Eihän yhden lapsen kotiäitinä voi olla väsynyt, saahan sitä nukkua päivälläkin!

Minä ainakin olin väsynyt yhden lapsen kanssa. En osannut nukkua, jos olin lapsen kanssa yksin kotona, vaikka lapsi nukkui päikkäreitä. Minkäs teet, jos et vaan nukahda. Heti, jos sain esim. äitini vahtimaan lasta, osasin nukahtaa.

Opettele ottamaan rennosti!

1 vauvan äidin monesti syylistyvät suorittamiseen (itsekin aikanaan). Kun lapsia on useampi, oppii ottamaan rennommin.

Kotia ei ole pakko puunata, lapselle ei tarvitse tarjota erityisiä virikkeitä, normaali kotielämä riittää jne.

Tämä ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä.



Itsekin olin väsynyt 1 vauvan kanssa (ensimmäisen vuoden heräili 1-2 tunnin välein). Nukahdin usein sohavlle istuma-asentoon ja yhtäkkiä havahduin hereille. Muuta kun lapsia tuli useampi, opin ottamaan rennommin. Jos ei jaksa niin ei jaksa. Ei ole pakko siivota. Ruokaa saa purkista. Koti voi olla sotkuisampi. Kunhan lapset tulee hoidettua niin se riittää.

Ota rennosti, kyllä se siitä.

Unenpuute ON väsyttävää, nuku aina kun voit.

ajattelevat.



Minulle sanottiin myös etten voi olla väsynyt, koska on vain yksi lapsi.



Elämän kohtalot eivät kulje samalla tavalla, voi olla ihan eritavoin väsynyt vaikka periaattessa elämäntilanne olisi sama (esim. yksi lapsi).



Taustalla voi kuitenkin olla vaikka mitä, mistä muut eivät tiedä.

aivan helvetin väsynyt ekan lapsen kanssa. Enemmän kuin kahden kanssa. Vauva herätti pahimmillaan kymmenisen kertaa yössä.



Olin yötä päivää aivan koomassa.



Ja päivälläkään ei voinut nukkua, kun se nukkui max. 15 min päiväunia. :/ Ja myös totta oli se, että kun oli yliväsynyt, niin ei enää saanutkaan unta, kun vauva nukahti. Ja mies ei auttanut, valitti vaan...



Mutta siitä selvittiin! Jätä ne kommentit kuuntelematta. Sä kyllä tiedät, miltä susta tuntuu ja kuinka väsynyt olet.

laukoo tuollaisia aivopieruja suustaan. Sinä tiedät parhaiten, millaista sinun arkesi on. Se tuttava ei tiedä, miltä juuri sinusta tuntuu.

Iso hali!

kaikkea mahdollista, täydellinen äiti ja vaimo ja emäntä ja nainen ja mitä vain kysyttiin!! Sitten kun esikoinen vielä sattui olemaan koliikkivauva, ei nukkunut juuri lainkaan, maailman ääniherkin (todettiin 6-v. Asperger, aiemmin sensorisen integraation häiriöt), minä vähän väsyin...;-o.



Helpompaa mielestäni oli olla kahden, ja varsinkin kolmen lapsen äiti. Kaikki lapseni ovat erityislapsia, mutta eniten kokemattoman ja toiveikkaan voimille otti tuo esikoinen! Kannattaa keskittyä siihen lapseen plus omaan itseensä. Antaa kaiken turhanpäiväisen olla. Huilata silloin kun voi: kyllä sen kodin voi sitten joskus siivota lattiasta kattoon. Kun mies tulee töistä, se voi hyvin tehdä ruokaa. Rauhoitu, lepää, aina kun voit.



Olen nyt 39 ja uusperheen äiti. Jos vielä vauvan saisin, luulen, että olsin aika löpsy ja huoleton äiti;-D. Vauva olisi se ykkönen, sitten muut lapset, mies, minä itse ja koti. Kraah, ja koira ja kissat..;-D! Silti. Kunpa sitä osaisi jo ekan kanssa hellittää ja rauhoittua!

Puhut asiaa!!!

unenpuutteinen äiti saattaa vaikka ladata vasemman suoran suoraan nenukkiin, kun jaat tuota viisauttasi.

lapsetonkin väsyy jos ei saa nukkua riittävän pitkää yhtäjaksoista pätkää. Onhan siitä tehty tutkimuksiakin.

Viimeksi viime talvena katsoin dokumentin, jossa lääkäriryhmä testasi kuinka unen puute (pätkissä nukkuminen) vaikuttaa terveeseen, hyväkuntoiseen palomieheen. Testin joutuivat lopettaman muistaakseni viikon kuluessa unenpuutteen aiheuttamien terveysongelmien takia.

Ihan samalla tavalla pienen lapsen/vauvan äitikin tarvitsee unta.

Minäkään en kuulemma voinut olla väsynyt kun vauva ei valvottanut yöllä. Heräsi vain syömään ja nukahti taas (toisin kuin äiti joka valvoi sit monta tuntia putkeen)...kaikki kun eivät pysty nukahtamaan juuri oikeaan aikaan "nappia painamalla".

Turha sitä on kenenkään kieltää.



Mutta sun kuvailujen mukaan sulla on ihan normaalin hyvin nukkuva vauva. Joten oletan, että noi kommentoinnit on enemmänkin siltä pohjalta, että sä syyllistät vauvaa sun uniongelmista, vaikka sulla ei oo mitenkään erityisen herättelevä vauva.



Mä en kyllä osaa neuvoa uniongelmissa, mutta yritä kuitenkin keksiä miten saisit unen päästä kiinni. Ja lopeta syyttämästä vauvaa, niin ihmisetkin ehkä suhtautuvat suopeammin.

Tarvittaessa käytä vaikka piikkimattoa, lämpöä tms, jotta rentoutuisit ja saisit unesta kiinni. Ja vaikket nukkuisikaan, myös lepääminen muuten auttaa jaksamaan.



Kieltämättä yhden lapsen kanssa on helpompaa olla kotona kuin vaikka käydä töissä. Lapsen kanssa ei kuitenkaan ole pakko herätä aamulla aina aikaisin. Jos lapsi nukkuu paremmin, on itsellä mahdollisuus myös lepoon.



Itse en ole yli viiteen vuoteen nukkunut kuin parin tunnin pätkissä, vaikka lapsi onkin vasta 1-vuotias. Meidän koirat ovat valvottaneet, koska nukkuvat parin tunnin unia ja sitten pitää taas järjestäytyä uudestaan nukkumana. Itselleni unen katkeaminen ei yleensä ole ongelma, mutta silloin kun se on, se todellakin on.



Voisit ap sopia, että sinulla olisi viikossa vaikka yksi ilta lepäämistä varten. Lasta hoitaa joko isä tai joku sukulainen. Omaa väsymystään ei kannata vähätellä. Myös terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat tärkeitä - vitamiineja unohtamatta.

Ymmärrän kyllä väsymyksesi. Esikoisen kanssa oli rankempaa kuin kahden tai kolmen.

Ja ihan normaalia, että olet tuossa tilanteessa äärimmäisen väsynyt.



minäkin olin ekan lapsen kanssa noihin samoihin aikoihin. valitin neuvolassa ja yhdessä sovittiin, että on aika lopettaa yösyötöt. Muutama yö oli tosi raskas, kun lasta vähän huudatettiin. Lopulta lopetin koko imetyksen ja sitten vauva rupesi nukkumaan läpi yön ja pikku hiljaa mun voimat palasivat.



voimia sulle! Muista, että jossain vaiheessa se hellittää.

Mä taas kärsin itse tosi pahasta unettomuudesta. Pisin unipätkä, minkä osaan nukkua on se aikuisen yksi unisykli, eli 1,5h. Sitten herään. Näin on menty jo monta vuotta. Nyt olen saanut lääkityksen tuohon, että en jää valvomaan, kuten ennen. Esikoisen kanssa jäin valvomaan itse yösyöttöjen jälkeen. Kun vauva nukkui, mä valvoin ja valvoin. Sain nukuttua ekan vuoden aikana noin 3-5 tuntia per yö ja senkin pätkissä. Olin aivan sekaisin unenpuutteesta. Vasta lääkitys korjasi asian, jonka sain, kun vauva oli 1,5 v. Nyt edelleen heräilen 1,5 h välein, mutta nukahdan minuuteissa uudestaan.



Älä välitä mitä muut sanoo, mä olin aivan puhki esikoisen kanssa, joka vielä oman heräilyni lisäksi herätteli mua noin 5 kertaa yössä yösyötölle.

malttanut nukkua ensimmäisen lapsen aikana. Nyt kun lapsia on kaksi, olen oppinut nukkumaan päikkärit lasten kanssa. Aivan ihanaa, kun saa keskellä päivää nukkua 2,5h. Toivottavasti esikoiseni ei lopeta päikkäreitä vielä vähään aikaan.

en ole syyttänyt ainakaan tarkoituksella väsymyksestäni. Välillä kyllä, kun on valvottu yhdessä monta tuntia yöllä, kun on huudettu hampaita yms. Mutta siis yleensä on todella hyvä nukkuja. Herää syömään, syö pari minuuttia ja jatkaa unia.



Ja aina yritän mennä päikkäreille, kun vauvakin nukkuu. En myöskään koe tarvetta johonkin suorittamiseen, kuten kodin täydelliseen puhtauteen. Siivoilut hoidetaan yleensä vauvan ollessa hereillä ja suuremmat vkloppuisin.



Mieheni kyllä osallistuu paljon myös vauvan hoitoon, mutta hän tekee 12h:n työpäiviä, joten ei voi häneltäkään liikoja vaatia. Perjantai-lauantai välisen yön hän hoitaisi mielellään, mutta pienen asuntomme vuoksi herään aina myös itkuun, vaikka nukkuisin sohvalla.



ap

Jos olet todella väsynyt, niin ei ole liioiteltua viettää välillä yö hotellissa lepäämässä. Tai miksei vaikka sukulaisissa tai kavereilla, mutta paras rauha löytynee ihan hotellista. Kerran kuussa edes noin, niin sillä hyvin nukutulla yöllä jaksaa about viikon paljon virkeämpänä.



Ja älä sinä kanna huolta miehen jaksamisesta. Vaikka hän tekeekin 12-tuntista päivää, niin kyllä hän sen päälle jaksaa vielä ottaa vastuuta perheestään ja lapsestaan. Kyse on kuitenkin niin erilaisista asioista, että miehellä riittää voimia molempiin. Laita siis mies ihan surutta vastuuseen ja hommiin, tosiaan vähintään kerran viikossa ihan sataprosenttisesti.



Olethan kokeillut korvatulppia.

Jos on sitä sorttia, että pystyy nukahtamaan heti ku pää tyynyä hipaisee, niin pitää lärvinsä kiinni.



Itse olen jo teini-iästä asti kärsinyt unettomuudesta. En jatkuvasta mutta aina silloin tällöin on muutaman viikon mittaisia jaksoja, että nukkuminen on mahdotonta ilman lääkkeitä. Jotkut reagoi stressiin tai muuttuneisiin elinolosuhteisiin päänsäryllä, toiset mahavaivoilla, minä unettomuudella.



Kun vauva syntyi, en pystynyt nukkumaan kunnolla öisin kun aina syötön jälkeen jäinkin valvomaan ja sitten kun olin aikani valvonut, niin sitten aloin odottamaan jo seuraavaa syöttöä. Päiväunet olivat ihan mahdottomia. En ole osannut niitä nukkua oikein ikinä aikuisiällä. Mutta kun vauva nukkui vähänkin pitempiä pätkiä vain ulkona, niin ei puhettakaan, että olisin sen verran rentoutunut että olisin saanut unta silloin.



Eipä tätä menoa tarvinut jatkua kuin 2-3 kuukautta ja aloin olla ihan poikki. Onneksi mies tajusi tilanteen ja tarjosi minulle viikossa aina mahdollisuuden nukkua yön läpeenä 2-3 yönä. Otin siis puolikkaan uninapin, mies hoiti syötöt ja niin pääsin taas joten kuten kiinni elämään.Ja kun tiesin, että parin yön päästä saan taas varmuudella kunnon yöunet, se vaikutti myös siihen, että sain nukuttua paremmin syöttö-öinäkin. Se monien unettomien piina "nyt on pakko pakko pakko nukkua että jaksaa" -ajatus hellitti ja sitten saikin paremmin unen.



Että yhdenkin kanssa voi olla väsynyt, hyvinkin väsynyt.

ja kyllä ärsytti. Meillä vanhin lapsi ei suostunut nukkumaan kuin liikkeessä, jos rattaat pysäytti niin maksimi 15 min ja hän heräsi. Nuku siinä itse sitten... seuraava onkin ollut paljon parempi nukkumaan, onneksi.