Onko muita, joille kotiäitiys ei kuitenkaan (ehkä) ole se paras valinta

Kuopukseni on 10 kk ja tarkoitus olisi olla kevääseen kotona. Mukana menossa myös isoveli 3 v.

Tähän asti olen viihtynyt kotona ja tykännyt puuhailla lasten kanssa. Lapset ovat ihania ja viihtyvät hyvin keskenään. Ennemmin ovat rauhallisia kuin villejä.

Kuitenkin viime aikoina mua on alkanut nyppimään tämä kotona olo. Tuntuu että minusta olisi enempääkin - ja toisaalta tiedän että tämä on tärkeintä työtä mitä on. En vain jaksaisi enää kotona. Kapinoin myös sisälläni sitä vastaan, että minun rooli on olla kotona, miehen käydä töissä - miksei voisi olla myös toisinpäin? Siksi, kun mieheni ei halua. V**aa koko mies

Minulla on muutama läheinen ystävä, joita tapaan viikoittain. On omia ja lasten kanssa yhteisiä harrastuksia, ja muksut jopa nukkuvat yhtä aikaa niin saan tehtyä omiani :=) eli mökkihöperyydestä ei nyt ole kyse

No, toivottavasti tämä menee ohi ja osaisin nauttia lopusta hoitovapaa ajastani. Ja hyvä että sain purnata tänne-



Elämään varsin tyytyväinen mutta (toivottavasti ohimenevästä) kriisistä kärsivä - onko muita?