Opettaja opettaa lapsille tapakulttuuria ruokapöydässä!

mikä koulu on kyseessä? Ihan vaan näin tamperelaisena kiinnostaa, onko oma lapsi menossa samaan kouluun jokusen vuoden kuluttua. Sama systeemi oli ainakin yhdessä päiväkodissakin käytössä 90-luvulla. Pikkusisarus yritti soveltaa samaa oppimaansa tapaa kotiinkin ja yritti vaatia, ettei kotonakaan kukaan saa puhua pöydässä, kun hoidossakaan ei saa. Joskus ei yhtään ihmetytä suomalaisten ongelmat käytöstavoissa maailmalla.

aika monessa keski-eurooppalaisessa koulussa on hiljaiset ruokailut eli kielto jutustella kouluruokailun aikana

Puhekiellosta olen kuullut, pitää kysyä onko tarrapalkintokin. Ja muutenkin aika erikoisia ruokalakertomuksia.

Yhdyn tuohon 24:n viestiin. Olen itsekin ope, ja "perin" kerran yhden 3. luokan, joka oli saanut erään sijaisen pestin aikana olla ja mekastaa kuin pienet marakatit. Ruokailu eritoten oli kuin Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Lukuvuoden alussa minun oli myös pakko ottaa järeät aseet käyttöön, eli täyshiljaisuus. Jouluun mennessä luokka alkoi ymmärtää homman idean ja kevätlukukaudella pöytäkunnittain (söimme luokissa) saivatkin jo luvan hiljaiseen jutusteluun.



Toki hommassa oli mukana huumoria, hassuja mielikuvaharjoituksia, palkitsemista ja ehkä vähän kiristystäkin. :) Mutta sain lopulta mitä tavoittelinkin: asiallisesti ja rauhallisesti käyttäytyvän luokan! Lisäksi 26 haarukalla JA veitsellä syövää lasta. (Veitsen käyttöä ei ollut vaadittu ennen koulussa, eikä aina kotonakaan.)



Että en tuota tapaa nyt heti lynkkaisi ja tuomitsisi itse perkeleestä lähteneeksi. :)

että eivät käyttäneet veistä. Härregyyd, sehän onkin niin tärkeä taito elämässä eikä sitä millään opi isompana. Olisin varmaan heittänyt veitsen lattialle ja kieltäytynyt syömästä jos joku ope olisi tullut minulle veitsen käytöstä mäkättämään.

Yhdyn tuohon 24:n viestiin. Olen itsekin ope, ja "perin" kerran yhden 3. luokan, joka oli saanut erään sijaisen pestin aikana olla ja mekastaa kuin pienet marakatit. Ruokailu eritoten oli kuin Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Lukuvuoden alussa minun oli myös pakko ottaa järeät aseet käyttöön, eli täyshiljaisuus. Jouluun mennessä luokka alkoi ymmärtää homman idean ja kevätlukukaudella pöytäkunnittain (söimme luokissa) saivatkin jo luvan hiljaiseen jutusteluun.

Toki hommassa oli mukana huumoria, hassuja mielikuvaharjoituksia, palkitsemista ja ehkä vähän kiristystäkin. :) Mutta sain lopulta mitä tavoittelinkin: asiallisesti ja rauhallisesti käyttäytyvän luokan! Lisäksi 26 haarukalla JA veitsellä syövää lasta. (Veitsen käyttöä ei ollut vaadittu ennen koulussa, eikä aina kotonakaan.)

Että en tuota tapaa nyt heti lynkkaisi ja tuomitsisi itse perkeleestä lähteneeksi. :)

sama meininki. Ruokailussa ei saa puhua sanaakaan. Ei siis yhtään mitään. Ja tämä on fakta, sillä opettaja itse kertoi, että heillä toimitaan näin. Ja meillä kyse pienestä eskarilaisesta, jonka on hyvin vaikeaa olla hiljaa edes 2 minuuttia, saati sitten 15min yhteen putkeen.. Isommilla lapsilla ymmärrän paremmin totaali puhekieltoa.. He jaksavatkin pidempään olla hiljaa kuin pienet 5 vuotiaat.

joskus tiukka linja jonkin päivän voi olla tarpeen, jotta saadaan porukka ruotuun.



Ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että lapset esim.

-nousevat seisomaan tuolille kesken ruokailun

-huutavat

-heittelevät ruokaa

-ilmoittavat, mitä syövät, mitä eivät

(ja yleensä vanhempiensa siunauksella: meidän lapsi ei ole kastikepoikia/ en minäkään koulun salaattia söisi)



Jos toivotte lasten yksilöllistä huomiointia, vaatikaa päättäjiltä pienempiä luokkia ja pienempiä kouuyksiköitä.

Meillä ainakin ruokailu kestää kotona huomattavasti kauemmin jos koko ajan kälätetään. Meidän ekaluokkalainen saattaa täysin unohtaa syömisen ja keskittyy pelkästään höpöttämiseen. Ja kotona toki saakin höpötellä, mutta jos joudun kotonakin huomautella, että pitäisi syödäkin välillä, niin voin kuvitella miten "mukavaa" opettajan on huolehtia lähes 30:stä oppilaasta ja heidän ruokailustaan tietyn aikataulun puitteissa..



Meidän lasten koulun teemana on tänä vuonna ollut "käytöstavat kunniaan". Lapsia palkitaan tervehtimisestä, ruokailussa käytetään haarukkaa ja veistä, ollaan kohteliaita kaikille jne..

Olen niin tyytyväinen, että jossain vielä arvostetaan käytöstapoja. Ruokailussa ei huudella ja ruuasta ei sanota, että "tää on pahaa". En tosiaan ihmettele mitään totaalipuhekieltoja, kun olen noita kouluruokailuita joskus seurannut..



Tokihan olisi hyvä oppia keskustelemaan ruokailussa, mutta uskon kyllä, että pienet senkin taidon vielä oppivat, vaikka ruokailuun olisikin nyt asetettu puhekielto. Ja tosiaan, ei kai siinä mitään natsitouhuja tarvita jos opettaja pyrkii hiljaisiin ruokailuihin, vai onko tämä ap:n mainitsema opettaja pillastunut kamalasti siitä "Matin" lauseesta? Olisihan se tyhmää antaa tarra tyyliin.. "no se nyt oli vain yksi lause, annetaan sitten tarra". Sehän opettaisi lapsille, että voi olla noudattamatta sääntöjä ja silti palkitaan. Ei ne lapset rikki mene, jos tarra jää kerran saamatta.

Ja onhan tuo siltäkin kantilta hyvä juttu, että jokainen oppilas oppii, että juuri hänen tekemisensä voi vaikuttaa koko luokkaan ja mahdollisiin etuuksiin.

opettaja itse kertoi siitä. Sanoi myös, että on kokeiltu "vähän" puhumista, mutta se ei lasten kanssa toimi. Lapset on itse valittaneet, että ruokalassa on meteli, ja ajatelkaapa keittiön työntekijöitä, jotka saavat olla siinä mekkalassa monta tuntia.

Tämän jutun innoittamana kysyin lapselta, että vieläkö teillä pitää olla syödessä hiljaa, niin hän vastasi että joo, mutta kyllä siellä silti hälinää on.

Jos hiljaa oleminen tuottaa hälinää, niin silloinhan vähän puhuminen on jo mekkala. Lapset käyttäytyy nykyään ihan eri tavalla, kuin me ollaan oltu joskus ala-asteikäisinä. Senhän huomaa itsekin joka paikassa, vaikkapa jäällä jäähallissa.

mutta tuo mene kyllä jo överiksi. Kuka aikuinen haluaisi syödä lounaansa täydessä hiljaisuudessa? Minusta normaali jutustelu kuuluu asiaan lounaallakin...

Ei saa kuulemma hiiskahtaa sanaakaan vierustoverin kanssa. Se pöytä palkitaan joka osannut syödä hiirenhiljaa hiiskumatta. Tyttäreni kertoi että eräs pöytä oppilaineen menetti tänään hymynaaman (tarra) kun eräs poika oli sanonut lauseen tai kaksi ruokailun aikana. Kyse siis ei ole huutamisesta tai melskaamisesta vaan puhumisesta ruokailun aikana. Jestas! Kyse tokaluokkalaisista lapsista. ei mun kouluaikanani kyllä ruokalassa vaadittu ehdotonta puhumattomuutta.

Puhua sai, mutta rauhallisesti ja hiljaa. Kyllä mä miellän, että kohtelias pöytäkeskustelu kuuluu hyviin tapoihin.

mutta kylllä sen koululaisilla ymmärtää, sillä monilla on käytettävissä van vajaa 10 minuuttia siihen kun ruoka pitää hakea, syödä, viedä astiat pois ja pyyhkiä pöytä - sitä ei ehdi, jos parikin lausetta puhuu ja opetajien on kuitenkin saatava lapset syötettyä ennen kuin toiset tulevat syliin istumaan.