Eihän yhden lapsen kotiäitinä voi olla väsynyt, saahan sitä nukkua päivälläkin!

että kyse on uniongelmasta. Eli kun pääsääntöisesti hyvin nukkuvan vauvan kanssa syntyy uniongelmaa, niin eiköhän siinä ole kyse enemmästäkin kuin vain vauva-ajan väsymyksestä.



Eli jos uni on poikkeuksellisen suuri ongelma, niin siihen on myös keskityttävä poikkeuksellisella hartaudella. Ja jos kotikonsteista ei ole apua, niin sitten on tietenkin syytä kääntyä lääkärin puoleen.

jotka tuomitsevat sinut. Siitä on sinulle vain haittaa. Suojele itseäsi ja vältä aihetta sellaisessa seurassa, jolta et saa tukea.

Että ottaa päähän tollanen.Miten voi käskystä nukkua? Mun vauva 5kk nukkuu aamupäivällä alle tunnin ja iltapäivällä vaihtelevasti 20 minsaa - 1,5h.Yöt yhdellä syötöllä joten teoriassa mulla olis "aikaa" nukkua.Mutta kun ei.Laitan joka ilta samaan aikaan vauvan kans nukkuun noin kaheksalta ja miltei poikkeuksetta olen hereillä vielä puol kahen/kahen aikaan.Sit syötän vauvan ja siitä parin tunnin, tuskan hiessä pyörien sydän pamppaillen, jälkeen nukahdan kunnes vauva herättää seittemän aikaa.Eli unta tulee maksimissaan 3-4h per vuorokaus.Miksei jotkut ihmiset halua edes ymmärtää et joillain menee unettomuus siihen pisteeseen et kestojännittynyt keho ei vaan nukahda.Eikä tollanen tila parane kehotuksilla; nuku viikonloppuna pidempään kun mies kotona.

Minulla kaikki oli ensimmäisen lapsen kanssa uutta, outoa ja stressaavaa, ja juuri siksi aivan erityisen väsyttävää. Toisen kanssa oli huomattavasti helpompaa, kun tiesi suunnilleen mitä on edessä ja miten siitä selvitään. Väitän että fyysisen väsymyksen lisäksi ensimmäisen lapsen kanssa henkinen väsymys on juuri se pahin, ja se uuvuttaa tuoreet äidit. Mitä nukkumiseen tulee, niin ei kukaan käskien nuku vaikka miten yrittäisi. Monilla päivänukkuminen ei vaan onnistu, varsinkin jos on koko ajan vauvan takia varpaillaan.

Meidän esikoinen nukkui päikkäreitä jopa neljä tuntia, kaksi aina minimissään. Elämä oli helppoa, kunnes syntyi tämä toinen... Tämäpä ei nuku koskaan yli puolta tuntia, yleensä 15 minuuttia. Vaunulenkillä saattaa nukkua pidempään, mutta herää heti liikkeen loputtua. Ei toivoakaan omista päikkäreistä ja yöllä herää 3 kertaa edelleen. Ikää jo 10kk.

Ja ap kyllä sanoi, että pienenä vauva myös itki vatsavaivoja. Mutta hän sanoi myös, että nyt isompana vauva nukkuu ihan hyvin. Eli periaatteessa äidin olisi pitänyt jo toipua vauvan aiheuttamasta enemmästä valvomisesta. Mutta jostain syystä äidille on kehittynyt unettomuutta, mikä ei nyt enää johdu vauvasta vaan äidistä itsestään.

Toinen nukkuu lauantaina niin pitkään kuin huvittaa, toinen sunnuntaina. Tänään on miehen vuoro nukkua pitkään ja se nukkuu vieläkin. Huomenna on minun vuoroni korjata univelkoja. Kumpikin meistä on väsynyt ja tarvitsee viikonloppuihin paikkausta.

Sama juttu kuin sinulla, parhaimpinakin öinä maksimi kolme tuntia yhtenäistä unta. Nukuin torkkuja kyllä päivälläkin, mutta olin kyllä aivan väsynyt. Jossain välissä oli puolentoista kuukauden jakso, jolloin lapsi heräsi aivan jatkuvasti, ehkä semmoiset kymmenen kertaa yössä. Olin samaan aikaan tullut uudestaan raskaaksi ja alkuraskauden väsymys ja kuvotus painoi päälle myös, huoh että olin kuolla.



Nyt tämä toinen lapsi on juuri syntynyt, ja jännityksellä odotan mitä tästä sitten tulee. Esikoinen nkkuu nykyään yleensä yöt läpeensä 10-12h, mutta jos kuopus on siskonsa veroinen herättäjä tulen kyllä itkemään itkun jos toisenkin - ja tosiaan jää vielä lisäksi ne päiväunet nukkumatta..



Onneksi on niin lyhyt aika tuo vauva-aika.

Lopeta yösyötöt, tuonikäisen voi opettaa nukkumaan yönsä.

Ihmiset kai jaksavat niin eri tavalla ja kokevat eri tavalla. Myös meillä herättiin monta kertaa yössä. silti en ollut koskaan ollut elmäässäni virkeämpi ja aikaansaavampi.



olin juuri valmistunut, joten lähettelin työhakemuksia siitä saakka, kun olin saanut ristiäiset pidttyä ja kävin kaukanakin haastatteluissa. muutimme työni perässä kun lapsi oli 9 kk.



Ensimmäiset 3 kk lasta kannettiin vuorotelle, koska ei nukkunut kuin vieressä ja sitä ei neuvolassa suositeltu. aina kun nukahti syliin, heräsi kun yritimme laskea sänkyyn. heräsi ekan vuoden noin 2 tunnin välein.



aloitin työt uudella paikkakunnalla uudessa työssä kun lapsi 10 kk.



Minulla on huonot lähtökohdat ja olen vähään tyytyväinen. näin koko raskausajan unta, että syntyvä lapsi olisi jotenkin enemmän mustekalan näköinen kuin ihmisen, ja mietin että kai sitä vamaistakin rakastaa. Joten minulle oli maailamn suurin ihme saada terve lapsi. en olsii uskonut niin hyvään onneen.



Minä en ollut väsynyt 1 lapsen hoidosta, mutta ehkä me ihmiset koemme eri tavalla asiat.

Minulle taas kaikki oli uutta kun niitä oli 2, joiden rytmit piti sopeuttaa toisiinsa. en ollut vielä koskaan ollut 2 lapsen äiti. Yhden lapsen kanssa kaikki oli jotenkin luonnollista.

Minulla kaikki oli ensimmäisen lapsen kanssa uutta, outoa ja stressaavaa, ja juuri siksi aivan erityisen väsyttävää. Toisen kanssa oli huomattavasti helpompaa, kun tiesi suunnilleen mitä on edessä ja miten siitä selvitään. Väitän että fyysisen väsymyksen lisäksi ensimmäisen lapsen kanssa henkinen väsymys on juuri se pahin, ja se uuvuttaa tuoreet äidit. Mitä nukkumiseen tulee, niin ei kukaan käskien nuku vaikka miten yrittäisi. Monilla päivänukkuminen ei vaan onnistu, varsinkin jos on koko ajan vauvan takia varpaillaan.

Ja olen lapsesta saakka ollut neuroottinen nukkumiseni kanssa. Mm. aina ajattelin että minun on mentävä kello 21 vuoteeseen tai muuten en enää saa unta, jos menen myöhemmin.



Mutta kun lapsi syntyi, pystin nukkua milloin vain.

mustakin tuntui samalta kuin ap:sta ekan lapsen jalkeen. Han herasi tosin n. 10 kertaa / yo ekan vuoden ajan, mutta kuitenkin. Nyt, 7 vuotta ja + 2 lasta (= yhteensa 3) myohemmin, voin sanoa, etta olen kai sitten oppinut tulemaan toimeen vahemmilla unilla, koska edelleenkaan mulla ei ole ollut yhtaan taysin nukuttua yota (nykyaan tosin heraan vain n. 3 kertaa yossa) ja ihan virkeaksi tunnen silti itseni. Niin, ja kayn kokopaivatyossa tuon lisaksi. Jotenkin tama asia on vain tottumiskysymys ja helpottaa huomattavasti kun relaa ja lakkaa _odottamasta_ koko yon kestavia unia. Tsemppia ap:lle, kylla se siita.

Mikseivät aikuiset ihmiset hoida unettomuuttaan?!



Jos kuukausi tolkulla kärsii unettomuudesta tai unihäiriöistä eikä mene lääkäriin, niin kyllä ihan vain itseään saa syyttää.



Samoin, jos vauvalla on epänormaalia unettomuutta/unihäiriöitä, voi hänet viedä tutkittavaksi.



Pikkuvauva-aika ON raskasta, ja äiti/isä voi olla tosi väsynyt. Mutta ei sen tarvitse jatkua kuukausia ja taas kuukausia.



Uni on tärkeää!

Samoin, jos vauvalla on epänormaalia unettomuutta/unihäiriöitä, voi hänet viedä tutkittavaksi. Pikkuvauva-aika ON raskasta, ja äiti/isä voi olla tosi väsynyt. Mutta ei sen tarvitse jatkua kuukausia ja taas kuukausia. Uni on tärkeää!

on kylla TAYSIN normaali... ;-)

miettinyt jo jonkin näköisiä lääkkeitä unettomuuteen. Ennen raskautta kärsin stressitiloissa nukahtamisongelmista. Niihin auttoi nukahtamislääkkeet. Vauvan kanssa arveluttaa niiden käyttö. Pelkään, että nukun sitten niin sikeesti etten herää, kun vauva itkee. Niiden kanssahan pitäisi saada nukku vähintään 8 tuntia katkeamattomasti. Mietin myös, jos käyttäisin vkloppuisin, kun mieheni olisi valmis heräilemään yöllä. Kuitenkin lääkkeillä saatu uni ei ole niin hyvää unta kuin luonnollinen uni.



Joku sanoi, että vauvan kanssa ei tarvitse kotona ollessaan herätä aikaisin. No meillä vauva herättää klo:6-6.30 ja minusta se on kyllä aikaisin.



Olen aina ollut todella riippuvainen unesta. Ennen vauvaa nukuin yleensä 10 tunnin yöunet, jotta olin pirteä. Mieheni taas on aina tullut toimeen 5-7 tunnin yöunilla. Joten myös tässä suhteessa ihmisissä on eroja.



Unikoulua olen miettinyt myös. Olen vain jotenkin todella herkkä vauvan itkulle ja koen, että unikoulu olisi tällä hetkellä todella haastavaa. Ja toisaalta vauvahan nukkuisi hyvin muutamalla syömisellä ja nukahtaa heti takaisin. Jos taas vauva ei heräisi syömään olisi minulla vain yksi kamppailu unta vastaan.



Tietääkö kukaan muita kenoja tai mitä muut ovat käyttäneet yösyömisen lopettamiseksi, siis muuta kuin unikoulua jossa huudatetaan? Olen kuullut, että maidon sijasta tarjoisi vettä. Toimiiko tämä, onko kokemuksia?



Kiitos kaikille vastanneille. Helpottaa jo, kun vihdoin saan ymmärrästä ihmisiltä, jotka todella tietävät mitä väsymys on. Ei vain lapsettomilta ystäviltäni, jotka valittavat olevansa kuoleman väsyneitä, kun eivät ole yhteen yöhön saanut nukkua. :)



ap

Oletkos muuten käynyt tsekkauttamassa veriarvosi - esim. anemia voi vetää olon tosi vetämättömäksi.



Tsemppiä.

Tietääkö kukaan muita kenoja tai mitä muut ovat käyttäneet yösyömisen lopettamiseksi, siis muuta kuin unikoulua jossa huudatetaan? Olen kuullut, että maidon sijasta tarjoisi vettä. Toimiiko tämä, onko kokemuksia?

Jos haluaa lopettaa yösyöttämistä, on vauvalle hyvä tarjota jotain toista rutiinia tilalle. Maidon voi vaihtaa veteen, pullon nokkamukiin tai tuttiin. Tai maidon määrää voi pikku hiljaa vähentää yö yöltä. Vauvaa voi rauhoittaa tassuhoidolla (aikuinen pitää kättään vauvan selän päällä), soivalla pehmolelulla, unilaululla tai mikä nyt auttaakaan.

Täsmälleen sama kokemus esikoisen kanssa ekat puoli vuotta. Meillä vauva heräsi noin 3 kertaa yössä mutta söi aina 45 minuuttia, joten en kyennyt nukahtamaan uudelleen. Loppujen lopuksi ongelma oli minussa ja siinä, että en kyennyt nukahtamaan uudelleen, ei niinkään vauvassa.



Yösyöttöjen lopettaminen saattaisi auttaa sinua, mutta varaudu myös siihen, että olet unettomuuden kierteessä, koska tilanne on jatkunut noin kauan. Itse selvisin lääkkeittä, koska vauva alkoi nukkua öitä paremmin (vain 1 yösyöttö) ja koska vauva siirrettiin omaan huoneeseen, jonka lattialla toinen vanhemmista aina nukkui siihen asti, että vauva oli 11 kk ja lopetti yösyömiset kokonaan. Näin toinen sai hyvin unta eikä aina edes herännyt pieneen ininään. Oma nukahtamiseni helpottui reilussa viikossa. Aluksi siis valvoin ja toki kun imetin, niin en sillä tavalla saanut nukuttua, mutta jo se tieto, että isä hoitaa pienet ininät, sai minut aluksi rentoutuneeksi ja myöhemmin nukahdin jopa 4 tunnin pätkiksi. Välillä isä myös minulta salaa syötti tuttipullosta (vauva oli tuolloin jo 7 kk ja alkoi lopetella rinnasta imemistä eli suostui enää öisin syömään, päivisin nosti metelin, jos tarjosi rintaa) ja saatoin nukkua 6 tunnin yöuniakin putkeen. Se oli ihanaa! Kesti silti monta kuukautta, että pääsin ns. normaalitilaan. Pienetkin vauvan unihäiriöt saivat minut aivan tolaltaan ja vajosin heti vanhojen univelkojen kaltaiseen tilaan, vaikka siis kyse oli vain muutamien päivien yövalvomisista.



Tiedoksi muuten näille, jotka kertovat, miten paljon heidän vauvansa valvottaa ja miten he silti ovat pirteitä ja jaksavia: on kiva kiillottaa sitä omaa kruunuaan, mutta uniasioissa ei voi toisten väsymystä väheksyä. Oma työkaverini oli tulla hulluksi nukuttuaan kolme yötä putkeen parin tunnin pätkissä ja sai kiireellisen lähetteen sairaalaan. Tottakai se minua vähän hymyilytti, mutta miten kaveriani olisi auttanut se, että olisin väheksynyt hänen ja lääkärien tuntemuksia ja kokemuksia. Ongelma oli ihan todellinen, joka korjaantui lääkkeillä. Me ihmiset olemme erilaisia ja uniongelmia on monenlaisia. Äiti, joka heräilee 10 kertaa yössä mutta nukahtaa lähes samantien uudelleen, voi kokea nukkuneensa virkistävät unet, koska hänen kroppansa ei vaadi enempää. Toinen äiti ei nukahdakaan niiden yöherätysten jälkeen ja niinpä paritkin herätykset vähentävät yöunia ratkaisevasti ja saavat unisyklin sekaisin. Koettakaapa oikeasti olla välillä empaattisiakin. Kaikkeen ei aina tarvitse vastata "kyllä minä vaan jaksoin, vaikka minun vauvani heräsi 10 kertaa enemmän kuin teidän vauva". Jätetään nämä vertailut hiekkalaatikon äärelle. Sinne tuollaiset jutut kuuluvat. :)

Halusin vaan muistuttaa, että kaikkien alle 1-vuotiaat ei nuku päikkäreitä! Eli ei monilla ole päivälläkään mahdollisuutta levätä. Mun tyttöni nukku noin 2-kuisesta 1-vuotiaaksi asti päivisin 2 x 30 minuutin unet, ei siinä ajasse ehtinyt kun silmänsä ummistaa ja piti taas jo nousta! Voi sitä kauteutta muita äitejä kohtaan tuolloin!



Seuraavan lapsen kohdalla ehdottomasti mies saa öisin valvoa lapsen kanssa yhtä lailla kuin minäkin! Kyllä, hän tekee pitkän työpäivän, mutta minä teen yhtä pitkän työpäivän lapsen kanssa! Ja aika vastuullinen työ on sekin. No, ehkä seuraava vauva nukkuu normaaleja päikkäreitä, tai viihtyy yksin lattialla tai lelujen kanssa vaikka vartinkin putkeen...