Missä päin Suomea lapsi syrjäytyy kirpparivaatteiden takia?
Olen ihmeissäni lueskellut juttuja lapsiperheiden köyhyydestä. Siis asia itsessään on tietysti vakava, mutta usein niissä mainitaan, miten lapset syrjäytyvät, kun he joutuvat pitämään kirpparivaatteita ja kaikilla muilla on merkkivaatteet. Tässäkin toki ymmärrän, että haisevat rikkinäiset vaatteet ovat kamalia, mutta onko muuten kyse vain yleistyksestä vai onko tämä todellisuutta jossain päin Suomea.
Meidän lapset on aina kulkeneet kierrätyskamppeissa. Yhtään pyörää, suksia tms ei myöskään ole ostettu uutena. Vain kengät ostetaan yleensä uusina kaupasta ja lasten kasvaessa myös ulkoiluvaatteita on alettu hankkia alesta. Usein korjaan rikkoutuneita vaatteita ja lapset pitävät ihan suosiolla mm paikattuja farkkuja. Molemmilla lapsilla on yksi itse valittu harrastus. Emme ole köyhiä (nettotulot 4 hengelle 2500, tällä hetkellä vain toinen vanhempi kokoaikaisesti töissä), mutta sen verran pitää rahoja laskea, että tämä on järkevin toimintatapa. Rahaa jää sitten muuhunkin.
Kukaan ei mielestäni meillä päin häpeile kierrätystä. Olen usein kuullut, kun lapset kertovat avoimesti, että "uudet" luistimet haettiin kirpparilta. Kouluilla pidetään kierrätysiltoja ja lapsista on vain hupaisaa kun koulukaveri ilmestyy seuraavalla viikolla kouluun jossain itselle jo pienessä vaatteessa. Osa kavereista on toki ihan viimeisen päälle pukeutunut muotivaatteisiin, mutta suurella osalla on ihan perus henkkamaukkaa ym. Ei meidän lapset eroa tässä porukassa mitenkään.
Asumme isossa kaupungissa alueella, jossa on omistusasuntoja. Sekaan mahtuu niin vanhoja rivitaloja kuin uusia hulppeita kivitalojakin.
Kommentit (26)
ihan virallisen oloisesti asiaa käsittelevissä sanomalehtikirjoituksissa. Onko tästä tehty joku tutkimus tms?
Ei kai tänä päivänä syrjäydy. Se oli joskus 80-luvulla, kun syrjäytyi jos joutui hankkimaan kirppareilta lumppuja. nyt on hyvää tavaraa kierrätyksessä ja voi saada jopa uuttakin. Minäkin olen löytänyt niin hyväkuntoista merkkivaatetta kirppareilta ettei sitä voi tietää mistä on ostettu.
ihan virallisen oloisesti asiaa käsittelevissä sanomalehtikirjoituksissa. Onko tästä tehty joku tutkimus tms?
Toimittajat kirjoittaa omista lähtökohdistaan käsin, tai lähinnä omista ennakkoluuloistaan käsin, ei kukaan nykyään enää mitään tutki.
Jos vaatteiden takia uhkaa syrjäytyminen, on vanhempien aika mennä itseensä. Sillä mistäs muualta lapset "oppisivat" että vain kalliit, uudet merkkivaatteet on "hyväksyttäviä" kuin kotoa.
yleensäkkin kirppari sana on kielletty.
-ex-kirpparoitsija-
varmaan syrjäytyisivät (ja palelisivat) jos joutuisivat kierrätyskamppeissa kulkemaan.
Toki jos olisi kaikki aika maailmassa eikä kävisi töissä, voisi ehkä kirppikseltäkin tehdä löytöjä. Ihan tavallinen töissäkäyvä ihminen ei kyllä tee. Ja puhun nyt vaatteista koossa 122 cm ja ylöspäin.
Käyn isohkon kaupunkimme kahdella itsepalvelukirppiksellä melko säännöllisesti (viikottain, myös pöydät siellä vuokrataan viikottain) ja esim. ulkoiluvaatteita talveen ja kevääseen en ole vielä tämän kolmen vuoden aikana jolloin meillä on koko 120 cm ylitetty löytänyt. Ja kriteereissäni ei ole löytää uudenveroista Polarn o Pyretiä muutamalla eurolla. Ongelma on se, että tarjolla on käytännössä pelkkää rikkinäistä, pinttyneen likaista ja ainakin lähes puhki kulunutta kamaa, jossa jonkin Reimatec labelin vuoksi on hintana 15 € ja ylöspäin. Ihan oikeasti polvet täysin puhki olevat toppahousut saattavat maksaa vaikka 8 €...
Vaikka olisi kallistakin niin ostaisin jos saisi kunnollist, mutta kun ei ole siistiä eikä edes ehjää. Pienemmille kyllä löytyy.
Sisävaatteet ovat myös aivan kamalaa kuraa. Pesunukkaa, väärin pestyä värjäytynyttä ja kulahtanutta trikoopaitaa. Kauttaaltaan nyppyyntynyttä tekokuituneuletta. Farkkuja ja muita housuja löytyy tytöille joskus, pojille ei.
Ja hinnat on pokkana jostain M.O.S.S 5 vuotta vanhasta paidasta 2 €.
Hassua kyllä, parhaat löytöni ovat olleet kenkiä, vaikka periaatteessa ostan mieluummin uusia. Mutta selkeästi vain muutaman kerran pidetyt Viking Gore-Tex kengät kympillä ovat aina lähteneet matkaan, käyteytyt linttanat marketluistimet sen sijaan ei ikinä, ei edes eurolla.
Urheiluvälineissä (pääsääntöisesti luistimia lukuunottamatta) olen samaa mieltä, käytettynä löytyy valikoimaa hyvin.
Asun Espoossa jossa tuloerot ovat isoja. Yhtäkään lasta ei ole kiusattu koulussa kierrätyskamojen takia. Kuulin kyllä että yhtä poikaa kiusattiin kun hänen sukkansa olivat homeessa mutta tämä ei liene kirppiksen syy. Oma poika halusi kerran uuden merkkirepun kun vanhasta kiusattiin ja ostin sen, tosin poikaa kiusattiin muutenkin. Enemmänkin tällä aluella on kyse siitä, näyttääkö likaiselta tai pitääkö ITSE itseään surkeana ja köyhänä. Jollakin voi olla kalliit merkkivaatteet mutta on kuitenkin kateellinen jollekin.
Mä en ainakaan erota muiden vaatteista, onko ne kirpparilta vai ei. Pesunukkaa voi ihan hyvin tulla uutenakin ostettuihin vaatteisiin. Rikkinäiset, likaiset ja haisevat vaatteet on sitten asia erikseen ja ne johtuu minusta ennemminkin vanhempien piittaamattomuudesta. Eikä nekään välttämättä kirpparilta ole ostettu vaan huonosti pestyjä uusia..
Meillä on käytössä sekä kirpparivaatteita (ostan vain hyväkuntoisia) että kaupasta ostettuja vaatteita (jos ei ole kirpparilta tarvittavaa löytynyt).
varmaan syrjäytyisivät (ja palelisivat) jos joutuisivat kierrätyskamppeissa kulkemaan.
hankkimaan kaupasta, mutta nekin on alea eikä tämän vuoden kuuminta uutuusmallia.
Mut vinkikinä, jos oikeasti haluaisit löytää enemmän käyttökelpoista kierrätyskamaa:
Yritä etsiä vaikka netin kautta vaihtariperhe. Meillä siis toimii hyvin kierrätys niin, että me annetaan tuttavaperheelle poikien kampetta ja heiltä saadaan tyttöjen vaatteita. Yhden lapsen koko vaatevarastosta löytyy aina jotain käyttökelpoista, jopa uudenveroista.
Huutonetistäkin löytyy monesti jotain. Ei tarvi käyttää niin paljon aikaa kuin kirppareiden koluamiseen.
Koulujen kierrätysillat on myös hyviä. Sieltä nimenomaan löytyy kouluikäisten kampetta. Seuraile lähikoulujen netti-ilmoitustauluja.
ap
varmaan syrjäytyisivät (ja palelisivat) jos joutuisivat kierrätyskamppeissa kulkemaan.
Toki jos olisi kaikki aika maailmassa eikä kävisi töissä, voisi ehkä kirppikseltäkin tehdä löytöjä. Ihan tavallinen töissäkäyvä ihminen ei kyllä tee. Ja puhun nyt vaatteista koossa 122 cm ja ylöspäin.
Käyn isohkon kaupunkimme kahdella itsepalvelukirppiksellä melko säännöllisesti (viikottain, myös pöydät siellä vuokrataan viikottain) ja esim. ulkoiluvaatteita talveen ja kevääseen en ole vielä tämän kolmen vuoden aikana jolloin meillä on koko 120 cm ylitetty löytänyt. Ja kriteereissäni ei ole löytää uudenveroista Polarn o Pyretiä muutamalla eurolla. Ongelma on se, että tarjolla on käytännössä pelkkää rikkinäistä, pinttyneen likaista ja ainakin lähes puhki kulunutta kamaa, jossa jonkin Reimatec labelin vuoksi on hintana 15 € ja ylöspäin. Ihan oikeasti polvet täysin puhki olevat toppahousut saattavat maksaa vaikka 8 €...
Vaikka olisi kallistakin niin ostaisin jos saisi kunnollist, mutta kun ei ole siistiä eikä edes ehjää. Pienemmille kyllä löytyy.
Sisävaatteet ovat myös aivan kamalaa kuraa. Pesunukkaa, väärin pestyä värjäytynyttä ja kulahtanutta trikoopaitaa. Kauttaaltaan nyppyyntynyttä tekokuituneuletta. Farkkuja ja muita housuja löytyy tytöille joskus, pojille ei.
Ja hinnat on pokkana jostain M.O.S.S 5 vuotta vanhasta paidasta 2 €.Hassua kyllä, parhaat löytöni ovat olleet kenkiä, vaikka periaatteessa ostan mieluummin uusia. Mutta selkeästi vain muutaman kerran pidetyt Viking Gore-Tex kengät kympillä ovat aina lähteneet matkaan, käyteytyt linttanat marketluistimet sen sijaan ei ikinä, ei edes eurolla.
Urheiluvälineissä (pääsääntöisesti luistimia lukuunottamatta) olen samaa mieltä, käytettynä löytyy valikoimaa hyvin.
on kaksi lastentavarakirppistä, josta huutiksen lisäksi ostelen vaatteita.
Huomasin viimeksi saman ongelman noiden kokojen kanssa. Poika käyttää nyt 122 senttisiä vaatteita. Sisävaatteita ja nimenomaan collegehousuja on todella hankala löytää. Farkkuja toki löytyi, mutta ei ne kovin kivat kerhossa ole tai muutenkaan leikkiessä. Paitoja löytyi ihan kivasti.
Ulkovaatteita taas oli todella paljon, myös oman pojan kokoisia. Ihan hyväkuntoisiakin olivat. Esim. toppatakin (oli ihan uudenveroinen) löysin vitosella. Haalarista maksoin 10e. Voi tietysti olla, että minulla kävi mäihä, muta pääsääntöisesti mitä olen noita ulkovaatteita katsellut, ne ovat ihan hyvässä kunnossa.
Kuopukselle taasen löytyy helposti vaatteita. Jostakin syystä molemmissa kirppiksillä tuntuu puolet vaatteista olevan tyttövauvan vaatteita =D
täällä! Kun täällä on vain wannabe-rikkaita, niin tietenkään eivät hyväksy kierrätystä, kirppiksiä ja huutista, kaikki kalliilla uutena ja iso merkki näkyvissä merkkituotteissa (eihän muut mammat muuten tiedä, että Yucca-Alexsanderilla on merkkivaatteet!)
Täällä espoossa, pienellä asuinalueella jolla ei vuokrataloja/kerrostaloja ole, mammat ostavat lastenvaatteet kirppareilta ja huutiksesta -ja sanovat sen suoraan tyytyväisinä siitä, kuinka edullisesti ovat mitäkin löytöjä tehneet. En usko että heitä kiusataan, samanlaisia kun on suurin osa, merkkivaatesnobbailijat ovat vähemmistössä.
Asutaan noin 50km Helsingistä, pienellä paikkakunnalla.
ostan lapselle hyväkuntoisia vaatteita kirppikseltä tai tutulta, jolla on 3 poikaa. Kirppikseltä löytää huonosti yli 140cm vaatteita. Onneksi nyt saan tutulta ostettua suoraan isompia vaatteita:) Poikaa ei haittaa vaikka vaatteet ovat käytettyjä. Mitään rikkinäisiä ja kulahtaneita en ostaisi.
Me asumme erittäin varakkaalla omakotitaloalueella isohkossa kaupungissa. Täällä alakoulun loppuun asti ainakin pojat voivat käyttää kirpparivaatteita ja -tavaroita. Ja käyttävät, kyse ei ole pelkästään siitä, onko varaa, vaan myös jonkinlaisesta periaatteellisesta säästäväisyydestä tai ekologisuudesta.
Mutta yläkoulun puolella alkaa kilpavarustelu ja vertailu ja syrjäytyminen, jos ei ole oikeaa merkkiä ja oikeaa vimpainta ja jollei ole rahaa leffalippuihin ja espressoon silloin kun muut menevät kahvilaan - sitä jää sit yksinään kun ne muut todellakin menevät.
Tyttöjen kohdalla raja näyttää menevän vähän nuoremmissa, ehkä jo noin 10-vuotiaissa. Tosin itsellä on vain poikia, tyttöjen kokemuksia näkee vain ystävien lapsissa.
Lapsen vaatteet ovat mm. Benettonia, Adidasta, Pumaa, Gapia... haalarit Reima-teciä ja kengät kans. Päiväkodissa moni vanhempi on kysellyt että mistä ostan lapsen vaatteet kun on niin kivoja :-) Oon vastannut vaan että mistä milloinkin. Totuus on, että kaikki ovat kirpparilta. Helsingissä on mm.mahtava itsepalvelukirppis, josta ostan upouusia vaatteita lähes joka viikko. Mitään kulahtaneita vaatteita en tietenkään osta.
Meillä on hieno kämppä arvoalueella, mutta olemme kohtuuhintaan vuokralla. Meillä ei myöskään ole autoa, emme tarvitse. Näin säästämme rahaa aika kivasti ja moni tuntuu tosiaankin luulevan, että olemme rikkaita, heh. Omat vaatteenikin ostan ihan HM:sta tms. mutta niitäkin kehutaan usein. Hassu paikka tämä maailma!
Mutta yläkoulun puolella alkaa kilpavarustelu ja vertailu ja syrjäytyminen, jos ei ole oikeaa merkkiä ja oikeaa vimpainta ja jollei ole rahaa leffalippuihin ja espressoon silloin kun muut menevät kahvilaan - sitä jää sit yksinään kun ne muut todellakin menevät.Tyttöjen kohdalla raja näyttää menevän vähän nuoremmissa, ehkä jo noin 10-vuotiaissa. Tosin itsellä on vain poikia, tyttöjen kokemuksia näkee vain ystävien lapsissa.
Siis onhan noille lapsille tärkeää, että on hieno kännykkä ja varmasti jotain voi harmittaa, jos oma onkin vanha, mutta meillä päin sen takia ei syrjäydy.
Tuosta leffaan menosta ym en kyllä osaa sanoa. Omat lapset ja kaverinsa käyvät tosi harvoin. Antavat mm toisilleen leffalippuja, pizzalahjakortteja ym porukalla synttärilahjoiksi eli yleensä jokainen pääsee ainakin joskus. Tietysti voi olla niin, että joku joskus joutuu jäämään kotiin jonkin kivan jutun aikana, mutta että kokonaan syrjäytyisi, enpä tiedä.
Vaan ehkä ajat tosiaan on muuttuneet ja yhdessäolo joissain porukoissa on pelkkää kuluttamista. Silti ihmetyttää, etteikö toisenlaisiakin kavereita löytyisi. Kun minä olin teini me kerättiin kolehti sille, jolla ei ollut yhtään omaa rahaa mukana ja aina kaikki sai edes teekupposen eteensä. Ja reilut kaverit kyllä otti huomioon sen, ettei kaikki aina voi lähteä pizzalle ja sitten mentiin vaikka jonkun kotiin tekemään peltipizzaa. Joskus juuri itsellä ei ollut varaa tehdä jotain kivaa ja ottihan se päähän, mutta yksi ilta kotona ei sentään vielä syrjäytymistä ollut.
itse olen kulkenut aina kirppurori vaatteis ja kevereil aina merkki vaatteet mut ne oli silti mun kavereita...ehkä joskus mua harmitti mut ei ne koskaan mua kiusannu tai syrjinyt...ja ollaan vielkin ystäviä...poikani kulkee kans käytetyis ku on vain haaskausta ostaa kasvavalle lapselle kalliita merkki vaatteita...
lapset jotka joutuvat kiusatuksi ovat mielestäni ujoja ja arkoja..ja näin joutuvat kohteeksi,ikävä kyllä:(
Me asumme erittäin varakkaalla omakotitaloalueella isohkossa kaupungissa. Täällä alakoulun loppuun asti ainakin pojat voivat käyttää kirpparivaatteita ja -tavaroita. Ja käyttävät, kyse ei ole pelkästään siitä, onko varaa, vaan myös jonkinlaisesta periaatteellisesta säästäväisyydestä tai ekologisuudesta.
Mutta yläkoulun puolella alkaa kilpavarustelu ja vertailu ja syrjäytyminen, jos ei ole oikeaa merkkiä ja oikeaa vimpainta ja jollei ole rahaa leffalippuihin ja espressoon silloin kun muut menevät kahvilaan - sitä jää sit yksinään kun ne muut todellakin menevät.
Tyttöjen kohdalla raja näyttää menevän vähän nuoremmissa, ehkä jo noin 10-vuotiaissa. Tosin itsellä on vain poikia, tyttöjen kokemuksia näkee vain ystävien lapsissa.
Pikkukaupungissa etelä-Suomessa.
Pitää olla just tietyt merkit kuten joku Paul Frank, Outfitters Nation, Quicksilver, tietyt lippikset ja Detroit pipo. Jos on liian siistiä on heti nörtti mikä ehkä pahinta homon lisäksi.
Toi kyselyhän on teetätetty nuorilla ja uutisoitu vähän siellä täällä, katsokaa vaikka esim. MLL sivuilta.
P.OP, Villervalle???, Meandi, Marimekko-merkkisiä vaatteita. Ja rahaa meni 20€.
En ymmärrä miksi merkkivaatteet pitäisi ostaa kaupasta.
Nimittäin siinä vaiheessa se kilpavarustelu kiihtyy ja vanhempien lompakon paksuus punnitaan. Teinit kuluttaa, puhuu, käy paikoissa, harrastaa, syö kuin hevoset, istuu puoli tuntia suihkussa...
Mistä ihmeestä kirppisvaatteen edes tunnistaa?! Niissä myydään myös merkkivaatteita. Tuskin vaatteissa on mitään leimaa, jossa lukee "kirppari".
Itse ostan lähestulkoon kaikki lasten vaatteet kirppikseltä. Sieltä löytyy hyväkuntoisia vaatteita, toki niissä näkyy käytön jälki (on pesunukkaa ja värit ovat saattaneet haaleta pesuissa). Ikinä en osta rikkinäisiä vaatteita, tuskin monikaan sellaisia edes myyntiin laittaa.
Jos vaatteiden takia uhkaa syrjäytyminen, on vanhempien aika mennä itseensä. Sillä mistäs muualta lapset "oppisivat" että vain kalliit, uudet merkkivaatteet on "hyväksyttäviä" kuin kotoa.