Mikä vikana ihmisessä joka keksii kaikenmaailman sairauksia yms. itselleen sekä perheelleen?

huomionkipeä? Varmaankin joku päävika on oltava, masennus tai joku muu.

Tautia on jos jonkinlaista olevinaan. Monet vuodet juossun lääkärillä yhden vaivansa kanssa ja yrittänyt saada eläkepäätöstä. Siis ihminen on alle 40 vee.

Lääkärit ovat sitten epäpäteviä, kun eivät kirjoita eläkepapereita.

Suomeksi sanottuna ihminen vaan ei halua mennä töihin. Ei ole myöskään ikinä ollut. Haluaa elää vain miehen rahoilla.

Itse en jaksaisi hetkeäkään kuunnella valitusta.

itselläni on reumaa, selkäsärkyjä, rytmihäiriöitä,toistuvia virtsatie tulehduksia, jotain neurologista häikkää..

tosin tämä ei ole pääni sisällä, vaan ihan lääkärissä todettua kaikki. enkä tod. raahaa lastani ensiapuun pienen lunssan takia :D mutta ensiavussa olen itse istunut usein ja monesti valitellut naamakirjaan, "kun taas on mentävä"..

Ihmettelen välillä miten miehensä jaksaa tuollaista elämää.

Surullista sinänsä kun kuitenkin on selkeästi sairaasta ihmisestä kyse.

T. ap

Tautia on jos jonkinlaista olevinaan. Monet vuodet juossun lääkärillä yhden vaivansa kanssa ja yrittänyt saada eläkepäätöstä. Siis ihminen on alle 40 vee.

Lääkärit ovat sitten epäpäteviä, kun eivät kirjoita eläkepapereita.

Suomeksi sanottuna ihminen vaan ei halua mennä töihin. Ei ole myöskään ikinä ollut. Haluaa elää vain miehen rahoilla.

Itse en jaksaisi hetkeäkään kuunnella valitusta.

Jos jollaon oli flunssa, hällä oli keuhkokuume. Ystäväni lapsella huomattiin sydänvika, hänen lapselleen kappas tuli leukemia. Mun mielestä terveydellä ei leikitä, eikä toisten tunteilla. Sai välillä hävetä silmät päästä niitä juttuja ja muitakin. Voi ottaa muhun taas yhteyttä kun menee terapiaan. Minä en ikävä kyllä tuota jaksa

aina on se pahin tilanne ja järkyttävin kohtalo. Sitten kun jotain on oikeasti (flunssaa, vatsatautia tms.) ja kaikki säälivät, on tämä tuttava kuin onnensa kukkuloilla ja todella TYYTYVÄISEN oloinen. Ihan ihmeellistä.



-ap-

Soittelee mulle (ja monelle muulle) pitkiä puheluita, joissa kertoo miten taas pelkää jotain kuolemanvakavaa ja on menossa lääkäriin ja on valvonut taas monta yötä asiaa pelätessään... ja mitä lapsille käy jos hän kuolee tai mitä miehelleen käy yms.



Tässä viimeisen parinkin vuoden aikana on "potenut" (siis luullut potevansa, mitään ei ole ikinä löytynyt) mm. rintasyöpää, imusolmukesyöpää, munasarjasyöpää, kohdunkaulansyöpää, aivokasvainta, (näistä muutamia useampaankin otteeseen), lisäksi on poistattanut näiden parin vuoden aikana monta luomea itseltään ja joka ikisestä soitellut hädissään että NYT on varmasti jokin syöpä tässä luomessa.



Ajattelinkin, että kun seuraavan kerran soittaa ja valittaa jotain (nyt on tullut mitta täyteen itselle ja mietityttää jo hänenkin ja perheensä puolesta, että mahtaa oikeasti olla tosi rankkaa koko ajan pelätä kuolevansa!) niin sanon ystävällisesti että mitä jos menet sinne lääkäriin ja tällä kertaa kerrot epäilemäsi syövän sijaan tästä jatkuvasta pelostasi...



Ei ihan normaalilta nimittäin kuulosta. Itse en ole lääkäri mutta epäilen että hänellä oikeasti on jokin ahdistuneisuushäiriö tai tuo hypokondria vai mikä olikaan.

Näitä taitaa olla aika monia, tuollainen elämä on varmasti aivan järkyttävän raskasta niin itselleen kuin läheisillekin :(

-ap-

Soittelee mulle (ja monelle muulle) pitkiä puheluita, joissa kertoo miten taas pelkää jotain kuolemanvakavaa ja on menossa lääkäriin ja on valvonut taas monta yötä asiaa pelätessään... ja mitä lapsille käy jos hän kuolee tai mitä miehelleen käy yms.

Tässä viimeisen parinkin vuoden aikana on "potenut" (siis luullut potevansa, mitään ei ole ikinä löytynyt) mm. rintasyöpää, imusolmukesyöpää, munasarjasyöpää, kohdunkaulansyöpää, aivokasvainta, (näistä muutamia useampaankin otteeseen), lisäksi on poistattanut näiden parin vuoden aikana monta luomea itseltään ja joka ikisestä soitellut hädissään että NYT on varmasti jokin syöpä tässä luomessa.

Ajattelinkin, että kun seuraavan kerran soittaa ja valittaa jotain (nyt on tullut mitta täyteen itselle ja mietityttää jo hänenkin ja perheensä puolesta, että mahtaa oikeasti olla tosi rankkaa koko ajan pelätä kuolevansa!) niin sanon ystävällisesti että mitä jos menet sinne lääkäriin ja tällä kertaa kerrot epäilemäsi syövän sijaan tästä jatkuvasta pelostasi...

Ei ihan normaalilta nimittäin kuulosta. Itse en ole lääkäri mutta epäilen että hänellä oikeasti on jokin ahdistuneisuushäiriö tai tuo hypokondria vai mikä olikaan.

tuli mieleen munchausen by proxy.



Itselläni oli lapsena hyvä perusturvallisuus ja sain rakkautta ja huolenpitoa mutta kyllä silti aikuisena pelottaa monet asiat! Kun tietää että elämässä voi tapahtua koska vaan ja mitä vaan, se on fakta.

Ei varmaankaan oikein mitenkään. Tai ainakaan minä en taida osata, kun en halua loukata tai suututtaa, enkä keksi miten asian juttelisin ettei näin kävisi.



Aika surullista :/

yrittää aina löytää itseltään syövän. Yleensä rintasyövän tai mahasyövän. Rinnastakin on juuri otettu mammagrafia ja ohutneulanäyte, muttei mitään ole löytänyt. Syöpä silti kuulemma on. Ja mahassakin syöpä. Lukee niistä lääkärikirjasta, sillä ei ole nettiä. Ei voi elää normaalia elämää, kun merehtii syöpää. Olen jo sanonut, että olisi ennemminkin huolissaan sydän- ja verisuonitaudeista. On lihava, huonokuntoinen, hengästyy pienessäkin rasituksessa.. Mutta kun on syöpä, ollut jo ainakin 20 vuotta.

mutta tilanne menee vain pahemmaksi kokoajan.



Tosi "hampaaton" olo kun en osaa auttaa.



-ap-

joka keksii aina ihmeellisiä syy-seuraussuhteita vaivoilleen. Hän on siis ihan työssäkäyvä hyväkuntoinen ihminen ja periaatteessa terve. Mutta sitten hänellä on vaikkapa pääkipua usein (en väitä, ettei hänen päänsä voisi olla kipeä), mutta sitten saa päähänsä, että esim. vaikkapa vadelmien syöminen parantaa aina hänen pääkipunsa. Sitten hän paasaa kaikille, että vadelmat auttavat pääkipuun ja kaikkien kannattaisi syödä niitä paljon, koska ne ehkäisevät pääkipua.



Ja vastaavia esimerkkejä näistä hänen keksimistään syy-seuraus suhteista on vaikka kuinka paljon. Uskoo esim. että laastari mahassa auttaa matkapahoinvointiin. Siis ihan tavallinen laastari, ei mikään sellainen, josta imeytyisi jotain ainetta elimistöön.



Välillä ei tiedä, mitä hänelle sanoisi, järkipuhe ei auta.

vakavasti, ja tämä ko. ihminen josta olen tässä kirjoittanut, hätäilee ihan mielettömästi että hänellä itsellään on niin paljon pahemmin asiat, ja hänen tilanteensa on niin ja niin paljon vaikeampi.



Koska väkisin tulee sellainen olo, että tuo ihminen ei ole oikeasti sairas (fyysisesti!!), niin harmittaa tuon toisen, oikeasti sairaan, ihmisen puolesta joka koittaa selvitä sairaudestaan kun samalla tämä toinen vähättelee minkä kerkeää.



Onko tällaiset oikeat sairaudet jotenkin pois tuolta huomionkipeältä ihmiseltä?



Välillä suututtaa tuo itsekeskeisyys, mutta välillä taas ajattelen että ihminen ei ole kunnossa, siis henkisesti.



HUOOOH!

Tunnen myös tällaisen. Ja pahinta on juuri se toisten sairauksien vähättely jne. Pahinta oli kun yhden kaverimme läheinen kuoli rajuun syöpään, niin tätäkin vähätteli ja kun HÄNELLÄ on niin paljon pahempaa(ja tottakai n. kuukauden päästä hän oli aivan varma että hänelläkin on tämä syöpä). Myös jos jollakulla on vaikka paha flunssa, on hänellä seuraavalla viikolla keuhkoputkentulehdus, vatsatautia niin hänellä on harvinainen suolistosairaus.



Allergioita matkii myös. Meillä hänellä on aina yksi tietty ruokavalio(koska miehelläni on), toisen tykönä on kalalle allerginen, yhden luona laktoosi-intolerantikko, pähkinäallergiaa, vilja-allergiaa jne.jne.



Minä en aina jaksa ja otankin reippaasti etäisyyttä. Varsinkin syksyllä hermot meni kun yhden läheiseni selkä meni tosi pahaan kuntoon ja jouduttiin leikkaamaan. No tottakai HÄNELLÄ se selkä on PALJON pahemmassa kunnossa(ja samalla hyppäsi jumpassa jne) mutta kun ne lääkärit ei usko, eivät suostu kuvaamaan ja leikkauksenhan hän olisi tarvinnut jo aikaa sitten. Ja päälle toki vähättely ettei se muilla voi olla mitenkään niin huonossa kunnossa ja muut juuri keksii näitä vaivoja.



Todella usein saa fb:stä lukea miten yöllä on oltu päivystyksessä kun on sitä vaivaa ja vähän tuotakin, mutta kun ne lääkärit ovat niin puoskareita etteivät usko.



Olen myös huomannut sen että muiden sairauksista ei saa puhua. Lähestulkoon suuttuu jos puhutaan jonkun esim. kilpirauhasenvajaatoiminnasta. Hänelle ei todellakaan kannata mainita angiinasta jne koska saa kyllä niin ilkeää tekstiä takaisin.

ja Munchasen by proxy







Tämä on siis se vika.

Peesi tälle kirjoitukselle; sitapaitsi kyllä "luulotautisetkin" voivat sairastua oikeasti (ihan niinkuin vainoharhaisillakin voi olla oikeita vihollisia). Mutta tosiaan mikaan pakko ei tuohon ole sinun osallistua jos et halua.

miten se menikään se tarina missä henkilö aina huusi apua leikillään ja sitten kun oli oikea hätä kukaan ei tullut auttamaan...

on KAIKKI ne asiat mitä väittää, tai perheellään. Mutta jotainhan on pakko olla vialla.



En ymmärrä miten tämänkin ihmisen pitää päivystyksessä ravata ja ihmettelee huonoja lääkäreitä kun eivät vikaa löydä.



Tuo ihminen on todella väsyttävä. Voin vain kuvitella ko. ihmisen puhelinlaskuja, soittaa ja valittaa asiansa jokapuolelle ja joka päivä. Jotenkin epätoivoinen tuossa huomionhakuisuudessaan. Mutta miten muuten kuin kuuntelemalla sitä huomiota voi antaa? Ja kun se ei riitä? Ohjeita tai neuvoja on turha antaa, ne tyrmätään tai ohitetaan vain tyhminä ideoina.



-ap-

münchausen? Mikä lääkäri teki tuon diagnoosin? Hankkiutuiko henkilö itse lääkäriin vai miten?

Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia siitä miten tällaisen ihmisen saa hoitoon ja kuntoon.



Kirjoitin toisen aloituksen aiheesta,en huomannut tätä.