Lue keskustelun säännöt.
Olen kiusaajan äiti
27.11.2010 |
Minua kiusattiin koulussa ja toivoin aina, ettei oma lapseni koskaan joutuisi kokemaan samaa. Nyt olenkin sitten saanut tietää olevani kiusaajan äiti. Olen puhuttanut poikaa (8v), rankaissut pelikiellolla ja olemme pyytäneet "uhrilta" anteeksi. Sama jatkuu vaan. Poika ei vaikuta katuvalta eikä osaa sanoa miksi kiusaa. En tiedä enää, mitä tehdä. Olen todella ahdistunut.
Kommentit (57)
kun hänellä itsellään on paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumalla täytyisi kai yrittää saada lapsi tajuamaan, ettei niin voi toimia. En usko, että rangaistukset tehoavat, jos ei oikein edes tajua tehneensä väärin.
Tuon ikäisen täytyisi ehkä jo osata asettua uhrin asemaan eli sitä kautta yrittäisin puhua.
Poikasi on vasta 8v, eli hänellä on rutkasti aikaa kehittyä ja muuttuminen voi tapahtua itsestäänkin. Tiedän erään tytön, joka oli ala-asteella kiusaaja, mutta kasvaessaan muuttui erittäin sydämelliseksi ihmiseksi, on nykyään parikymppinen, kaikkien kaveri ja supersosiaalinen ja pidetty ihminen.
Itse olin kiusaaja yläasteella. Kun yläaste ja sen asetelmat jäivät taakse, uusi ympäristö toi minusta esiin uuden ihmisen. Minuun myöhemmin tutustuneet ihmiset eivät yleensä usko, että olen ollut koulukiusaaja. En kylläkään tätä taustaani useinkaan tuo esille.
miltä pojastasi tuntuu jos joku tekisi hänelle saman, pistä pohtimaan. Sinällään se että et hyväksy asiaa on hyvä juttu. Toistoa, toistoa.. Olisiko tuosta kiusatusta kaveriksi? Pitäkää vaikka lettukestit ja pyydä kaveri teille leikkimään.
Olen itsekin miettinyt tuota, mitä nro 3 kirjoitti (lapsen pahaa oloa). Olen yrittänyt kysellä, mitä on tapahtunut ja onko joku ollut hänelle ilkeä. Lapsi ei kerro mitään. Hän ei välttämättä sano sanaakaan tai sitten vain vastaa kaikkeen "en tiedä". En saa lapsesta irti mitään.
Minulla on hänelle aikaa, koska olen työttömänä kotona. Pelaan ja leikin hänen kanssaan joka päivä. Kavereitakin lapsella on, sanoisin jopa että paljon. Kiusauksen uhri on aina ollut yksi ja sama lapsi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika aina vastaa "ei miltään" tai "en tiedä". Yleensä virnuilee tai naureskelee päälle, mutta se saattaa toki johtua hermostuksesta tai vastaavasta.
ap
lapsella on joku isompi kaveri, joka hakkaa poikasi. Ehkä hän sitten oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteletko ihan oikeasti noin?
T: surullinen kiusaajan äiti
Kaikista vääristä teoistaan, ilkeydestään ja huonosta käytöksestään huolimatta hän on minun rakas poikani, joka osaa olla kiltti ja ihana.
Ajatteletko ihan oikeasti noin?
T: surullinen kiusaajan äiti
Kaikista vääristä teoistaan, ilkeydestään ja huonosta käytöksestään huolimatta hän on minun rakas poikani, joka osaa olla kiltti ja ihana.
kuule kiinnostaa siinä vaiheessa, kun se rakas poikasi tappaa jonkun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omia kokemuksia kiusattuna olemisesta, miltä se tuntui jne.
No enpä oikein usko, että hän sentään ketään tappaa.
Mikä sinulla on hätänä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla on oikeesti sairasta porukkaa. Sun on varmaan muutenkin tarpeeks paha olla, ilman että sun poikas toivotetaan hakatuksi tai syytetään tulevaksi tappajaksi?!
Haloo ihmiset?! Eläkää ja antakaa muiden elää.
Ap:n lapsella on huolehtiva ja välittävä äiti, ja lapsen käytöksen ongelmat saadaan varmasti korjattua.
Koulukiusaus ei myöskään ole aina ihan niin mustavalkoista kun miten se esitetään. Molemmissa osapuolissa saattaa olla vika. (Usein toki tilanne kärjistyy aivan epäreilusti kun sen pidetymmän osapuolen taustalle kehkeytyy koko muu luokka nokkimaan tätä yhtä.)
Kyllä faijat saa välillä poikansa paremmin ruotuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä. Isä on kuvioissa mukana. Olemme ihan perinteinen ydinperhe, ei alkoholiongelmia. Isäkin on jutellut pojan kanssa. Poika osaa olla mahtava, reipas ja kiltti. Vanhempien (ja opettajan) katseiden alla käyttäytyy lähes aina hyvin. Kahden kesken tai poikaporukassa sitten mopo karkaa käsistä.
Tunnen myös sen lapsen, jota poikani kiusaa. Hän on ihan "tavallinen" ja reipas poika, jolla on myös kavereita. Fyysisesti hän on jopa poikaani isompi. Joskus nämä pojat tekevät jotain ihan sovussa, ovat esim. kulkeneet koulumatkan yhdessä. Sitten sattuu jotain(?), toinen poika menee itkien kotiin ja minuun ollaan yhteydessä.
En voi ymmärtää, mistä tämä johtuu ja mitä poikani päässä oikein tapahtuu. Jotkin kiusaamistilanteista ovat käsittääkseni olleet sellaisia, että juttu on alkanut leikkinä, mutta oma poikani ei olekaan osannut lopettaa, kun toinen poika olisi halunnut. Esim. töniminen tai toisen pipon nappaaminen tms.
kyllä käytösongelmiin ihan oikeasti pitää puuttua ja laittaa rajat jo lapsena. (Kukas ne sitten aikuiselle laittaa, jos ei ole oppinut käyttäytymään?)
Minusta kuulostaa aika pahalta tuo että lapsi ei kuulema ota asiaa ollenkaan vakavasti. Pitäis siis järjestää niin että huonosta käytöksestä on negatiivisia seurauksia - ja tarpeeksi merkityksellisiä sellaisia.
Olen monesti joutunut vääntämään kiusaajalle rautalangasta, että tuo "harmiton läpänheitto" ei välttämättä tunnu läpän kohteesta hauskalta, vaikka hän jopa saattaisi teeskennellä, ettei ole pahastunut.
Kiusaaja myös usein hakee muiden ihailua kiusaamalla heikompaansa. Voi olla, että poikasi tavallaan "elää" tästä ihailusta eikä siksi osaa lopettaa. Muut eivät varmaan tee asiaa helpommaksi, kun odottavat jo, että poikasi "hauskuuttaa" heitä edelleen. Siinä voi olla vaikea sanoa ei.
Muista myös, että kiusaaja, joka lopettaa kiusaamisen, voi itse joutua kiusatuksi, kun kaverit pitävät häntä nynnynä. On aika iso kynnys siirtyä ihaillusta tyypistä pohjasakkaan.
t. ope
Jotenkin tuntuu, että hän ei ihan tajua sitä. Lapsi harvoin osaa vastata kysymykseen "miksi". Omien motiivien tarkastelu ei 8-vuotiaalta vielä välttämättä onnistu.
Laadi (tai laatikaa opettajan kanssa yhdessä) selkeät säännöt pojalle. Ope puuttuu heti, kun kiusaamista tulee ja tilanne käydään läpi. Mitä kukin sanoi ja teki, miltä "uhrista" tuntui.