Opettaja opettaa lapsille tapakulttuuria ruokapöydässä!
Ei saa kuulemma hiiskahtaa sanaakaan vierustoverin kanssa. Se pöytä palkitaan joka osannut syödä hiirenhiljaa hiiskumatta. Tyttäreni kertoi että eräs pöytä oppilaineen menetti tänään hymynaaman (tarra) kun eräs poika oli sanonut lauseen tai kaksi ruokailun aikana. Kyse siis ei ole huutamisesta tai melskaamisesta vaan puhumisesta ruokailun aikana. Jestas! Kyse tokaluokkalaisista lapsista. ei mun kouluaikanani kyllä ruokalassa vaadittu ehdotonta puhumattomuutta.
Kommentit (31)
Joten varmista nyt asia opettajalta, jos todellakin olet siitä pöyristynyt.
Kai teillä Wilma on käytössä? :-)
ja kamalaa oli.
Jos esimerkiksi pyysi ääneen vieruskaverilta vahingossa tipauttamaansa voinappia, sai huolimattomuusmerkinnän. Voi jestas! Ja me ei syöty edes missään suuressa salissa, vaan omassa luokassa.
Että kyllä näitä natsiopeja varmasti vieläkin löytyy.
Asuinmaassani tuollainen syöminen on todella epäkohteliasta.
niin se on tämän palstan ulkosuomalaisten valikoiva sisälukutaito!
Yhden koulun yksi luokka tarkoittaakin siis koko Suomea! Wau! Ihailen lahjojasi! Kaikille yleistäminen ei ole ihan noin helppoa!
on täälläkin puolen tunnin ruokis, josta 5min menee jonoon järjestäytymiseen, vartti siihen ruoan jonottamiseen ja loppuaikana pitäisi ehtiä syödä, viedä astiat pois ja käydä vessassa.
Joten varmista nyt asia opettajalta, jos todellakin olet siitä pöyristynyt. Kai teillä Wilma on käytössä? :-)
mitä lapsi sanoo/kertoo.
keskustele opettajan kanssa, jos asia sinua askarruttaa.
niin se on tämän palstan ulkosuomalaisten valikoiva sisälukutaito!
Yhden koulun yksi luokka tarkoittaakin siis koko Suomea! Wau! Ihailen lahjojasi! Kaikille yleistäminen ei ole ihan noin helppoa!
Kyllä tuo on ollut ihan yleistä Suomessa aiempien sukupolvien kouluaikaan, eli kyllä tuo puhumattomuus ruokapöydässä on perinteinen suomalainen tapa.
Wau! Oletpa viksu!
kannattaa varmistaa asia opelta. Asian voi kysyä asiallisesti: lapsi kertoi, että opetetaan ruokapöytätapoja, ja ettei kouluruokailun aikana saa puhua sanaakaan. onko näin? ja jos on, sitten voit kysellä, miksi ja mihin se perustuu, sillä hyviä tapoja on oppia puhumaan ja käyttäytymään ruokailun aikana.
Toivon tosiaan, ettemme ole samalla alalla. Ja haloo, muinaisiin aikoihin viittaaminen argumenttina on aika heikkoa. Onko intiaaninen ja mustien vainoaminen sitten "yhdysvaltalainen perinne"?
Luotan kyllä tokaluokkalaiseni kertomukseen kun sanoo että ope oli tänään sanonut luokan edessä " tältä pöytäryhmältä jää tarra nyt saamatta kun Matti avasi suunsa vierustoverin kanssa vaikka sanottiin ettei saa sanoa mitään"...miten tämän nyt voisi tokaluokkalainen tajuta väärin? On puhunut tästä puhekiellosta jo pidemmän aikaa. Tai ei oikeastaan ole puhekielto vaan toive ettei siellä puhuttaisi syömisen aikana. Näin siis 2000-luvulla tamperelaisessa koulussa. AP
Toivon tosiaan, ettemme ole samalla alalla. Ja haloo, muinaisiin aikoihin viittaaminen argumenttina on aika heikkoa. Onko intiaaninen ja mustien vainoaminen sitten "yhdysvaltalainen perinne"?
No olet sä äitikollega, samalla alalla ollaan sen puolesta. Eikä mun mielestä muutamien kymmenien vuosien takaiset ajat vielä ihan muinaisia aikoja ole.
Mitä tulee intiaanien ja mustien vainoamiseen tai syrjimiseen, kehottaisin sinua tutustumaan aiheeseen, mikäli se sinusta ei enää ole ajankohtaista.
Toisaalta taas aika erikoinen veto rinnastaa suomalainen ruokapöytäkulttuuri ja etninen syrjiminen, mutta enhän mä mitää ymmärrä, kun mulle tuo viivojen suoristeleminen on helpompaa kuin muille...
eikä pointti näköjään mennyt perille. Kaikesta menneisyydessä tapahtuneesta ei voi tehdä malliesimerkkiä tietyn maan kulttuurihistoriasta. Et voi vetää yhtäläisyysviivoja 50 vuoden takaisten tapojen ja nykyisten tapojen välille, eikä se 50 vuoden takaa napattu otos ei ole yhtään sen edustavampi esimerkki suomalaisesta kulttuurista kuin tämän päivän otos. Oma sukuni on Karjalasta ja voin vannoa, että siellä ei ole koskaan istuttu tuppisuuna pöydässä.
En muuten ole äiti.
mikä koulu on kyseessä? Ihan vaan näin tamperelaisena kiinnostaa, onko oma lapsi menossa samaan kouluun jokusen vuoden kuluttua.
Sama systeemi oli ainakin yhdessä päiväkodissakin käytössä 90-luvulla. Pikkusisarus yritti soveltaa samaa oppimaansa tapaa kotiinkin ja yritti vaatia, ettei kotonakaan kukaan saa puhua pöydässä, kun hoidossakaan ei saa.
Joskus ei yhtään ihmetytä suomalaisten ongelmat käytöstavoissa maailmalla.
Open syönti on esimerkki. Jossakin koulussa erillinen pöytä, jossa välillä joutuu syömään open kanssa kaksisteen. Se oli joku koulu Itä-Hesassa.
Open syönti on esimerkki. Jossakin koulussa erillinen pöytä, jossa välillä joutuu syömään open kanssa kaksisteen. Se oli joku koulu Itä-Hesassa.
Open syönti: Kannibalismin alkeita
Eihän hyvät ruokailutavat tarkoita sitä, että istutaan vaan ja lapataan ruokaa suuhun, täysin mykkinä ja konemaisesti.
Kyllä hyviin tapoihin kuuluu sekin, että osataan olla sosiaalisia siinä ruokailutilanteessakin ja jutella. Asiallisesti tietysti, mutta kyllä puhua saa.
Näin siis 2000-luvulla tamperelaisessa koulussa. AP
Minullakin on ensi vuonna lapsi menossa kouluun.
t. vielä yksi tamperelainen
tässä muutamia syitä:
pienemmässäkin ruokalassa melutaso saattaa nousta korkealle jos kaikki oppilaat jutustelevat samaan aikaan (ihan tavallisella voluumilla).
Juttelu vie aikaa syömiseltä ja siinä 30min ruokavälkällä pitää ehtiä tehdä niin monta muutakin asiaa, syömiseen ei todellakaan ole 30min aikaa
Varsinkin levottomien luokkien kanssa totaakikielto voi olla tarpeen: jos on lupa jutella niin mihin vedetään raja - yksi puhuisi koko ajan eikä syömisestä tule mitään jne. Siksi oppilaillekin on selkeämpää se selvä sääntö, että ruokailun ajan ollaan hiljaa.
Koulussa ei voida aina noudattaa niitä kaikista parhaita toimintatapoja, koska tilanne on eri (iso joukko lapsia samassa tilassa) - siksi joskus joudutaan tekemään sääntöjä, jotka tuntuvat ehkä liioittelulta.
t. ope, jonka oppilaat saavat hiljaa ja kohtuudella jutustella syödessään. Jos juttelu häiritsisi syömistä niin ottaisin ehkä kiellon käyttöön
P.S. onneksi lapsilla on vanhemmat ja kodit, jotka voivat opettaa lapsille niitä tapakasvatuksen asioita, joita koulu ei pysty/ehdi jne opettamaan :)
vaikka vähän jutusteleekin siinä samalla. ap