Olen kiusaajan äiti

Älä välitä toisten viestien agressiivisesta sävystä. Nämä asiat on vaikeita, etenkin kiusattujen vanhemmat ei ymmärrä. Itse olin ensin kiusatun vanhempi ja sitten sama lapsi alkoikin ite kiusaajaksi. Kyllä mä kieltämättä aika rajuin keinoin pelottelin lasta ennen kuin meni perille.



Hienoa että pohdit asiaa :). Muuten, yksi hyvä kirja jonka voisit vaikka kirjastosta lainata on Keskilapsuuden tärkeät vuodet. Siinä on kaikenlaisita pulmista asiaa joita ennen murrosikää pitäisi selvitellä ja hoitaa kuntoon.

HAISTAPA AP PAS..! Tämä ihan kaikkien kiusattujen puolesta, heille sympatiani antaen.



Olet säälittävä kuvatus vanhemmaksi ja todellakin; olet aidosti epäonnistunut vanhempana, kun nytkin täällä vain vikiset sympatiaa _itsellesi_, etkä ilmeisesti ole edes oikeasti tiukkaa puhuttelua sille pikku sanonko minkä alullesi pitänyt! Osaatko sä itsekään yhtään asettua muiden asemaan? Miltähän sä luulet että niistä sun julman kakarasi uhreista tuntuu? :( Siinä sä vaan suoraan sanoen kiusaajalapsesi kanssa teet tästä maailmasta vielä kurjemman paikan. Ja millähän oikeudella?



Se, jos lapsi erehtyy kiusaamaan joskus, on vielä jotenkin ehkä ymmärrettävää, mutta se, että sillä on niin _tunnevammaiset ja huonot vanhemmat_ että he vaan välinpitämättömästi kohauttelevat olkiaan ja antavat tyynesti tilanteen jatkua on aivan anteeksiantamatonta!!! :( Onko teillä toimivaa tunne-elämää ja omatuntoa perheessänne ylipäänsä kenelläkään?



Jos tää aloitus oli provo niin olipa mauton. Mene muualle säälipisteitäsi keräämään. Voi silisili, tottakai sun julma pikku hirviö saa kiusata muita, not tottakai!



Puutu ap tilanteeseen. Se on sun velvollisuutesi pistää heti stoppi tuolle touhulle! Jos ei muuta niin ota kakarasi pois koulusta, kiitos.

ap

tunteisiin pitäisi saada syvä kosketus. Että ymmärrätkö, tajuatko, mieti, tunne, ajattele? Voihan lapsellakin olla erilaisia häiriöitä, eikä pysty tavalliseen tapaan kokemaan empatiaa tms. Itse varmaankin kutsuisin sen kiusatun kotiini, vaikka vanhempineen, ja laittaisin lapset valvonnan alla tutustumaan toisiinsa _oikeasti. Mun esikoista on kiusattu koko kouluikänsä, nyt 7. vuotta. Olen joskus sanonut, että yksi syy siihen on, etteivät ne oikeasti tunne sinua! Lapsi on As ja melko poikkeava, älykäs, mutta sosiaalisesti hyvin taidoton. Tosi pahalta tuntuu, että maailma on niin paha ja ilkeä:-/. Omat lapseni sattuvat olemaan varsin empaattisia ja usein aivan liiankin kilttejä, eli he eivät kiusaamiseen osallistu, mutta ymmärrän silti, että aina kaikki ei ole vanhemmista kiinni. Ap: oletteko olleet yhteydessä perheneuvolaan/koulukuraattoriin tms? Kannattaisi puuttua asiaan nyt, kun kaikki on vasta alkuvaiheissa.

Olen aivan järkyttynyt kirjoituksestasi. Ihan tosissasiko sanot noin toiselle ihmiselle? Mielestäni sinun kirjoituksesi on kiusaamista! Haukut minua ja tuomitset koko perheeni. En kerää säälipisteitä vaan tulin kysymään neuvoa. Emme ole "tyynesti antaneet tilanteen jatkua" vaan me nimenomaan OLEMME puuttuneet tilanteeseen ja otan sen niin vakavasti, että kysyn ulkopuolisten mielipiteitä asiaan. Jos puhut aina ihmisille tuolla tavoin, et ole yhtään "julmaa kakaraani" kummempi.



ap

Kiitos ajatuksistasi. Olen ajatellut itsekin tuota, että pojan pitäisi saada jonkinlaista tunneopetusta. En usko, että hänellä varsinaisesti on mitään vakavaa häiriötä, mutta olen huomannut, että tunneasioista puhuminen on hänelle vaikeaa. Kyselin jo eskarissa neuvoja tähän, mutta en silloin saanut mitään konkreettisia ohjeita. Tuohon aikaan poika ei kiusannut ketään, mutta hän saattoi itkeä kykenemättä kertomaan, miksi itkee.



Kiusattu poika on käynyt meillä, useinkin ja he ovat poikani kanssa leikkineet ihan kivasti yhdessä. Kuten sanoin jo aiemmin, aikuisten katseiden alla kaikki menee ihan hyvin. Kiusaamiset ovat tapahtuneet ulkona tai koulussa silloin kun opettaja ei ole paikalla.



En ole ollut vielä yhteydessä perheneuvolaan, mutta sekin tosiaan tuli mieleeni viime viikolla, kun kuulin viimeisimmästä kiusaamisesta. Ajattelin samoin kuin sinäkin, että alkuvaiheessa puuttuminen on tärkeää ennen kuin tämä ehtii liikaa juurtua tavaksi.



ap

sosiopaatti. Hänellä taitaa olla asosiaalinen käytöshäiriö. Vankila odottaa.

niin saan lähes kyyneleet silmiini. Kunpa tämä maailmamme olisi parempi paikka, kunpa ihminen ei olisi kykenevä tuollaisiin julmuuksiin, kuten kiusaamisiin. Ja eiväthän monet onneksi olkeaan, joku tietty väestönosa sitten senkin edestä. :(



Niiden keitä tuollainen koskettaa, täytyy toimia eikä keksiä tekosyitä ja "muka lieventäviä asianhaaroja", ei sellaisia olekaan julmuudelle!



AP, hanki perheellesi apua, ette tunnu voivan perheenä hyvin.

Ja ei minulla ollut paha olla, en vieläkään ole tiedostanut sitä mainitsemaanne pahaa oloa.



Jälkeenpäin ajatellen luulen, että olin vian tylsistynyt ja kaipasin jotain tekemistä koulussa. Koko peruskoulun olin kympin oppilas, jopa käyttäytymisen osalta.



Ja vastoin yleistä käsitystä kiusaajilla ei ole mitenkään rajoittunut tunneäly. Ja työelämässä pärjäävät loistavasti.



Itse tosin kyllä olisin huolestunut poikani käytöksestä, kuulostaa lievästi häiriintyneeltä...

voi olla, että tämä palsta on se vihoviimeinen, jolta tukea tällaisessa(kin) asiassa hakea. Toivottavasti löydätte tukea ja apukeinoja! Kannattaa yrittää ottaa yhteyttä kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Nyt kun asiaan puuttuu, voi kaikki vielä muuttua hyväksi. Ja varmasti muuttuukin, kun sinä äitinä olet apua hakemassa ja ymmärrät ongelman! Usein on niin, että vanhemmista lapsessa ei ole mitään vikaa..:-/.

Jahas.



No, et saa ainakaan täältä.



Et todellakaan niitä ansaitse, mene nyt vaan aidosti itseesi ja tee oikeasti jotakin. Mä en arvosta sinua enkä sinun lastasi en sitten pätkääkään, jos asenne ja ajatusmaailma on tuo kuin teillä.



Arvostan sen sijaan ihan kaikkia sellaisia ihmisiä joilla on toimiva rehdin ja kunnollisen ihmisen omatunto, siis sellainen terve omatunto joka heitä tässä elämässä johdattaa. Kiusaajat ovat kuvottavaa pohjasakkaa.



Eihän se ole häpeä jos joskus joutuu häpemään, pyytämään ihan aidosti toiselta anteeksi töppäyksiään. Mutta tuo mitä ap tekee on häpeä. Tuossa että poikasi kiusaa ei ole mitään puousteltavaa. Ehkä kannattaisi viedä poika vaikka johonkin terapiaan ja mennä itse sinne kanssa, koska on aika vakava oire jostakin, jos näet tuon vaan oman poikasi kannalta harmillisena etkä aidosti pysty asettumaan sen uhrin, kiusatun pienen lapsen asemaan.

Jahas. No, et saa ainakaan täältä. Et todellakaan niitä ansaitse, mene nyt vaan aidosti itseesi ja tee oikeasti jotakin. Mä en arvosta sinua enkä sinun lastasi en sitten pätkääkään, jos asenne ja ajatusmaailma on tuo kuin teillä. Arvostan sen sijaan ihan kaikkia sellaisia ihmisiä joilla on toimiva rehdin ja kunnollisen ihmisen omatunto, siis sellainen terve omatunto joka heitä tässä elämässä johdattaa. Kiusaajat ovat kuvottavaa pohjasakkaa. Eihän se ole häpeä jos joskus joutuu häpemään, pyytämään ihan aidosti toiselta anteeksi töppäyksiään. Mutta tuo mitä ap tekee on häpeä. Tuossa että poikasi kiusaa ei ole mitään puousteltavaa. Ehkä kannattaisi viedä poika vaikka johonkin terapiaan ja mennä itse sinne kanssa, koska on aika vakava oire jostakin, jos näet tuon vaan oman poikasi kannalta harmillisena etkä aidosti pysty asettumaan sen uhrin, kiusatun pienen lapsen asemaan.

"...,Mene nyt vaan aidosti itseesi ja tee oikeasti jotakin." -Eikös se Ap ole jo jotakin tehnytkin ja yrittää yhä enemmän tehdä sitä _jotakin_. Olipas kaikkinensa hyvä neuvo!

".., jos asenne ja ajatusmaailma on tuo kuin teillä." -mistä asenteesta puhut?! Ap:lla on hyvä asenne, koska haluaa tehdä asialle _jotakin_, eikä vain "anna asioiden olla". Mikäli Ap "viis veisaisi" asiasta, hän tuskin olisi täällä neuvoja kyselemässä.

"Mutta tuo, mitä ap tekee on häpeä" -Mitä se ap sitten mielestäsi tekee tai yrittää tehdä? Minä näen, että hän yrittää vaikuttaa siihen, ettei poikansa enää kiusaisi toista lasta.

"Tuossa että poikasi kiusaa ei ole mitään puolusteltavaa." -Eihän ap puolusta poikansa kiusaamista tai oikeuta sitä millään tavalla.

"..etkä aidosti pysty asettumaan sen uhrin, kiusatun pienen lapsen asemaan". -Melkoinen analyysi anonyymistä kirjoittajasta! HUH!

..ja mahdollisille epäilijöille: En ole ap!

Älä välitä noista katkerista haukkumaviesteistä. Selvästi yrität tehdä asialle jotain. Itse olet ollut kiusattu, sinulta poika ei siis ole tapojaan oppinut. Ellei sitten pelkää itse saavansa samaa kohtaloa, ja sen vuoksi kiusaa ennenkuin muut ehtivät. Tällä palstalla hyökätään haukkumaan heti kun joku huomataan vastaanottavaksi. Mikäs sen helpompi uhri kuin entinen kiusattu.



Ja sitäpaitsi, älä huoli, poikasi ei vaikuta häiriintyneeltä tulevalta linnakundilta. Päinvastoin, jos vain jaksaa käydä kouluja hänestä voi tulla vaikka suuren yrityksen johtaja! Tutkitusti johtajista löytyy paljon, noh miten sen nyt sanoisi, "tuollaisia tapauksia". Samanlainen taustahan löytyy myös ulkoministeri Stubbilta. Paitsi että hän ei kiusannut isompiaan, vaan niitä heikoimpia. Kateellisia vain nuo muut mammat..

aivan kuin viestin kirjoittaja olisi vastannut jonkun muun ketjun ap:lle. Ap on kirjoittanut aivan päinvastaisia asioita, mitä kirjoittaja näppiksestään näpyttelee.



T: Edellisen viestin kirjoittaja

aivan kuin viestin kirjoittaja olisi vastannut jonkun muun ketjun ap:lle. Ap on kirjoittanut aivan päinvastaisia asioita, mitä kirjoittaja näppiksestään näpyttelee. T: Edellisen viestin kirjoittaja

nro. 51:n viesti (en siis suinkaan tarkoita 52 kirjoittajaa)

T: se 51/53 ja nyt tämän kirjoittaja

No enpä oikein usko, että hän sentään ketään tappaa.

Mikä sinulla on hätänä?

ap

sattumoisin seurannut läheltä erästä niin ihanaa ja fiksua ja älykästä ja kilttiä äidin pikku kultaa, jolla meni elämä aivan päin helvettiä.

Oli huumeita ja linnaa ja ihmisentappoyrityksiä ja mielisairautta ja itsemurhayritystä ja vaikka mitä ja loppu tuli kaiken tämän paskan ansiosta lopulta.

Äiti vaan jaksoi ja jaksaa edelleen ylistää poikaansa, joka ei tietenkään ollut syyllinen, vaan aina oli vika jossain muussa.

Se päähän paijailu ja ongelmien vähättely ei auta. Itse tämä henkilö kertoi, kuinka äiti oli kuin ongelmia ei olisikaan ja mies tunsi kuulemma olevansa edelleen kuin pikkulapsi, hukassa. Ei sille kukaan kertonut, mitä vaikutuksia sen teoilla on. Aina vaan esitettiin, että ongelmia ei ole, kaikilla pitää olla vaan kivaa ja äidin pikku kulta on niin mainio ja täydellinen.

Kuten varmaan entisenä kiusattuna oletkin. Salaa olet tyytyväinen, että poikasi on niiden voittajien puolella, eikä luuserikiusattujen. Pojastasi tulee selviäjä.



Olet entisenä kiusattuna osannut opettaa pojallesi, että kiusaa ensin ja etsi heikompi, ettei sinusta tule kiusattua.



Vaikka vähän lässytät ja esität ulospäin äitiä, joka panee pojan pyytämään anteeksi, olet silti sitä mieltä, ettei meidän Nico-Petteri tehnyt kuitenkaan mitään väärää. Tässä toisessa pojassa on varmaan jotain, että sen ansaitis. Ja onpa hyvä, että tämä toinen poika on kiusattu niin meidän poika ei joudu kiusatuksi.



Annanpa vähän yksilöllistä aikaa tälle ja kaikkea kivaa kun sillä ressulla on varman paha olo.



Jos oikeasti haluaisi tämän loppuvan niin lähtisi känny, tietsikka, kotiarestia tulisi. Joululahjat uhattaisiin perua. Lapselle opetettaisiin, että kiusaajan rooli saattaa olla vittumainen jos jollakin kiusatulla onkin isoveli tai vanhemmat, jotka tekee rikosilmoituksen.



Ota ap huomioon, että nykyajan vanhemat ei siedä enää kiusausta niin paljon kuin meidän nuoruudessa. Aika herkästi tehdään rikosilmoituksia jos sinun pussukkasi lyö toista.



Silloin on lastensuojelu teidän riesananne. Toinen on, että nämä kiusatut saattavat kasvaa isommaksi ja vetelevät turpiin sitten porukalla yläasteella.



Tai jollain saattaa olla vaikutusvaltaiset vanhemmat ja kun poikasi on sen ikäinen, että pitää hakea töitä, saattaa luukut olla kiinni kun tuli kiusattua väärää lasta.



Kaikkea tällaista olen nähnyt lähipiirissä, miten nykyään vanhemmat ja lapset ottaa oman käden oikeuden käyttöön kun koulu ja kiusaajan vanhemmat vain lässyttävät.



Tuossa työpaikkajutussa meni sillä tavalla, että kiusatun vanhemmat oli sellaisessa asemassa, että pystyivät järjestämään kiusatun vanhemmalle potkut ja töitä ei laman aikana löytynyt.



Elämä on mennyt sellaiseksi, että kiusaaja saattaa ihan oikeasti joutua kärsimään teoistaan ja kantamaan vastuun. Enää ei luterilaisesti käännetä toista poskea vaan ihmiset ovat alkaneet puolustautua. Joskus saattaa tämä kaikki tulla poikasi eteen tai jopa sinun ap.



Enää ei koulukiusaajasta välttämättä tule ulkoministeriä ja pärjääjää, kuten toivot ap. Joskus lapsesi voi kiusata väärää ihmistä ja seuraukset saattaa olla lapsellesi aika huonot.



Opeta nyt edes sille Nico-Petterillesi, että kiusaa sellaista lasta, kenellä ei ole isompia sisaruksia ja sosiaalinen asema alhaisempi. Näin ei joudu ehkä vastaamaan kiusaamisestaan koskaan vaan saa puuhastella rauhassa.

kiusaajan isälle potkut lama-aikana.

mutta tulen vielä vastaamaan näihin (minun mielestäni) kiusausviesteihin. T: ahdistunut ap

sattumoisin seurannut läheltä erästä niin ihanaa ja fiksua ja älykästä ja kilttiä äidin pikku kultaa, jolla meni elämä aivan päin helvettiä. Oli huumeita ja linnaa ja ihmisentappoyrityksiä ja mielisairautta ja itsemurhayritystä ja vaikka mitä ja loppu tuli kaiken tämän paskan ansiosta lopulta. Äiti vaan jaksoi ja jaksaa edelleen ylistää poikaansa, joka ei tietenkään ollut syyllinen, vaan aina oli vika jossain muussa. Se päähän paijailu ja ongelmien vähättely ei auta. Itse tämä henkilö kertoi, kuinka äiti oli kuin ongelmia ei olisikaan ja mies tunsi kuulemma olevansa edelleen kuin pikkulapsi, hukassa. Ei sille kukaan kertonut, mitä vaikutuksia sen teoilla on. Aina vaan esitettiin, että ongelmia ei ole, kaikilla pitää olla vaan kivaa ja äidin pikku kulta on niin mainio ja täydellinen.

Olen hyvin pahoillani, että lähipiirissäsi on tapahtunut tällaista. Olen kyllä yön pitkinä tunteina nähnyt poikani vankilassa ym. Kaikkia kauhukuvia olen kyllä miettinyt. Minä en suinkaan ajattele, että poikani ei olisi syyllinen. En ylistä häntä ja pidä täydellisenä. Se kohta, jossa kutsuin häntä rakkaaksi pojakseni liittyi siihen, kun joku toivoi, että hänet hakattaisiin. En halua hänen kokevan fyysistä väkivaltaa, kuten en halua kenenkään muunkaan kokevan. En ole mielestäni mikään päänsilittelijä. Olen ollut pojalle ankara ja tiukka silloin kun hän ei ole totellut.

Jos olen jossakin viestissä häntä kehunut, olen halunnut korostaa, että lapseni (kuten ei kukaan muukaan) ole läpeensä paha, vaan hänessä on myös se kiltti ja kaunis puoli. Hänellä on myös toimivia kaverisuhteita. Mutta vaikka nyt taas kirjoitin näin, se ei poista sitä, että olen edelleen huolissani hänen käytöksestään.

Kuulostaa toiset viestit tosi törkeiltä ja asiattomilta hyökäyksiltä. Jotain reppanoita ex-kiusattuja lähiömammoja jotka siellä kirjoittelee kun uskovat että heidän surkea elämänsä johtuu vain joistain kouluaikojen kiusaamista. Ottaisivat vaan vastuun omasta elämästään. Ihmisiä on noussut paljon, paljon kurjemmista oloista.



Ap, sinuna kiikuttaisin lapsen jonnekin psykologille joka kerta kun kiusaamista ilmaantuu. Lapsi varmasti lopettaa kiusaamisen sillä kokee käynnit ikävinä kun siellä käydään tapaus läpi, tai sitten avautuu siellä ja löytyy joku syvempi syy mitä voidaan korjata.