Miksi et ryhtyisi perheesi kanssa tukiperheeksi?

mutta mies ei.

Ei kertakaikkiaan toisten lapset niin paljoa kiinnosta

Ei suoraan sanoen kiinnosta hoitaa ongelmaperheiden lapsia.

Ei kertakaikkiaan toisten lapset niin paljoa kiinnosta

Omissakin lapsissa on ihan tarpeeksi tekemistä. Nostan kuitenkin hattua niille, jotka toimivat tukiperheinä.

Mutta avioliittoni ei ole sellaisella mallilla, että voisimme toimia tukiperheenä :-(



Jos olisin yhtään tasapainoisemmin naimisissa, niin mielelläni ottaisin tukilapsen. Vaan tässä nykyisessä avioliitossani, ei.

meillä on välillä aika sotaista porukkaa.. lapset tappelee keskenään ja vanhemmilla pinna kireällä ja ääni nousee helposti..



toiseksi ollaan enemmän tai vähemmän joka viikonloppu töissä, ainakin jonpikumpi.



molemmat tykätään yleensäkkin ottaen lapsista ja tullaan lasten kans hyvin toimeen mutta en usko että meille voisi antaa mitääm ongelmaperheen lasta katsomaan kun me karjutaan omille lapsille..

Kolmio (69m2), jossa 2 aikuista ja 2 lasta....tilanpuute siis syynä. Muuten kyllä.

Olen yh ja etävanhempi ei paljonkaan tapaa sairauksiensa takia lapsiamme.



Olen päiväkodissa töissä.



Ohjaan yhtä lasten harrasteryhmää 2 kertaa viikossa.

-yksinhuoltajan lapsia

-suurperheen lapsia

-ADHD ym. diagnoosin saaneita lapsia

-fyysisesti sairaita lapsia

-kehitysvammaisia lapsia



Tietysti vanhemmilla on jaksamattomuutta lastensa kanssa, että tukiperheen saa. Tai joskus lapsi kaipaa lisätukea.



Me olemme olleet tukiperheenä, ja aiomme olla jatkossakin kun nämä lapsemme vähän kasvavat. Tällä hetkellä kun odotamme uutta lasta, ei tunnu sopivalta alkaa tutustumaan uuteen lapseen.



Tukiperheenä oleminen on ollut meidän perheen parhaita kokemuksia! Aivan ihania lapsia, tärkeää työtä ja unohtumattomia kokemuksia.

että jos en onnistu enää tulemaan raskaaksi kun yritimme kuopusta, rupean tekemään konkreettisesti jotain hyvää jonkun toisen auttamiseksi. Tukiperhemahdollisuus oli yksi realistinen vaihtoehto. No, tulin raskaaksi mutta samalla oma elämä tuli niin raskaaksi monien seikkojen ja elämäntilanteiden takia, että en enää jaksa enkä pysty auttamaan muita. Hyvä kun selviän jotenkin edes näistä haasteista.



Hieno asia ja sydämestäni toivoisin, että tukiperheitä olisi enemmän, mutta silloin tukijalla pitää todella olla henkisiä ja fyysisiä voimavaroja.

on aspergerlapsi kotona ja sen ongelmissa onihan tarpeeksi ratkottavaa yhdelle perheelle.



Mä en kuitenkaan koskaan antaisi tätä lasta tukiperheeseen, sillä meillä oli pitkään töissä klleega, joka piti tukilapsia. tai "sosiaalitoimiston lapsia" kuten hän niitä kutsui. Ja puhui lapsista ja lasten vanhemmista meille töissä niin rumasti ja asenteellisesti, että ikinä en päästäisi omaa lastani sellaisen ihmisen kynsiin, vaikka miten lopussa olisin itse. Hän myös katkaisi nämä tukisuhteen säännöllisesti aina kun lapsi täytti 5 "koska sen jälkeen ongelmat vain kasvavat". Että se siitä läheisen aikuisen tuesta ja pitkäkestoisesta suhteesta. Parempia saa vaikka naapureista, jollei sukulaisia ja ystäviä ole.

mutta mies ei...

Siis kun odotamme omaa uutta lasta, niin emme halua juuri nyt uutta tukiperhelasta. Tosin oikeastaan haluaisin, mutta pitää ottaa nyt järki käteen :). Meillä on kaksi tukiperhelasta kasvanut jo 18-vuotiaiksi =). Edelleen on olemassa suhde, vaikka harvakseltaan.

yritän pitää oman perheen pinnalla, ei riitä resurssit. Ulkopuolisen silmin ollaan varmaan melko tavallinen perhe - vähän äänekäs, mutta tavis.

ei tehdä koskaan mitään erikoista

Mies tekee kolmea vuoroa ja on myös viikonloppuisin aika paljon töissä, välillä yövuorojakin jolloin pitäisi saada kämppä pysymään mahdollisimman hiljaisena kun se nukkuu. Käytännössä melko mahdotonta.

Toinen syy, että meillä on ihan liian vähän tilaa.

Lasten kavereita on jatkuvasti meillä kylässä ja yökylässä nytkin. Kun lapsilla ei ole omia huoneita, niin on sovittelemista siinäkin miten saadaan nää entiset kaveritkin mahtumaan.

Pidän kyllä kovasti lapsista ja omat lapset ovat sosiaalisia, hekin varmaan tykkäisivät tollaisesta. Pitäisi vaan olla pari huonetta lisää.

En halua ketään vaan käymään, mutta vakituisesti ottaisin jonkun lapsen. No mies ei kyllä huoli ketään vierasta, niin siinä se homma sitten olikin.

Sijaislasta olen ehdottanut ja mieheni sanoo aina ei.

Lisäksi omilla pojilla 2 vuoden ikäero ja toisella kehitysvamma. Pojat riitelee ajoittain paljon ja välillä ei ollenkaan. Ei siihen ole kiva ketään vierasta ottaa.

Ei suoraan sanoen kiinnosta hoitaa ongelmaperheiden lapsia.

Tuo luulo tuntuu pahalta, kun mekin esim. olemme ihan tavallinen yh-perhe, ja haimme tukiperhettä ennaltaehkäistäksemme mahdollista uupumustani ja jotta lapsi saisi miehen mallia ja minä vähän omaa aikaa. Mitään muita "ongelmia" ei meillä ole.

Mukavaa, että vastaatte rehellisesti. Viestini tarkoitus olikin, että jos joku tulisi ajatelleeksi, että hänestähän voisi tulla ihan hyvä tukiperhe.

Ei suoraan sanoen kiinnosta hoitaa ongelmaperheiden lapsia.

Tuo luulo tuntuu pahalta, kun mekin esim. olemme ihan tavallinen yh-perhe, ja haimme tukiperhettä ennaltaehkäistäksemme mahdollista uupumustani ja jotta lapsi saisi miehen mallia ja minä vähän omaa aikaa. Mitään muita "ongelmia" ei meillä ole. Mukavaa, että vastaatte rehellisesti. Viestini tarkoitus olikin, että jos joku tulisi ajatelleeksi, että hänestähän voisi tulla ihan hyvä tukiperhe.

ja asenne on mikä on, ei sitä voi eikä pidä kitkeä. Joku perhe joko haluaa tukiperheeksi tai sitten ei.

Ei käy edes pienessä mielessä, että ottaisin meille kerran kuussa huonostikasvatettuja lapsia hoitoon, jotta vanhempansa pääsevät aikuisesti hoitamaan parisuhdetta eli ryyppäämään.



Aikuisten oikeasti: tukiperhettä tarvitsevat perheet eivät pääsääntöisesti viitsi kasvattaa omia lapsiaan, joten tukiperheen aika menee ihan perusasioihin eli toista ei saa lyödä eikä tavaroita saa rikkoa.