Suomenruotsalaiset!

vähän puutteellisempikin kielitaito.



Nei nei jör intte so däär.

riittää aika pitkälle näihin kommunikaatiotarpeisiin.



Ei meidän koulussa edes ollu mitään talonmiestä, joku kaupungin huoltomies tuli joskus jostain jos oi jotain korjattavaa.

mutta ei samalle luokalle. Täälläpäin nyt vaan on niin paljon ruotsinkielisiä lapsia, että ei ole mitään tarvetta yhdistää kouluja, koska ne ovat jo niin isoja yksiköitä.

mielipiteitä, että mitä järkeä on puhua sitten ruotsia ja edelleen, mutta kirjoitan silti.



Kaksikielisessä perheessä kotona puhutaan kahta kieltä ja lopputuloksena pitäsi olla lapsi, joka puhuu kahta äidinkieltä. Ei vain kahta opetettua kieltä. On tärkeää että oppiva lapsi kuulee oikeaoppista kieltä ja kieltä kokonaisvaltaisesti. Eli kielikylvynomaisesti. Itse kaksikielisenä tiedän, että saatan joskun aloittaa ruosilla, mutta jos huomaan että suurin osa porukasta puhuu suomea niin vaihdan heti suomeksi. Tämä sama ilmiö on lapsilla.

Välitunneilla puhutaan nyt jo kouluissa monesti suomea, sillä uskokaa tai älkää on kaksikielisiä perheitä, joissa ruotsi on heikompi kieli, ja lapset laitetaan kouluun oppimaan kunnola kieltä. Itse koen sen vääränä jo valmiiksi ruotsinkieliä kohtaan. Tottakai on tarkoitus tutustua suomenkilisiin lapsiin, mutta kouluun mennään oppimaan ei saamaan kavereita (ensisijaisesti).



Suomenruotsalaisuus on muutakin kuin se että puhuu ruotsia. Se on kokonaisvaltainen kulttuuri, johon suomalaisuus kuuluu isona osana. Suomalaisuus ja oma kieli, meidän tapauksessa ruotsi. On monia perinteitä, jotka ovat eri suomenruotsalaisilla ja näitä käydään läpi / juhlitaan myös kouluissa. Sekin on syy eri kouluun.



On surullista että aina laitetaan siihen kategoriaan, että haluaa erityisetuja ja olla muka parempi. Haluamme vain lapsillemme että saavat toteuttaa suomenruotsalaiuuttaan ja saavat tasavertaisen mahdollisuuden puhua oikeaoppista äidinkieltään.