Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ettei anopille mene jakeluun ettemme halua lapsille suklaakalentereita?!
29.11.2010 |
No niin. Taas ne annettiin 2 v ja 4 v lapsille ne suklaajoulukalenterit. Ilman, että kysyttiin vanhemmilta mitään. Sama taistelu jo 4 vuotta. Anoppi on läski ja haluaa kait meidänkin lapset sellaisiksi? Meillä kun sitä namia ei joka päivä napostella.
Oma äitini sentään tajuaa, kun sanotaan. Tämä touhutäti ei. Ärsyttävintä on, että suoraan annetaan lapsille ja sitten äiti (isä) saa olla se ilkeä joka asiasta naputtaa.
Onko tämä vaan meidän perheen ongelma?
Joulu on vaan kerran vuodessa vaan... Niin on kuten pääsiäinen, vappu, juhannus jne. Ja aina joku samanlainen juttu meneillään.
Kommentit (98)
Minulla ei ole ikinä lapsenakaan ollut karkkipäivää enkä edelleenkään ole kovin karkin perään. Mielelläni otan jos tarjotaan, harvemmin itse ostan. Minusta karkin ei tarvitse eikä kuulu olla sellaista, että sitä syödään aina ja iänkaikkisesti joka lauantai. Meillä sitä syödään harvakseltaan: juhlahetkinä, erikoistilaanteessa ja joskus pikkasen vain siksi, että tekee mieli. Jos ovat meidän lapset vanhempiinsa yhtään tulleet, niin kohtuukäyttäjinä pysyvät aikuistuessaankin.
meidän lapsilla ei ole karkkipäivää, mutta suklaajoulukalenteri kyllä on. Ja voin lyödä vaikka vetoa, että meidän perheessä karkkia syödään huomattavasti vähemmän kuin niissä kodeissa, joissa karkkipäivänä karkkia vedetään nassuun kaksi käsin isosta pussista. Eli meillä karkit on jotain "spesiaalia", jota saadaan esim. synttäreillä, jouluna, tuliaisiksi ja joskus ihan muuten vaan (vaikka pieni suklaapatukka äidin kanssa kahden kauppareissulla - se on minun ja kulloinkin vuorossa olevan lapsen salaisuus). Mutta ikinä sitä ei urakassa kerran viikossa syödä.
Ei sokereista, kaloreista tms.
Suklaa on karkkia. Karkkia syödään karkkipäivänä, so. kerran viikossa.
Poikkeuksen siihen tekevät vain juhlapäivät (synttärit, jouluaatto, vappu ym.). Ei mikään tietty kuukausi.sitä mieltä, että ne lapset, jotka eivät lapsena saa karkkia (kuin tyyliin sen yhden nallekarkin vuodessa ja enkin tappelun kautta), tulevat myöhemmällä iällä syömään niitä huomattavasti enemmän.
Kun pienestä pitäen opettaa, että kohtuus kaikessa (vaikka sitten yksi pieni karkkiaski viikossa, joka sekin on ksylitolpastilleja), pysyy se kohtuus vielä vanhempanakin.
taas oli juhlapäivä, kun äiti toi sen kerran vuodessa (kun sattui jäämään rahaa) litran jäätelön, joka jaettiin seitsemään osaan. Todella pienen palasen jokainen sai. Toki saimme vielä nuo suklaakalenteritkin.
Nykyään olen siis karkin suurkuluttaja. Muistan vieläkin, millaista oli katsoa kuinka kaverit vetivät karkkia joihin meillä ei ollut rahaa. Vanhempana aloin ottaa vahinkoa takaisin, koska minusta olin kuitenkin jäänyt jotakin vaille aina. Piti päästä maistelemaan kaikkea sellaista (nimenomaan karkeista), mihin ei lapsen ollut mahdollisuutta.
Toki tämäkin on yksilöllistä. Ja minun kohdallani ehkä säälittävääkin =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli miniä kuinka nipo tahansa, niin on mielestäni ihan ymmärrettävää harmistua, jos on erikseen sanottu, että lapsille ei anneta suklaakalenteria, ja sellainen kuitenkin tuodaan. Vanhempien toivomuksia pitäisi kuunnella. Oma lapseni ei saanut 2-vuotiaana suklaakalenteria, viime vuonna mummilassa oli suklaakalenteri ja kaveri salaa sitten avasi kaikki luukut ja söi puolet suklaista kerralla! Jäi sitten loput suklaat saamatta ja kalenteri lensi vauhdilla roskiin. Tänä vuonna - lapsi on nyt 4-vuotias - molemmat mummit toivat suklaakalenterin ja toinen mummi toi myös alle 1-vuotiaallemmekin, ettei tule paha mieli... Kysyin sitten ihan ystävällisesti, että voinko laittaa tämän säästöön ensi vuoteen ja totesi, että voi, mutta saattoi tietysti pahoittaa mielensä. En vain tajua, miten 10 kk vanha söisi suklaata, kun ei vielä ole aloittanut maitotuotteitakaan (tai siis on maistellut pieniä määriä rahkaa). Samalla laitoin sitten säästöön ensi vuotta varten sen toisenkin suklaakalenterin, koska lapsella on jo yksi suklaakalenteri. Jos mummi haluaa välttämättä, että saa syödä senkin, niin sitten sen sallin, mutta muuten olen sitä mieltä, että yksi suklaakalenteri riittää. Lapsillamme on lisäksi kuvakalentereita kummallekin 2 kpl muilta sukulaisilta ja itse ostimme jo lokakuussa lapsen toivoman legokalenterin. Juuri äsken kuskasin legokalenterin vähin äänin varastoon. Jos ei muista sitä, saa senkin ensi vuonna. Olen ehkä vähän nipo, mutta kohtuus kaikessa. Kohtuus suklaan syömisessä, kohtuus tavaramäärässä, kohtuus siinä, miten paljon aikaa menee avata kalentereiden luukkuja aamuisin. Niin, ja perinne meillä siis on pieni joulupukkijääkaappimagneetti, jonka säkkiin ilmestyy joka joulukuun aamu esim. rusinapaketti tai pipari. Tästä perinteestä en luovu, koska lapsikin sen muistaa hyvin. Harmittaa vietävästi hyvää tarkoittavat isovanhemmat, jotka eivät voi kysyä, onko lapsella jo joulukalenteria tai kaukaisemmat sukulaiset, jotka tuovat niitä ihania kuvakalentereita tukuttain. Ihanaa, kun muistavat. Mutta saan kai minäkin olla harmistunut, kun en sitä heille sano. Paitsi anopille nyt sanoin tuosta 1-vuotiaan kalenterista ja nyt vähän harmittaa. Olisin voinut pitää mölyt mahassa ja laittaa kalenterin hiljakseen piiloon ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Näin sitä oppii.
mutta suklaata ei saa olla, koska se on vaaraksi. Miksi se puoliski syöty mummolan kalenteri lensi roskiin? Määräätkö mummolassa kaikesta?
Se oli lapselle rangaistus, kun meni kielloista huolimatta avaamaan kaikki luukut. Ei siitä kalenterista ollut enää mitään hyötyä, kun ne suklaat oli pitkin lattioita ja puolet syötyinä. Mies sitten heitti sen avatun kalenterin pois, ja mummi keräsi suklaat kulhoon, josta tarjottiin sitten ihan kaikille vieraille. Sai lapsikin sitten jollakin vierailulla sieltä kulhosta yhden ottaa, mutta harmitti varmasti, kun serkut avasivat kalenterin luukkuja, ja itsellä ei ollut enää mitään. Meidän mummi olisi ehkä voinut kiukun laannuttua tunkea ne suklaat takaisin luukkuihin, jotta lapselle ei tulisi paha mieli, ja ehkä siksi mies halusi heittää sen kalenterin roskiin heti. Kyllä sen lapsen piti siitä jokin opetus saada. :) Ja siis mummi ei vastustanut kalenterin heittämistä roskiin. Oli ihan yhtä vihainen kuin me vanhemmatkin. En siis vastusta suklaata noin yleensä vaan siis suurina määrinä. Yksi pipari ja yksi suklaa päivässä ok. Kaksi suklaata ja pipari liioittelua mutta ok, jos mummi välttämättä haluaa. Paitsi että sitten vaihdan sen piparin xylitol-pastilleihin tai tarroihin (myös pieniä esineitä tulee siitä jääkaappimagneettipussista). Kuten jo aiemmin sanoin, kohtuus kaikessa. Reagoin aika voimakkaasti moninkertaisiin juttuihin, koska en itse ole ikinä pysynyt lapsena kohtuudessa ja kärsin lihavuudesta. Ehkä ap:llakin on jokin tällainen tausta ja siksi tulee ylireagoitua. Kaikilla meillä on lastimme.
ja kalenterin roskiinheitto siis 2-vuotiaan viimejouluisesta touhusta? Eli 1-vuotias ei ymmärtänyt ettei saa syödä kaikkia kerralla, joten mummi ja isä suuttuivat ja heittivät kalenterin roskiin? Oletteko ihan täyspäisiä?
ja tiesi tasan tarkkaan, että niitä ei saa kerralla syödä. Pari kertaa sujui hyvin, mutta sitten meni piiloon ja avasi kaikki loput luukut ja repi suklaat pois ja ehti syödä puolet eli noin 10 suklaapalloa/patukkaa. Oli sellainen Kinder-kalenteri eli ne suklaat ovat aika paljon tuhdimpia kuin normikalenterissa. Kaikki luukut oli revitty auki, joten kalenteri oli täysin hyödytön. Roskiin se meni varmasti siksikin, että mummi ei voisi laittaa niitä lopppusuklaita takaisin ja teippailla luukkuja ja hyvitellä näin lasta (jolloin siis opetus ei menisi perille).
ja tiesi tasan tarkkaan, että niitä ei saa kerralla syödä. Pari kertaa sujui hyvin, mutta sitten meni piiloon ja avasi kaikki loput luukut ja repi suklaat pois ja ehti syödä puolet eli noin 10 suklaapalloa/patukkaa. Oli sellainen Kinder-kalenteri eli ne suklaat ovat aika paljon tuhdimpia kuin normikalenterissa. Kaikki luukut oli revitty auki, joten kalenteri oli täysin hyödytön. Roskiin se meni varmasti siksikin, että mummi ei voisi laittaa niitä lopppusuklaita takaisin ja teippailla luukkuja ja hyvitellä näin lasta (jolloin siis opetus ei menisi perille).
Minusta tämä oli hauskan kuuloinen muistelo (paitsi jos lapsen isä pillastui aivan överiksi).
Mullakin on suvussa yksi lapsi, joka oli todella perso suklaan perään, ei riittänyt että ryösti oman kalenterinsta, myös muiden... Nyt on jo iso mies -- eikä karkit kiinnosta enää niin paljon...
muistathan naputtaa joka ainon kerran, kun anoppi huomioi teitä ja lapsianne? tai sit jättää huomioimatta. väärinhän se tekee joka tapauksessa...
Yhdestä joulukalenterista.
Ihme kontrollifriikkiä porukkaa täällä taas, pitää saada ohjailla kaikkien tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se yksi suklaakalenteri, tai pääsiäismuna (tai kaksi)jne. lihota. Asia olisi ihan erikseen, jos niitä joka päivä mussutettaisiin.
Toki anoppi tekee väärin, koska pyynnöistänne huolimatta ostaa kalenterit, mutta kyllä tekin voisitten sitä pipoa vähän löysätä.
Vinkki: Suklaita kerätään viikko ja lauantaina ne saa syödä?
Minuapa ärsyttää se, että yleensä noita kalentereita tulee tuutin täydeltä, mutta nyt ei ole näkynyt ja mä joudun raahautumana huomenna kauppaan ostamaan jotain, joka on jo myyty loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooh, ehkä nipotus kuuluu noin pienten lasten äidille, me annamme anteeksi :)
Mitä sun lapsille voi pahimmillaan tapahtua, jos heillä on suklaakalenteri kerran vuodessa tai saavat pääsiäismunia tai juhannuksena lasin limskaa?
Olen myös sitä mieltä, että väärinhän anoppi teki mutta onko tuo nyt kipinöiden paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se yksi suklaakalenteri, tai pääsiäismuna (tai kaksi)jne. lihota. Asia olisi ihan erikseen, jos niitä joka päivä mussutettaisiin.
Toki anoppi tekee väärin, koska pyynnöistänne huolimatta ostaa kalenterit, mutta kyllä tekin voisitten sitä pipoa vähän löysätä.
4 vuotta olen touhua katsellut ja aina se pirun suklaakalenteri sieltä pomppaa. Tänä vuonna sitten annoin periksi ja lapset saivat kalenterinsä. Anopille ne viitsinyt enää räksyttää. Kysymys onkin siitä, että eikö se toive mene perille millään?
Tästä lähdin taidan sitten ostaa sillekin oikein "toivelahjoja" kuten kuntoilukortteja, laihdutuskuureja jne. Meillä ei ole ollut mitään kalenteripyyntöjä koskaan. Ja pääsiäisenäkään ei riitä 1-2 munaa vaan molemmille isot pussit.
AP
" en halua meille suklaakalententereja" ?
Itse sanoin juuri noin ja kas kummaa, sehän tehosi.
Anoppikin saattaa ymmärtää, kun sille puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haukut anoppiasi, vaikka hän tarkoittaa hyvää. Olisit kiitollinen, kun muistaa lapsiasi, vaikka olet noin kelju ihminen. Älä nyt turmele suhteita lastesi ja heidän mummon välillä, vaikka itse olet tuollainen kontrolloija.
" en halua meille suklaakalententereja" ?
Itse sanoin juuri noin ja kas kummaa, sehän tehosi.
Anoppikin saattaa ymmärtää, kun sille puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitääkin huomenna käydä ostamassa muutama suklaaa kalenteri. Meillä ei lapsille ,edes muut kelpaa.
Kun - nyt 16 v poikamme - oli tuon ikäinen, kiitin kalenterista kohteliaasti. Avasin luukut ja söin suklaat itse.
Lapsi sai sitten avata jo avatun luukun. Ei tuon ikäinen ymmärrä asiaa.
Ärsytti minuakin, eikä sanomiset auta. Silloin täytyy vain toimia ( ;
Yhdestä joulukalenterista. Ihme kontrollifriikkiä porukkaa täällä taas, pitää saada ohjailla kaikkien tekemisiä.
No miten se olisi pitänyt muotoilla se meidän perhe, jos kyseessä on harmistuneet minä ja mieheni? Minun ja mieheni ja lastemme perhe?
No, kiitos kuitenkin, että sain tänne purkaa turhautumiseni, kun en viitsi anopille (taas) muuten kuin kauniisti asiasta sanoa.
Toivon, että lapset jo unohtivat koko kalenterit. Luulen, että tuo Bakugan on enemmän mieleinen muutenkin :).
AP
Anoppi haluaa kävellä ylitsesi. Anoppi kokeilee, saako hän toimia niin kuin lystää lastenne kanssa. Jos annat anopin mellastaa, hän jatkaa touhujaan ja pilaa lapset.
Mikähän on, että anoppien pitää tuputtaa pojan lapsille makeaa, karkkia, limsaa, roskaruokaa ja krääsäleluja? Kun ei pidetä miniästä, pilataan kotikasvatus törsäilyllä, roskaruoalla ja kaiken periksi antamisella.
Tottahan toki mummoa huolestuttaa, kun lapsenlasta ei kotona kyllästetä karkeilla, limsalla, makealla mehulla ja muilla isoäidin antimilla. Onhan se kurjaa, kun ilkeä äiti ei osta lapsiraukalle halpakaupan lelulaarista krääsää. Anoppi voi tulla keräämään pikkuautojen irtopyörät ja Made in China-krääsän, jota löytyy nuorimmaisen suusta. "Kyllä mummo antaa, kun äitis ei anna!"
Itse en anna lapsia anoppilaan hoitoon ja yökylään. Lastenhoidon perusasiat ovat anoppilassa täysin hukassa ja kasvatusperiaatteista ei voi sopia.
Minulla ei ole ikinä lapsenakaan ollut karkkipäivää enkä edelleenkään ole kovin karkin perään. Mielelläni otan jos tarjotaan, harvemmin itse ostan. Minusta karkin ei tarvitse eikä kuulu olla sellaista, että sitä syödään aina ja iänkaikkisesti joka lauantai. Meillä sitä syödään harvakseltaan: juhlahetkinä, erikoistilaanteessa ja joskus pikkasen vain siksi, että tekee mieli. Jos ovat meidän lapset vanhempiinsa yhtään tulleet, niin kohtuukäyttäjinä pysyvät aikuistuessaankin.