Ihmiset, jotka puhuu paljon, ällöttävät!
Oikeasti on ihmisiä, jotka puhuvat koko ajan, kaikki pienetkin ajatuksensa ääneen.
"Voi mitähän mä nyt ajattelin, kun avasin tuon kahvipaketin, vaikka toinen on jo avattuna!" eikä siinä vielä kaikki, jatkuu vielä: "Oon mäkin yksi hömppä, lieneekö alkavaa dementiaa, voi että". ja ikään kuin se ei riittäisi: "Mun täytyy kyllä seuraavalla kerralla muistaa ostaa lisää kahvia teille, menee vielä huonoksi kun on suotta avattuna" - jne.
Perkele ole hiljaa! Ei kaikkea tarvitse papattaa ääneen! Hiljaisuudellakin on arvonsa. Ketään ei kiinnosta sun ajatusten kaikki käänteet.
Kommentit (3)
Ja sit joka käänteessä pitä korostaa, että kun mä oon tällainen "ihan höpsö papupata" aina suuna päänä joka paikassa, niin ihanan sosiaalinen, vaikka kaikki ympäristön ihmiset on totaalisen kyllästyneitä siihen "puheliaaseen" ihmiseen, jolla ei todellakaan ole ollut asiaa viimeiseen kymmeneen vuoteen.
ongelmansa, mutta jatkavat samaa papatusta vaikka kaikki ovat aivan väsyneitä. Jatkuva puhuminen on henkistä väkivaltaa, siinä pakottaa toisen koko ajan kuuntelemaan ja sekin aika on pois omilta ajatuksilta tai keskittymiseltä. Hiljaisuudellakin on oma erityinen arvonsa.