Tunnetko koskaan hirvittävää häpeää kun ajattelet jotain hölmöä tekoasi menneisyydessä?

Ei nyt oikein kolahda ja tule mieleen.

Selviän häpeäntunteesta ajattelemalla niitä monia jotka ovat häpäisseet itsensä sen jälkeen. Auttaa myös kun ajattelee kuinka monet kärsivät samasta asiasta ja ettei märehtiminen muuta asiaa miksikään.

Nuoruudessa tosiaan tuli otettua liikaa viina ja sen johdosta käytös oli välillä todella typerää ja jälkeenpäin oli aina morkkis.

Riippuu siitä, millaista tekoa miettii. Koulussa aikoinaan tehdyt hölmöilyt toisaalta hävettää, toisaalta jo naurattaa. Isoin häpeä on nykyään, kun meidät mieheni kanssa yllätettiin, luultiin, että lapsemme nukkuu jo. Siitä en toivu...

kaikkea mitä on tullu tehtyä ja sanottua, toivoisi että jotenkin voisi viestittää toisille menneisyydessä että olen nyt eri ihminen. Häpeän suunnattomasti ja kadun myös mennyttä suhdettani naimisssa olevaan mieheen.

No, en tiedä onko se niin "hirvittävää" häpeää, mutta kuitenkin. Selviän siitä olemalla ajattelematta niitä... Kuitenkin vanhoja juttuja. Eivät ne sinänsä minuun vaikuta, olen näin aikuisena eri ihminen kuin nuorena törttöilijänä. Se harmittaa, että ne ihmiset, jotka minut silloin tunsivat, eivät tiedä sitä. Jotenkin haluaisin saada heidät tietämään sen, mutta toisaalta, eiväthän he kuulu elämääni enää. Osittain nimenomaan noista tempauksista johtuen kyllä... Äh, olkoon.



Lähimenneisyydestä harmittaa yksi tosi typerä läppä alkuvuodesta työkavereiden seurassa. Ne ilmeet, kun sanoin sen... :D Nolottaa.

Kävin jopa ihan terapiassa purkamassa tätä häpeääni, ja siitä seurannutta valtavaa ahdistusta. Kyse oli pettämisestä.



Olin "oikeutettu" ja "ajatunut" tekemään niinkuin siinä tilanteessa tein. Ja kun tätä kaavaa toisti tarpeeksi överiksi, niin yhtäkkiä asiasta tuli arkipäivää. Tein kuitenkin väärin, ja asiasta tuli edelleen paha maku, vaikkakin häpeän tunne oli sivussa. Annoin kuitenkin armoa itselleni. Lopulta itse osasin lopettaa kierteen, tein jotain korjatakseni varsinaisen ongelman.



Opin kuitenkin asioista. Enää en tekisi niin, vaan osaisin nostaa oikean kissan pöydälle ennen muuhun ryhtymistä. En kuitenkaan ajattele enää kovin häpeissäni asiasta. Ja jos tiedän muiden tekevän niinkuin itse tein, niin tunnen lähinnä sääliä ja mietin, mikä heidän elämässään on mahtanut ajaa siihen ja toivon parasta heille.

Nuoruudessa tuli tehtyä ja opittua kantapään kautta yhtä sun toista. Liittyen pukeutumiseen, alkoholin käyttöön, ihmissuhteisiin jne. Toisinaan mietin mitä jotkut minusta miettivät tänä päivänä. Mutta vain heikkoina hetkinä.

Eräs asia harmittaa tosi paljon, vaikka jotenkin tiedän ettei se muuten olisi voinut mennä. Ehkä hauaisin olla kuitenkin parempi ihminen siltä osalta. Monia asioita mietin sillä tavalla huvittuneena jälkeenpäin esim. nuoruutta, mutta niitä en varsinaisesti häpeä. Ainoastaan tätä yhtä asiaa. Jos voisin sen tehdä toisin, mutta en voi ja asiat ovat nyt kuitenkin hyvin.

nuoruudessa olin ihan rappiolla ja join viinaa usein, jolloin myös käytös oli ihan älytöntä..Mutta pahin oli kuitenkin, kun petin poikaystävääni ihan vaan huvikseni, vaikka tiesin, että hän rakasti minua todella paljon.



Olosuhteiden pakosta palasin kotipaikkakunnalle ja silloin häpeäminen alkoi. Niistä teinijutuista selvisin melko nopeasti, kun hyvien ystävien kanssa puhuimme niistä ja ilmeni, että kaikilla oli jotain hävettävää. Ajattelin myös häpeäntunteissani, että kukaan ei niitä enää muistele tai ajattele kuin sinä itse.

Exä kuitenkin muisti ja hänen kaverinsa, en tosin varmuudella tiedä mitä kaikkea hän heille kertoi aikanaan, mutta näkihän he että satutin pahasti. Sain kuitenkin jokin aika sitten asian selvitettyä, kiitos facebookin, ja nyt hänkin kykenee jo tervehtimään minua, jos satumme kylillä törmäämään. Asiaa on varmasti auttanut myös se, että hän on mennyt naimisiin ja saanut lapsen ja on onnellinen.



Olen myös sellaisessa työssä, että monet ovat varmasti nähneet, että olen aikuistunut ja täysin erilainen kuin mitä silloin. Toivon vain, että osaisin omille lapsilleni opettaa, että kaikilla teoilla on seurauksensa ja jotkut teot ja puheet voivat olla haitaksi sitten aikuisena...saa nähdä kuin käy ;)

Aina kun se juttu tuli mieleen, niin puna levisi vieläkin naamalle, vuosien jälkeen tapahtumasta. Märehdin sitä aina aika ajoin.



Sitten eräänä päivänä asia nousi taas mieleen, sillä hetkellä oli muitakin huolia, joten ajattelin että nyt en kyllä jaksa hävetä sitä asiaa. Ja kas kummaa, asia unohtui -täydellisesti!



Olen myöhemmin yrittänyt muistaa sitä juttua mikä ennen aina niin hävetti, mutta en -onneksi- saa sitä enää palautettua mieleen. Näin olen yrittänyt tehdä muidenkin hävettävien asioiden kanssa vaihtelevalla menestyksellä.

Muuten ei kyllä mikään. Saa toi viinalla lotraus jäädä kokonaan. Olen kuin eri ihminen tietyn pisteen jälkeen. Kontrolli katoaa täysin.