Lue keskustelun säännöt.
Onkohan kaverin vauva vähän liikaa hoidossa?
26.11.2010 |
kaverilla on puolivuotias poika.
Poika on hoidossa kaverin siskolla tai tämän äidillä tai ystävällä hoidossa vähintään 4 päivänä viikossa, toisinaan 7 päivää viikossa, keskimäärin ehkä 5 päivänä/vko 3-8 tuntia kerrallaan.
Ollut tällä tavalla hoidossa jo kuukauden ikäisestä eteenpäin.
Kaveri itse käy harrastuksissaan, harrastaa koiriensa kanssa näyttelyissä käymistä ja agilityä. Ja muutakin. Kaverin mies käy töissä ja tekee pitkää päivää.
Kommentit (36)
Herää kysymys MIKSI vanhemmat ovat paljon pois kotoa; äiti harrastamassa ja isä töissä? Jos lapsella on hyvät hoitajat, hyvä niin, mutta mitä pienempi lapsi sitä vähemmän hänellä tulisi olla muuttuvia tekijöitä elämässään. Aivotutkimusten mukaan pienen lapsen aivot kärsivät liian monista ja useista ihmiskontakteista ja muutoksista, eli suosittelisin kaikkia vanhempia tutustumaan lapsen kasvun ja kehityksen edellytyksiin sekä ympäristön vaikutusta niihin. Uskon että vanhemmat haluavat lapselleen parasta, mutta eivät usein tiedä miten toimia tai eivät pysty, jaksa. Syitä on monia, mutta valitettavasti seuraukset näkyvät aina lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja että mua ottaa päähäön nämä "60-luvulla oli äitiysloma 3kk.." Voi elämä!!! Siitä on nyt sitten 40 vuotta aikaa!!Sen jälkeen on tehty tutkimuksia ja kaikenmaialman psykologit ja nykyään jo aika monet tajuaa ihan maalaisjärjelläkin että pieni lapsi tarvitsee omaa äitiään..
Joo-o, miksei sitten eletä tätä elämää muutenkin niinkuin 40 vuotta sitten? Ei ole lapsella paljon muitakaan oikeuksia jos noihin aikoihin mennään...
Vielä vuonna -73 äitiysloman pituus oli Suomessa 3 kk. USA:ssa se on edelleenkin aikakin NY:ssa tuon verran, josta osa on palkatonta.
Itse en ymmärrä koiraharrastusta, mutta en lähde toisten äitiyttä sen mukaan tuomitsemaan.
Minulla on krooninen sairaus, jonka vuoksi esikoinen oli muutaman päivän viikossa vanhassa tutussa hoidossa kuopuksen synnyttyä. Näin oli helpompi käydä tutkimuksissa ja hoidoissa sekä nukkua univelkaa pois. Asiaan kuuluu tietenkin se ettei minussa näkynyt/näy mitään vikaa ulospäin vaikka kyseessä on fyysinen rankka sairaus. Varmasti meidänkin tilannetta olisi voinut täällä sitten syvällä vapisevalla "minä ainakin olen parempi äiti" -rintaäänellä meuhkata. Voi olla erilaisia elämäntilanteita ja asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu.
teitä oikein vaivaa? Jos ihminen kokee, että tarvitsee apua ja jonkun "henkireiän", varsinkin kun mies tekee pitkää päivää töissä, niin heti ollaan tuomitsemassa vuoden paskimmaksi äidiksi. Mielestäni ap:n kaveri on osannut järjestää asiat siten, että voimavarat riittävät lapsen, kodin ja muun elämän hoitamiseen. Totta kai tuo lapsi on paljon hoidossa, mutta mitä sitten jos kaikki ovat tyytyväisiä (paitsi ap)?
Kukaan ei ole tuominnut em. äitiä kuten ilmaiset. Minkä perusteella tiedät, että kyseinen äiti on jakanut voimavarat oikealla tavalla? Ap:n viestistä se ei ilmene??? Ap kyselee mielestäni ihan asiallisesti mielipidettä. Minusta huoli on aiheellista, ei ole oikein jättää kuukauden iästä lähtien lapsi muiden hoidettavaksi toistuvasti pitkiksi ajoiksi. Vauvalle riittää yksi läheinen, huolehtiva aikuinen ja jos mahdollista sen tulisi olla oma vanhempi. Aina ei niin ole, mutta tässä tapauksessa olisin enemmän huolissani siitä, miksi vanhemmat eivät hoida omaa lastaan? Pakeneminen omiin harrastuksiin ja työhön ei ole ratkaisu. Uskon kuitenkin, että vanhemmat toimisivat toisin mikäli ymärtäisivät lapsen kehitykseen liittyviä tosiasioita paremmin.
Kirjoitat, että "...mitä sitten, jos kaikki ovat tyytyväisiä". Vauva sopetuu / alistuu siihen mitä on tarjolla ja voi olla että em. lapsi on tyytyväinen. Yhtä hyvin tilanne voi olla päin vastoin. Surullisinta on se, ettei vauva itse voi valita koska on täysin riippuvainen muista ihmisistä.
[Minulla on krooninen sairaus, jonka vuoksi esikoinen oli muutaman päivän viikossa vanhassa tutussa hoidossa kuopuksen synnyttyä. Näin oli helpompi käydä tutkimuksissa ja hoidoissa sekä nukkua univelkaa pois. Asiaan kuuluu tietenkin se ettei minussa näkynyt/näy mitään vikaa ulospäin vaikka kyseessä on fyysinen rankka sairaus. Varmasti meidänkin tilannetta olisi voinut täällä sitten syvällä vapisevalla "minä ainakin olen parempi äiti" -rintaäänellä meuhkata. Voi olla erilaisia elämäntilanteita ja asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu.
[/quote]
Mielestäni ap:ssä viestissä ei tullut ilmi vanhempien sairauksia tms. mitkä olisivat vaikuttaneet tilanteeseen. Isä tekee pitkää päivää ja äiti harrastaa ja viettää omaa aikaa, jolloin vauva on (1kk:n iästä lähtien)jatkuvasti pitkiäkin aikoja muiden hoidossa. Se ei ole oikein. Olen aina puolustamassa lapsen etua ja tässä tapauksessa kyselisin enneminkin MIKSI vanhemmat eivät itse jaksa/pysty hoitamaan vauvaansa? Vauva tulee todennäköisesti hoidettua muiden ihmisten avulla, mutta se ei ole paras ratkaisu. Mainitset, että veit vanhemman lapsesi hoitoon luotettavalle, tutulle hoitajalle jotta sait hoidettua asioitasi ja nukuttua univelkaa pois jne. Hyvä niin. Miksi et vienyt myös vauvaasi hoitoon? Tarkoitan kysymyksellä sitä, että olisitko todella vienyt vauvasi kuukauden iästä lähtien useiksi tunneiksi jatkuvasti vieraiden ihmisten hoidettavaksi? Vauvalle kaikki muut paitsi vanhemmat ovat vieraita ihmisiä. Tilanteessasi ymmärtäisin hyvin, mikäli tarvitsisit vauvallesikin hoitopaikan, mutta ap:n viestin tilanteessa en. Tämä on minun näkemykseni, ja toivon ettet pahastu kommentoinnistani.
[Minulla on krooninen sairaus, jonka vuoksi esikoinen oli muutaman päivän viikossa vanhassa tutussa hoidossa kuopuksen synnyttyä. Näin oli helpompi käydä tutkimuksissa ja hoidoissa sekä nukkua univelkaa pois. Asiaan kuuluu tietenkin se ettei minussa näkynyt/näy mitään vikaa ulospäin vaikka kyseessä on fyysinen rankka sairaus. Varmasti meidänkin tilannetta olisi voinut täällä sitten syvällä vapisevalla "minä ainakin olen parempi äiti" -rintaäänellä meuhkata. Voi olla erilaisia elämäntilanteita ja asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu.
Mielestäni ap:ssä viestissä ei tullut ilmi vanhempien sairauksia tms. mitkä olisivat vaikuttaneet tilanteeseen. Isä tekee pitkää päivää ja äiti harrastaa ja viettää omaa aikaa, jolloin vauva on (1kk:n iästä lähtien)jatkuvasti pitkiäkin aikoja muiden hoidossa. Se ei ole oikein. Olen aina puolustamassa lapsen etua ja tässä tapauksessa kyselisin enneminkin MIKSI vanhemmat eivät itse jaksa/pysty hoitamaan vauvaansa? Vauva tulee todennäköisesti hoidettua muiden ihmisten avulla, mutta se ei ole paras ratkaisu. Mainitset, että veit vanhemman lapsesi hoitoon luotettavalle, tutulle hoitajalle jotta sait hoidettua asioitasi ja nukuttua univelkaa pois jne. Hyvä niin. Miksi et vienyt myös vauvaasi hoitoon? Tarkoitan kysymyksellä sitä, että olisitko todella vienyt vauvasi kuukauden iästä lähtien useiksi tunneiksi jatkuvasti vieraiden ihmisten hoidettavaksi? Vauvalle kaikki muut paitsi vanhemmat ovat vieraita ihmisiä. Tilanteessasi ymmärtäisin hyvin, mikäli tarvitsisit vauvallesikin hoitopaikan, mutta ap:n viestin tilanteessa en. Tämä on minun näkemykseni, ja toivon ettet pahastu kommentoinnistani.
Anteeksi kömmähdys; Alkuosa on alkuperäisen viestin lainausta, loppu kommenttini:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hienoa että hänellä on mahdollisuus viedä hoitoon ja saada omaa aikaa..
Itsellä ei ole ketään kenelle viedä.. Oma äiti kuollut ja sisaruksia ei ole. Miehen sukulaiset asuvat kaukana. Että ei kivä tämäkään tilanne.
kyllä meidän 9kk on 2-3 päivänä viikossa mun vanhemmilla 4-6 tuntia. Minä saan silloin löhötä, tehdä omiani ja siivoilla. Ihan mieletön etu verrattuna muihin äiteihin. Olen aidosti kiitollinen tilanteesta. Esikoisen kanssa ei aikanaan ollut tätä mahdollisuutta, kun vanhemmat oli vielä töissä. Nyt vaatimalla vaativat vauvaa sinne päivähoitoon. Parhaimmillaan äiti hakee ja tuo vielä vauvan, niin ei tarvi edes itse autoa käynnistää.:) Äitiyslomakin tuntuu ihan lomalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki ihan pientä vauvaa ei todellakaan ole mukava riepotella lähes joka päivä hoitopaikasta toiseen ilman että se jopa vauvaa häiritsee - ja häiritseehän tuollainen isompaakin. Mutta esim. se, että vauvalla on tuttu ja turvallinen hoitaja, jota näkee säännöllisesti äidin kanssa ja esim. 6 kk:n iästä lähtien on muutamia tunteja viikossa siellä hoidossa, on mielestäni myös vauvalle rikkaus. Muistan lukeneeni, että mitä suurempi turvaverkko vauvalla on, sitä vähemmän hänellä on pelkoja sen ainoan tärkeän ihmisen menettämisestä (siis äiti). Se ei tietenkään tarkoita, että vauvaa hoitavat lukuisat eri ihmiset jatkuvalla syötöllä vaan sitä, että vauvan ympärillä on paljon ihmisiä, joihin vauva saa tutustua turvallisesti yhdessä äidin kanssa ja että esim. isä ja mahdollisesti joku muukin hoitaa vauvaa myös säännöllisesti (vaikka äiti olisikin läsnä).
Oma vauvani on nyt 9 kk. Isä on osallistunut vauvan hoitoon niin paljon kuin mahdollista (on käynyt töissä) ja piti isäkuukauden, joka päättyi juuri. Tällöin minä olin töissä. Vauvaa ei asia hirveästi järkyttänyt, koska oli tottunut isään hoitajana. Nyt kun vaihdettiin vuoroja, vauvaa ei sekään haitannut, koska olemme molemmat niitä turvallisia aikuisia.
Nyt vauva on alkanut osoittaa tuntemisen merkkejä mummejaan kohtaan ja iloitsee hihkumalla ja nauramalla aina, kun näkee mummejaan. Olen uskaltanut lähteä kauppareissuille jo useita kertoja, kun vauva viihtyy mummilassa niin hyvin. En näe tässä mitään ongelmaa enkä usko, että toimintani on tuhonnut millään tasolla vauvan aivosoluja. Kaikki hoitoonjättämiset olen tehnyt siten, että olen tarkkaillut vauvan reaktioita. Tosin kun vauva oli 3 kk:n ikäinen, jäi hän kylmiltään mumminsa hoidettavaksi (toki meillä kotona) lähes 8 tunniksi, koska esikoisemme joutui sairaalaan leikkaukseen. Siinä ne aivosolut ovat sitten tuhoutuneet oikealla rysähdyksellä...
Vielä ap:n tilanteeseen. Oma mielipiteeni on, että äiti on hukassa vauvansa kanssa eikä ns. viihdy kaksin. Tilanne saattaa muuttua nopeastikin, kun vauvan "vaikea vaihe" menee ohi tai äiti tajuaa menettävänsä tärkeitä hetkiä. Tuo lukuisten hoitajien vaihtuminen on huolestuttavaa, ja mielestäni ihan hyvin voisit ohimennen kysäistä, miksi vauva on niin paljon hoidossa tai todeta vain, että aika paljon vauva on hoidossa ja että et esim. itse vaan raaskisi. Se saattaisi herättää äidin tajuamaan, että se vauva on tosiaan aika lailla hoidossa.
Nämä muiden ratkaisuja arvostelevat ovat yleensä sellaisia, joiden omassa elämässä kaikki ei siedä päivänvaloa.
Ap:n kaverin lapsi on hoidossa eikä heitteillä, joten ei pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki ihan pientä vauvaa ei todellakaan ole mukava riepotella lähes joka päivä hoitopaikasta toiseen ilman että se jopa vauvaa häiritsee - ja häiritseehän tuollainen isompaakin. Mutta esim. se, että vauvalla on tuttu ja turvallinen hoitaja, jota näkee säännöllisesti äidin kanssa ja esim. 6 kk:n iästä lähtien on muutamia tunteja viikossa siellä hoidossa, on mielestäni myös vauvalle rikkaus. Muistan lukeneeni, että mitä suurempi turvaverkko vauvalla on, sitä vähemmän hänellä on pelkoja sen ainoan tärkeän ihmisen menettämisestä (siis äiti). Se ei tietenkään tarkoita, että vauvaa hoitavat lukuisat eri ihmiset jatkuvalla syötöllä vaan sitä, että vauvan ympärillä on paljon ihmisiä, joihin vauva saa tutustua turvallisesti yhdessä äidin kanssa ja että esim. isä ja mahdollisesti joku muukin hoitaa vauvaa myös säännöllisesti (vaikka äiti olisikin läsnä). Oma vauvani on nyt 9 kk. Isä on osallistunut vauvan hoitoon niin paljon kuin mahdollista (on käynyt töissä) ja piti isäkuukauden, joka päättyi juuri. Tällöin minä olin töissä. Vauvaa ei asia hirveästi järkyttänyt, koska oli tottunut isään hoitajana. Nyt kun vaihdettiin vuoroja, vauvaa ei sekään haitannut, koska olemme molemmat niitä turvallisia aikuisia. Nyt vauva on alkanut osoittaa tuntemisen merkkejä mummejaan kohtaan ja iloitsee hihkumalla ja nauramalla aina, kun näkee mummejaan. Olen uskaltanut lähteä kauppareissuille jo useita kertoja, kun vauva viihtyy mummilassa niin hyvin. En näe tässä mitään ongelmaa enkä usko, että toimintani on tuhonnut millään tasolla vauvan aivosoluja. Kaikki hoitoonjättämiset olen tehnyt siten, että olen tarkkaillut vauvan reaktioita. Tosin kun vauva oli 3 kk:n ikäinen, jäi hän kylmiltään mumminsa hoidettavaksi (toki meillä kotona) lähes 8 tunniksi, koska esikoisemme joutui sairaalaan leikkaukseen. Siinä ne aivosolut ovat sitten tuhoutuneet oikealla rysähdyksellä... Vielä ap:n tilanteeseen. Oma mielipiteeni on, että äiti on hukassa vauvansa kanssa eikä ns. viihdy kaksin. Tilanne saattaa muuttua nopeastikin, kun vauvan "vaikea vaihe" menee ohi tai äiti tajuaa menettävänsä tärkeitä hetkiä. Tuo lukuisten hoitajien vaihtuminen on huolestuttavaa, ja mielestäni ihan hyvin voisit ohimennen kysäistä, miksi vauva on niin paljon hoidossa tai todeta vain, että aika paljon vauva on hoidossa ja että et esim. itse vaan raaskisi. Se saattaisi herättää äidin tajuamaan, että se vauva on tosiaan aika lailla hoidossa.
En tiedä mitä tarkoitat lapsesi aivosolujen tuhoutumisella, koska kukaan ei tässä viestiketjussa ole kirjoittanut moisesta. Mainittiin aivotutkimukset, joiden tieto on kaikkien saatavissa. Kannattaa tutustua :). Sinulla vaikuttaa olevan asiat hyvin ja olen samaa mieltä kanssasi, että kysäsitä voi ja lapsi on aika lailla hoidossa.
ku pistää vihaksi tämmöset vanhemmat!
vauvakin noin pieni! minkä takia hankkivat lapsia,jos ei ole aikaaollaheidän kanssaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä muiden ratkaisuja arvostelevat ovat yleensä sellaisia, joiden omassa elämässä kaikki ei siedä päivänvaloa. Ap:n kaverin lapsi on hoidossa eikä heitteillä, joten ei pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista.
Koputatpa sinäkin nokkasi mielipiteinesi ihan yhtä vapaasti kuten muutkin :) ARVOSTELET kommentoijia TIETÄMÄTTÄ YHTÄÄN HEIDÄN TAUSTOISTAAN! ("... ovat yleensä sellaisia, joiden omassa elämässä kaikki ei siedä päivänvaloa.") sanoisinko että pikkiriikkisen teeskentelevä asenne...
Teik it iisi, mielipiteitähän tässä vaan vaihdellaan!
jos on saanut vauvan? Se vauvahan on se oma juttu. Siksi niitä kai hankitaankin (vahinkovauvasta ei kai ollut kyse).
Mitenköhän tätä äitiä on hoidettu kun itse ollut pieni. Veikkaisin, samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei pitäisi olla erossa äidistä kuin max tunti harvakseltaan. Ei missään nimessä useita hoitajia. Keneen vauva kiintyy/ kiinnittyy? Vauva kokee tuon hylkäämisenä!!Eikö itsekkyydellä ole mitään rajaa?
mun lapsi on 4kk ikäinen. Oli eka kertaa mummun hoidossa muutaman tunnin meidän omassa kotona 2vk iässä kun mun piti miehen kans käydä asioilla. Sen jälkeen on ollut kerran kuussa mummulla yötä. Monesti parina päivänä viikossa mummu hoitaa poikaa meillä.
Se on joskus pakko,
lapsi on liikaa hoidossa, tai onhan se ikään nähden, mutta...
Itsekkin harrastan koiria, mutta me kyllä mennään niin usein yhdessä koko perhe, kun vaan on mahdollista :)
Niin ja nyt en muista puhuttiinko isästä mitään? Kyllä meillä lapsi on kotona isän kanssa, jos nyt on joku syy miksi eivät mukaan lähde.
Lapsi on saanut paljon ihailijoita, siis ihan ihmisiä ja kaverini, koira sellaiset kehuvat, kuinka varma lapsi on koiran käsittelyssä, ikää 1v.
Katselee meidän hieman aran koiran hampaitakin ihan urakalla, joka on koiralle tosi hyväksi.
MUTTA, aina minä katson päältä, miten se lapsen ja koiran yhdessä olo sujuu, ettei nyt joku siunaile, että hampaita antaa katsoa ja vielä aralta koiralta...
En oikeen ymmärrä, että miksi ei voi ottaa edes silloin tällöin sitä lasta mukaa? Kyllä sitä ihan varmasti joku kattoo siellä näyttely tai agility paikallakin.
Tosin ymmärrän sen, että joskus voi kaivata ns. omaa aikaa, ja toki tässä voi olla jotain muuta taustalla, mutta kyllä se lapsi tulee AINA ensin koiria.