Ja ole hyvä vaan, olen työlläni maksanut ne verot joilla sinäkin istut kotona lapsiasi hoitamssa. Ettei sydän musertusi siiä surusta että veisit ne hoitoon ja laittaisit kortesi kekoon yhteiskuntaa varten.

Luuletko, että sun verorahasi riittää pk-lapsen kuluihin? :D

Ei riitä, sen takia maksankin lisäksi sellaista niin kutsuttua päivähoitomaksua. Oletko kuullut moisesta?

Mun verorahat tosin riittää kotihoidontukeen ainakin kahdelle äidille.

on kehuskella omalla erinomaisella äitiydellään.



Fakta on, että lapsi voi olla kouluikään saakka kotihoidettu ja silti henkisesti täysin heitteillä. Fakta on, että päiväkotihoidetut pärjäävät paremmin työelämässä. Fakta on, että on olemassa järkyttävän huonoja päiväkoteja ja järkyttävän huonoja hoitajia. Fakta on, että on olemassa järkyttävän huonoja äitejä.



Nytkö siis köyhät eivät saa tehdä lapsia? Eikö saa nekään, jotka saattavat sairastua mt-ongelmiin, synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joilla on joku perussairaus esim. diabetes tai ne äidit, jotka ovat esim. pitkäaikaistyöttömiä, koska kai vaan makaavat kotona eivätkä jaksa hoitaa lapsiaan kunnolla? Entä jos isoäiti on ollut oikea uraohjus? Kertooko se, että tuleva nuori äitikin on? Kielletäänkö lastenteko myös niiltä, jotka ansaitsevat enemmän kuin miehensä tai joilla on oma yritys? Mikä on köyhyyden mitta? Äidin omat tulot, miehen tulot, yhteiskunnan tuet? Mistä kohtaa rajataan se lapsenteko-oikeus pois?



Voi äly, mitä järjenjättiläisiä täällä on! Mutta kiva, kun teillä on mahdollisuus jäädä kotiin ja kiillottaa kilpeänne. Kiva, kun ne päiväkotiin lapsensa vievät äidit vaan naureskelevat eivätkä välitä pätkääkään lapsistaan. Tehkää ls-ilmoitus, niin olo paranee!



Ja lopuksi: mielestäni äidit, jotka ajattelevat aina asioita omista lähtökohdistaan ja pitävät sitä lapsen parhaana pitäisi jättää lapset tekemättä. Sellaisen sädekehän katselu täytyy olla lapsille tosi rankkaa, eivätkä he muuten opi mitään empatiakyvystä tai siitä, että muut ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin he. He ovat sitten tulevaisuudessa näitä minäminä-ihmisiä, joiden pitää saada itselleen kaikki nyt ja heti ja joiden ympärillä se maailma pyörii.



Päivän stereotypiat tulivatkin sitten kerralla. :)

En käsitä miten joku tekee lapsen ja sitten kun se n 9kk laittaa sen hoitoon. Eihän sen lapsen kanssa ehdi olemaan kuin 2-3h päivässä kun se pitää laittaa niin aikaisin nukkumaankin jotta jaksaa herätä aamulla hoitoon. :/

Eli sitäkö se äitiys on joillakin? Ja siitäkin ajasta sitten valitetaan kun ei ole sitä omaa aikaa!!!!

Vaan on tehtävä ne kotityöt ja oltava sen kärtysen väsyneen lapsen kanssa ja ei pääse pilatekseen ja uimaan ja kampaajalle jne jne.

KAIKKI jotka suunnittelee lasta niin mä pyydän että miettikää mitä te elämältä haluutte!!

Eli onko se lapsi jonkun vieraan hoidossa alle vuoden ikäsenä ja sulla "kasvatettavana" sen 2-3h päivässä. Ja viikonloppuisin mummilassa jotta saat sitä omaa aikaa?

Oletteko valmiita hoitaan lasta itse? Ottamaan oikeasti vastuun siitä pienestä ihmisestä joka tarvitsee sua äitinä? Miten voi olettaa että lapsi saa kasvatusta jos se on sun kanssa sen 2-3h ja hoitotädin kanssa koko muun päivän? Vanhemmat on kuitenkin vastuussa ihan kaikesta.

Mä en ikinä olis valmis ihan pientä jättämään hoitoon. Jos minulta kysytään, lapsen ois paras kasvaa kotona esikoulu-ikään saakka. Sitten ne on saaneet sen opin OMALTA vanhemmaltaan, ei hoitotädiltä!

Laskekaapa te äidit, joilla on se pieni lapsi ollut hoidossa tai menossa hoitoon 9kk ikäsenä, että montako tuntia te vietätte sen lapsen kanssa vuodessa.

Ja laskekaa ne hoitotunnit!

Kenen kasvatettavana se lapsi onkaan?????



t.Kaikki lapsensa kotona hoitanut ja kuopus ei "pääse" hoitoon ennen kuin on 3v.

Erityisen hyvin osuit naulan kantaan kommentillasi siitä, että asioita vain omista lähtökohdistaan ajattelevien äitien lapsilla tulee olemaan elämässään hankalaa.



Jatkan stereotypioita: hyvin monet kotihoidon nimiin vannovat, päiväkotiin lapsensa vievät vanhemmat tuomitsevat kotiäidit ovat nimittäin hyvinkin kyvyttömiä tarkastelemaan asioita kenenkään muun näkövinkkelistä. Oma tapa toimia on se oikea eikä oma aivokapasiteetti taivu millään ymmärtämään, miten jonkun muun tapa voisi olla ihan hyvä sekin. Kun lapsi kohtaa todellisen elämän ja asenteena on kotoa opittu: "Meidän perheen toimintamallit ovat täydellisiä, kaikki muut ovat huonompia/tyhmempiä/osaamattomampia", vaikeuksia tulee. Oma äitini oli tällainen, ja olen joutunut tekemään itseni kanssa töitä hyvin paljon sen takia.



Minut kotihoidettiin esikouluikäiseksi, eikä minulla käynyt pienessä mielessäkään rankaista lapsiani samalla kohtalolla. Lapsesta kehittyy suvaitsevainen, ymmärtäväinen, sosiaalinen ja avarakatseinen, kun hän altistuu päivittäin muillekin aikuisille kuin omille vanhemmilleen. Ja tämä ei tarkoita sitä, että kasvatusvastuu olisi ulkoistettu, toki vastuu on aina vanhemmilla - ja kyllä nämä meidänkin päiväkotilaiset viettävät viikon 168 tunnista vähintään 133 vanhempiensa kanssa. Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen pienestä pitäen on lapsille etuoikeus ja rikkaus.

tai kouluunkin vieminen. Hoh-hoijaa vaan. Lapsien pitäis olla äidin kaa ihan siihen asti, että täysi-ikäisiksi tulevat. Ja missään nimessä vieraalle ei saa viedä, ei edes isovanhemmille.



Näinhän lapsista saadaan todella hyvin toisten ihmisten kanssa toimeentulevia ja sosiaalisia. NOT!

Saimme oikean luotto perhepäivähoitajan. Vauva menee hoitoon 11kk+1vk ikäisenä kun olen käyttänyt kaikki lomat mitä voin. Pääsee isoveljen kanssa samalle hoitajalle, jossa veli on ollut ja aiemminkin.



Olen tyytyväinen että pääsen töihin. koko mammaloma on ollut yhtä suurta kaaosta. Kotona 3 alle kouluikäistä. Nautin aikuiskontakteista, valmiista lounaasta ym. Lapset nauttivat, kun äiti jaksaa arkea paremmin. Arkiviikkoa kevennetään tekemällä 4 päiväistä viikkoa ainakin ekat 9-10kk.

No, en rupaisi tuntojani kauheasti jakamaan lapseni hoidossa olosta, ainakaan ulkopuolisen kanssa. Kyllä minä mielelläni antaisin lapseni vaikka isän tai isovanhempien hoitoon päiväksi, mutta kukaan heistä ei ole sellaiseen ratkaisuun valmis. Itse olen valmis menemään töihin. Sen hintana on sitten se, että joudun vastoin sydämeni ääntä tarjoamaan lapsilleni sitä mikä on tutkimusten valossa parasta heidän tulevalle kehitykselleen, eli mahdollisuuden päivähoidon suomiin virkkeisiin. Vastuullisessa työssäni en lähtisi kuormittamaan ympäristöäni jakamalla heille vielä näkyvästi huolta lapsistani, vaan seison valintojeni takana.

osa pois kirjoituksestasi. On aina niin tympeää lukea näitä "ihmettelyjä", joiden lopuksi on "MINÄ en voisi"-osuus.

Itse en äimistele moisia asioita, sillä elämänkokemukseni perusteella tiedän että äidit välittävät lapsistaan ja tuntevat surua ja tuskaa vaikka sitä ei ympäriinsä huutelisikaan. Useimmiten ikävät asiat on pakko tehdä, syystä tai toisesta. Oma lukunsa ovat sitten moniongelmaiset päihdeäidit yms, mutta se on toinen juttu.

Omista mahdollisuuksistaan kannattaa iloita ennen kaikkea muita syyllistämättä, vaikka kukapa sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse...

Vauvat selviävät siitä ihan hyvin. Kyse taitaa enemmän olla äitien tunteista ja äidinvaistosta, joka on ihan hyvä asia. Mutta tosiasiassa ihmislajin lapsia on useinkin hoitanut joku muu kuin biologinen äiti.