Vauva vie köyhyyteen!

Mutta jopa minua vähän alkoi ahdistaa tuo kunnollisuuden ylistys, vaikka olen äiti ja mielestäni hyvä sellainen. Kyllä mä tarvitsen yhä omaa aikaa ja reissuja ja onneksi ei tarvitse paria vuotta säästää yhtä lomaa. En usko että tuo kuva jonka maalasit, sai rattolomista haaveilevaa ap:tä näkemään lapsiperhearkea yhtään positiivisemmassa valossa.. Kyllä minuuden voi säilyttää vaikka on lapsia eikä muuttua vain Äidiksi.

Meillä on mennyt loppujen lopuksi tosi vähän rahaa pieniin lapsiin. Ei sillä ettenkö mieluummin antaisi lapselle kuin laittaisi rahaa itseeni, mutta oikeasti emme ole kokeneet, että lapsille olisi hirveästi tarvinnut ostella kaikkea kallista. Vaunut, kaukalot hankittu käytettynä, kunnon pitkäikäiseen turvaistuimeen ja rattaisiin panostimme, vaatteita kierrätetään sukulaisten kesken, lähinnä kenkiin menee rahaa (ne on hyvä olla laadukkaat ja uudet). Leluja saa lahjaksi. Suurin menoerä on hoitovapaa ja siihen käytimme häälahjasäästöjämme. Mihin tärkeämpään ne olisi voinut käyttää? Olemme käyneet lasten kanssa kahden vuoden välein ulkomailla, olemme aina räätälöineet edullisia lomapaketteja, eikä noihin säästäminen ollut mikään mahdottomuus. Lisäksi olemme joka vuosi käyneet ystäviemme kanssa jossain Lapin laskettelukeskuksessa. Toki meno mökissä on rauhallisempaa nyt, mutta ihan yhtä antoisaa. Lasten mentyä nukkumaan otamme vähän viiniä, pelailemme lautapelejä yms. Yleensä aina yksi äideistä on ollut raskaana tai imettänyt ja ollut se täysin selvä aikuinen. Toki menon muutenkin pitää olla sellaista, että lapsia ei pelota, itse saatan ottaa 2-3 lasia. Joskus osa porukasta on lähtenyt baariin. Rinteessä käymme vuorotellen miehet ja naiset ja nyt ensimmäiset lapset ovat jo alkaneet harjoitella laskettelua. Viikonloput kotona perheen kanssa on parasta mitä tiedän. Ulkoillaan, leivotaan pitsaa, saunotaan. On kiva tarjota lapselle niitä pieniä jänniä asioita jotka oli itsestäkin kivoja omassa lapsuudessa, esimerkiksi se että saunan jälkeen saa jätskin ja pillimehun. Parasta mitä voi tapahtua, on kun lapsi illalla sanoo 'äiti on minun kaveri', annan iltapusun, luen iltasadun, peittelen ja käyn myöhemmin katsomassa peiton alla tuhisevaa möykkyä. Toki väsyttäviä päiviä on, mutta olisi niitä muutenkin. Jos pääsen pari kertaa puolessa vuodessa naisten saunailtaan, pikkujouluihin tms. se riittää minulle. Yhdessä harrastuksessa käyn naisystäväni kanssa kerran viikossa. Lisäksi tapaamme ystäviä lasten kanssa. Ei sinun tietenkään tarvitse hankkia lapsia, jos et halua. Eikä kannatakaan, jos et halua.

kun pitelet pientä ruippanapyllyistä lastasi ensimmäistä kertaa rinnallasi.



Tietenkään et voi tietää millaista on kun on lapsia. Sen tietää vasta sitten. Tulot pienenee muutamaksi vuodeksi, mutta saat jotain paljon suurempaa tilalle koko elämäksi, jotain mitä rahalla ei ikinä saa..



Ja mikäli teillä on aktiivisia isovanhempia jotka voisivat lasta katsoa parina viikonloppuna vuodessa, niin voitten mennä rattoilemaan ihan rauhassa! Niin mekin tehdään (tosin ei rattoilla levillä, vaan juhlitaan ihan muualla). Ihania irtiottoja arjesta ja taas jaksaa leikkiä pienokaisten kanssa. ;)

Niin talous ei kärsi juuri lainkaan. Yhteiskunta elättää ja mies maksaa elarit sekä asuntolainan (toki asunto hänen nimissään, vaikkei asu tässä).



Elämä on valintoja, kannattaa suunnitella valintoja etukäteen, ettei jää tyhjän päälle. Ota älykäs mutta herkkäuskoinen mies, niin ei ala ruikuttamaan, vaan häipyy kun käsketään.



Ja levillä kävin viimeksi syyskuussa "irrottelemassa" ja hakemassa sitä fyysistä tyydytystä, usko pois, ex:n osakkeessa asuttiin ihan sokos-hotellin vieressä, tosin nukkumaan ei 5 päivässä juuri ehditty. Piti hakea uusi mies kierrokseen kun edelliseltä loppui puhti, kolme miestä, kaikki naimisissa täällä pk-seudulla. Loppui tämän tytön puutteet hetkeksi.