Lapsi itkee yöt, vanhemmat ovat poikki ja pian kumpikaan ei ole työkunnossa.
Lapsen itkulle ei voi mitään (sanovat lukuiset lääkärit),
mutta mikä avuksi, kun vanhemmat valvovat ja uni jää muutamaan tuntiin yössä ja se syö työtehoa ja työn laatua melkoisesti?
Kommentit (17)
15 jatkaa vielä: tällaiseen yölliseen kauhukohtaukseen ei oikein auta mikään, ei ole mitään laukaisevaa tekijää tms. Ainoa on juuri se, mistä laitoin, jos on liian väsynyt nukkumaan mennessä tai jos päivä on ollut rikkonainen tms niin kohtaus tulee herkemmin.
Kohtaus syntyy ymmärtääkseni siitä, että lapsi näkee unta niin että on liian syvässä unessa. Lapsi ei herää, ei ole hereillä eikä häneen tehoa mikään. Siis olettaen että ap kirjoittaa juuri tästä eikä muusta lapsen yöllisestä itkemisestä.
Monella tämä vaiva kulkee suvussa, niin hassulta kuin se kuullostaakin. Itse tiedän serkkuni olleen samanlainen lapsena ja minulla tosiaan kaksi lasta kolmesta sai näitä kohtauksia. Ajan myötä ne menevät ohi.
Joku on saanut apua siitä, että herättää lapsen vähän sen jälkeen kun tämä on nukahtanut ja nukuttaa sitten uudelleen. Se ikäänkuin rikkoo unen rytmiä, joten kohtaus jää ehkä väliin.
Kohtauksen aikana ei lapseen tosiaan saa mitään kontaktia, joten rauhoittaminen ei auta, ainostaan aika. Pitää kuitenkin valvoa, sillä lapsi saattaa kuljeskella ja siten satuttaa itsensä. Eli mikään yövalo, samassa huoneessa nukkuminen tai muukaan ei auta.
Voi edelleen vaan lohduttaa, että se menee ohi iän myötä.
Minkäikäisestä lapsesta on kysymys?
Millaiset nukkumisjarjestelyt teilla on? Kuinka vanha lapsi on? Enta millaiset päivähoitojarjestelyt?
Kun kerran molemmat olette jo töissä. Kyllä lapsen itkulle pitäisi jotain pystyä tekemään. Onko sairas? Vammainen? Onko kipuja vai mikä ihme vaivaa?
korvatulpat, eri huone tarvittaessa tuttavalle yöks.
kirkuu pahimmillaan tunteja.
Ja vähintään toinen aikuinen jää valvomaan vielä senkin jälkeen kun kohtaus on ohi, ei saa unta (esim. kun on oikein virkeä, ryhtyy miettimään työjuttuja tai huolehtimaan jostain).
Apua on etsitty mm. useilta neurologeilta. Menee kuulemma ohi iän myötä... loppuu yleensä 8 vuotiaana. Lapsi on nyt 6 ja kirkunut koko ikänsä. Ensi oli itkuinen vauva, mutta alle 1v alkoivat kauhukohtaukset, jotka menevät jaksoittain, mutta kuitenkin 3-5 yönä viikossa.
Asunto on niin pieni, että kaikki kuuluu. Korvatulpilla emme osaa nukkua.
ap
ap
Kyllä se mahdollista on, herkkäuninen kaveri nukkuu niilä aina.
Kyllä se mahdollista on, herkkäuninen kaveri nukkuu niilä aina.
ja lisäksi unilääkettä
uni/nukahtamislääkkeitä. Kun oikein väsyttää, toinen ottaa illalla ja laittaa ne korvatulpat/ kuulosuojaimet. Kuvittelisin, että ehkä niillä lääkkeillä saisi nukuttua niidenkin kanssa (kun nukahtaa nopeasti ja pysyy paremmin unessa). Lääkkeitä on monenlaisia, ja kaikki ei sovi kaikille. Niitä ei tietenkään kannata jatkuvasti ottaa, mutta silloin tällöin turvata niillä yöunet. Ongelma niissä on tietenkin se, että ksken yötä niitä ei voi ottaa, jollei voi nukkua seuraavan a päivänä pitkään.
Mutta niistä voisi olla jonkin verran apua. Erityisesti kun ei saa nukuttua siksi että on niin väsynyt kun ei saa nukkua.
ja saattaa saada jotain nukahtamislääkettä?
Opeteltiin nukkumaan korvatulpat korvissa. Lisäksi muutettiin isompaan asuntoon, että toinen pääsi nukkumaan kauemmas lapsesta. Ei siinä paljon vaihtoehtoja ole.
Silti univelkani kasvoi liian isoksi, paloin loppuun ja menetin terveyteni. toimikaa ajoissa!
luulisi olevan ihan kauheaa lapselle. Eikö lapsi ole sekopäinen väsymyksestä?
kuulostaapa kovalta jutulta. Sääli lasta ja sääli vanhempia.
Voin uskoa, että olette väsyneitä.
Voisiko lapsi saada jotakin rauhoittavaa tai unilääkettä, jolloin nukkuisi edes kerran viikossa täydet unet, niin kaikki voisivat paremmin?
Mulla kaksi kolmesta lapsesta on saanut noita kohtauksia. Se on tosi raskasta. Ekalla kerralla olin yksinhuoltaja ja asuin kerrostalossa ja vielä pelotti se, että joku ajattelee mun kohtelevan huonosti lasta.
Toinen lapsista huusi aina suunnilleen samaan aikaan ja n. 45 min. ameillä mies kyllä nukkui, mutta mä valvoin lapsen kanssa.
Huomasin, että jos päivä oli ollut rauhallinen ja olin saanut lapsen riittävän ajoissa nukkumaan, saattoi kohtaus jäädä väliin. Se tuli varmimmin silloin kun lapsi meni ikäänkuin liian väsyneenä nukkumaan.
Mä varmaan jaksoin sillä, että nukahdan helposti uudelleen. Menin myös lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan ja aiensin omaa nukkumaanmenoani, jotta saisin nukuttua mahd. paljon ennenkuin lapsi heräsi.
että tuossa tilanteessa lääkäri kyllä kirjoittaa lääkkeitä, kun tilanteen kuvailee hyvin, jos on yhtään normaalijärkinen (joku kysyi kirjoittaako)
Mutta jokaisen työtilanne on tietenkin erilainen.
Mutta sama taitaa olla itsellänikin edessä :(
Meillä muksu on koko ikänsä aikana nukkunut noin 15 yötä heräämättä huutamaan (on nyt 2,5 vuotias ja tiedän tuon luvun noin tarkasti koska vedän rasteja vihkoon).
Kannattaisiko kuitenkinharjoitella korvatulppien tai kuulosuojaimien kanssa nukkumista niin että ainakin pari yötä viikossa saisi nukkua kunnolla?
Tai sitten teidän pitää pohtia niitä nukkumaanmenojärjestelyä - kuten sanoit niin yliväsyneenä nukkumaanmeno aiheuttaa herkemmin kauhukohtauksia.
Tuleeko kauhukohtaus vaikka jompi kumpi teistä vanhemmista nukkuisi samassa huoneessa? Auttaisiko yövalo? Saako hepulin joka yö samaan aikaan, laukaiseeko sen esim. jokin ääni/ postiauto tms?