Vauva vie köyhyyteen!

Mutta jopa minua vähän alkoi ahdistaa tuo kunnollisuuden ylistys, vaikka olen äiti ja mielestäni hyvä sellainen. Kyllä mä tarvitsen yhä omaa aikaa ja reissuja ja onneksi ei tarvitse paria vuotta säästää yhtä lomaa. En usko että tuo kuva jonka maalasit, sai rattolomista haaveilevaa ap:tä näkemään lapsiperhearkea yhtään positiivisemmassa valossa.. Kyllä minuuden voi säilyttää vaikka on lapsia eikä muuttua vain Äidiksi.

Meillä on mennyt loppujen lopuksi tosi vähän rahaa pieniin lapsiin. Ei sillä ettenkö mieluummin antaisi lapselle kuin laittaisi rahaa itseeni, mutta oikeasti emme ole kokeneet, että lapsille olisi hirveästi tarvinnut ostella kaikkea kallista. Vaunut, kaukalot hankittu käytettynä, kunnon pitkäikäiseen turvaistuimeen ja rattaisiin panostimme, vaatteita kierrätetään sukulaisten kesken, lähinnä kenkiin menee rahaa (ne on hyvä olla laadukkaat ja uudet). Leluja saa lahjaksi. Suurin menoerä on hoitovapaa ja siihen käytimme häälahjasäästöjämme. Mihin tärkeämpään ne olisi voinut käyttää? Olemme käyneet lasten kanssa kahden vuoden välein ulkomailla, olemme aina räätälöineet edullisia lomapaketteja, eikä noihin säästäminen ollut mikään mahdottomuus. Lisäksi olemme joka vuosi käyneet ystäviemme kanssa jossain Lapin laskettelukeskuksessa. Toki meno mökissä on rauhallisempaa nyt, mutta ihan yhtä antoisaa. Lasten mentyä nukkumaan otamme vähän viiniä, pelailemme lautapelejä yms. Yleensä aina yksi äideistä on ollut raskaana tai imettänyt ja ollut se täysin selvä aikuinen. Toki menon muutenkin pitää olla sellaista, että lapsia ei pelota, itse saatan ottaa 2-3 lasia. Joskus osa porukasta on lähtenyt baariin. Rinteessä käymme vuorotellen miehet ja naiset ja nyt ensimmäiset lapset ovat jo alkaneet harjoitella laskettelua. Viikonloput kotona perheen kanssa on parasta mitä tiedän. Ulkoillaan, leivotaan pitsaa, saunotaan. On kiva tarjota lapselle niitä pieniä jänniä asioita jotka oli itsestäkin kivoja omassa lapsuudessa, esimerkiksi se että saunan jälkeen saa jätskin ja pillimehun. Parasta mitä voi tapahtua, on kun lapsi illalla sanoo 'äiti on minun kaveri', annan iltapusun, luen iltasadun, peittelen ja käyn myöhemmin katsomassa peiton alla tuhisevaa möykkyä. Toki väsyttäviä päiviä on, mutta olisi niitä muutenkin. Jos pääsen pari kertaa puolessa vuodessa naisten saunailtaan, pikkujouluihin tms. se riittää minulle. Yhdessä harrastuksessa käyn naisystäväni kanssa kerran viikossa. Lisäksi tapaamme ystäviä lasten kanssa. Ei sinun tietenkään tarvitse hankkia lapsia, jos et halua. Eikä kannatakaan, jos et halua.

En tarkoittanut ollenkaan että olisin vain äiti tai erityisen hyvä äiti. Tarkoitin nimenomaan sitä, että lapsienkin kanssa voi käydä ulkomailla, levillä yms. Että ei tarvitse luopua kaikesta siitä, mitä on sinkkuna tykännyt tehdä. Toki joistakin asioista joutuu luopumaan.

Meillä on siitä onnellinen tilanne, että ystävillä on myös samanikäisiä lapsia, jolloin voi tehdä asioita ystäväperheiden kanssa. Tietysti jos kaikki ystävät olisivat sinkkuja, olisi esimerkiksi nuo Lapin lomat aika hankalia.

Ja meillä myös on pidetty siitä kiinni, että tarjotaan vuorotellen miehen kanssa toiselle mahdollisuutta käydä harrastuksessa, naisten saunaillassa yms. jotka on minulle kyllä henkisesti tosi tärkeitä. Eli en missään nimessä koe, että olisin vain äiti enkä mitään muuta.

Olen aidosti pahoillani, jos annoin sen kuvan, että elämäni oli täydellistä tai olisin itse täydellinen äiti. Halusin vain tuoda esille niitä hyviä asioita, joita elämässäni nyt on. Toki on niitä huonojakin, mutta olisi varmasti myös ilman lapsia.

Aiemmin kahden henkilön hyvä palkka jaettiin kahden henkilön kesken. Nyt yhden henkilön palkkaa jakamassa on neljä henkeä.



Levin lomat yms. mahdollistunee taas, kun molemmat töissä ja lapset vähän isompia. Saunailtoihin toki pääsee, vaikka olisi lapsia. Onhan meitä kaksi vanhempaa.



Erityisesti tosiaan matkustelu on monin verroin vaivalloisempaa ja kalliimpaa lasten kanssa.



Mutta kotonaolo taas on lasten kanssa huippupaljon kivempaa, en varmaan ole nauranut aikoihin näin paljon.

parempi niin, ettei tähän maailmaan tule taas lisää lapsia, joista vanhemmat ei välitä!

arvostaa.



Kyllä itsekin joskus kaipaa, että voisi lähteä ex tempore jonnekkin tai käyttää lapsien haalarirahat omiin vaatteisiin, mutta ikinä en elämääni vaihtaisi lapsettoman elämään. Lapset ottavat, mutta myös antavat paljon.

raha ei merkkaa niin paljoa, yleensä ne vauvatkin kasvaa isommaksi, tokihan sit lapset ja nuoret vaatii rahaa, mutta en minä niitä rahantekokoneiksi kuvitellutkaan ennenkuin niitä aloin tehdä.

olen aina rakastanut lapsia ja haluaisin ympärilleni lämpimän perheen. rahalla saa melkeinpä mitä vaan, mutta harvemmin aitoa rakkautta :)

mutta kun on perheellinen niin ei mulla edes tee mieli enää mitään rattolomia. Omien kanssa on mukava puuhastella ja kyllä, olen valmis lapsiini satsaamaan rahaakin.

Itse en vaihtaisi näitä lapsia aikaisempaan, lapsettomaan elämääni! Lapset ovat sellainen rikkaus, josta lapsettomilla ei ole käsitystä. Ei siitä sen enempää, sillä lapsettoman vaikea ymmärtää.



Lapset eivät ainakaan meitä ole köyhdyttäneet, olemme luoneet perustamme kuntoon jo hyvissä ajoin ennen lasten saantia. Työpaikat, urat ja raha-asiat kunnossa.



Mutta jokainen tavallaan, ja turha kyseenalaistaa toisen valintoja.

ei siinä mietitä mitään pois jääviä Levin-matkoja tai rahanmenoa.

täytyy nähdä vähän vaivaa sen eteen.



Hanki ensin hyväpalkkainen ammatti ja vakituinen työpaikka. Tee sitten lapsi/lapsia ja mene töihin äitiysloman jälkeen. Tulot eivät putoa juuri ollenkaan.

jos tekee lapsia eikä sitten välitäkään niistä? Sellaisiakin on paljon tai maailmassa ei olisi yhtään kaltoinkohdeltua lasta. Olihan täällä ketjukin missä oli paljon lapsiaan katuvia äitejä vaikka pitivätkin niistä huolta kun on pakko.

... Jos on noin varaton ja ura on se tärkein. Meillä minä pistin ura jäihin ja mies tienaa. Hyvin pärjätään.



Saunaa meillä ei ole, eikä Levin rattolomia (eikä kyllä nuo rattolomat kiinnostaisikaan), kun ulkomailla asumme, mutta kyllä muutoin voi iltaa istua ystävien kanssa ja lomailla. Toki useimmat lomat ovat koko perheen kanssa, mutta silloin tällöin voi käydä myös viikonloppuloman miehen kanssa kahden.



Meille lapset ovat rakkaita - ja mihinkään uraan (tai rahaan) en noita kahta vaihtaisi :). Teille tärkeämpiä ovat muut jutut - ja silloin on ihan hyvä jättää ne lapset tekemättä.

eli jotain traumaattista taustalla, mielenterveysongelmia ja/tai päihderiippuvuutta. Ei normaali ihminen pysty olemaan rakastamatta lapsiaan. Se rakkaus kasvaa ja kehittyy hiljalleen.

jos tekee lapsia eikä sitten välitäkään niistä? Sellaisiakin on paljon tai maailmassa ei olisi yhtään kaltoinkohdeltua lasta. Olihan täällä ketjukin missä oli paljon lapsiaan katuvia äitejä vaikka pitivätkin niistä huolta kun on pakko.

eli jotain traumaattista taustalla, mielenterveysongelmia ja/tai päihderiippuvuutta. Ei normaali ihminen pysty olemaan rakastamatta lapsiaan. Se rakkaus kasvaa ja kehittyy hiljalleen.

ketjun ihmisillä ollut mitään päihderiippuvuutta ja mielenterveysongelmia. He sanoivat, että eihän niitä lapsia antaisi pois nyt kun ne on siinä ja kyllä ne hoidetaan, mutta että jälkikäteen ajateltuna olisi ihan hyvin voinut olla lapseton ja jättäisi lapset tekemättä jos uudestaan saisi valita. Ei sen suurempaa draamaa.

Meillä on mennyt loppujen lopuksi tosi vähän rahaa pieniin lapsiin. Ei sillä ettenkö mieluummin antaisi lapselle kuin laittaisi rahaa itseeni, mutta oikeasti emme ole kokeneet, että lapsille olisi hirveästi tarvinnut ostella kaikkea kallista. Vaunut, kaukalot hankittu käytettynä, kunnon pitkäikäiseen turvaistuimeen ja rattaisiin panostimme, vaatteita kierrätetään sukulaisten kesken, lähinnä kenkiin menee rahaa (ne on hyvä olla laadukkaat ja uudet). Leluja saa lahjaksi.



Suurin menoerä on hoitovapaa ja siihen käytimme häälahjasäästöjämme. Mihin tärkeämpään ne olisi voinut käyttää?



Olemme käyneet lasten kanssa kahden vuoden välein ulkomailla, olemme aina räätälöineet edullisia lomapaketteja, eikä noihin säästäminen ollut mikään mahdottomuus. Lisäksi olemme joka vuosi käyneet ystäviemme kanssa jossain Lapin laskettelukeskuksessa. Toki meno mökissä on rauhallisempaa nyt, mutta ihan yhtä antoisaa. Lasten mentyä nukkumaan otamme vähän viiniä, pelailemme lautapelejä yms. Yleensä aina yksi äideistä on ollut raskaana tai imettänyt ja ollut se täysin selvä aikuinen. Toki menon muutenkin pitää olla sellaista, että lapsia ei pelota, itse saatan ottaa 2-3 lasia. Joskus osa porukasta on lähtenyt baariin. Rinteessä käymme vuorotellen miehet ja naiset ja nyt ensimmäiset lapset ovat jo alkaneet harjoitella laskettelua.



Viikonloput kotona perheen kanssa on parasta mitä tiedän. Ulkoillaan, leivotaan pitsaa, saunotaan. On kiva tarjota lapselle niitä pieniä jänniä asioita jotka oli itsestäkin kivoja omassa lapsuudessa, esimerkiksi se että saunan jälkeen saa jätskin ja pillimehun.



Parasta mitä voi tapahtua, on kun lapsi illalla sanoo 'äiti on minun kaveri', annan iltapusun, luen iltasadun, peittelen ja käyn myöhemmin katsomassa peiton alla tuhisevaa möykkyä.



Toki väsyttäviä päiviä on, mutta olisi niitä muutenkin.



Jos pääsen pari kertaa puolessa vuodessa naisten saunailtaan, pikkujouluihin tms. se riittää minulle. Yhdessä harrastuksessa käyn naisystäväni kanssa kerran viikossa. Lisäksi tapaamme ystäviä lasten kanssa.



Ei sinun tietenkään tarvitse hankkia lapsia, jos et halua. Eikä kannatakaan, jos et halua.

Todennäköisesti taustalla on jonkinlaista kiintymyssuhdehäiriötä, joka on köydyttänyt tunne-elämää. Ei tietenkään välttämättä tätä itse tiedosta tai ole mitään diagnoosia, mutta yksikään tuntemani tavallinen ihminen ei todellakaan pidä lapsiaan yhdentekevänä.

Ei niillä

eli jotain traumaattista taustalla, mielenterveysongelmia ja/tai päihderiippuvuutta. Ei normaali ihminen pysty olemaan rakastamatta lapsiaan. Se rakkaus kasvaa ja kehittyy hiljalleen.

ketjun ihmisillä ollut mitään päihderiippuvuutta ja mielenterveysongelmia. He sanoivat, että eihän niitä lapsia antaisi pois nyt kun ne on siinä ja kyllä ne hoidetaan, mutta että jälkikäteen ajateltuna olisi ihan hyvin voinut olla lapseton ja jättäisi lapset tekemättä jos uudestaan saisi valita. Ei sen suurempaa draamaa.

että meillä molemmat vanhemmat ovat olleet vuorotellen kotona ja uran luominen on onnistunut sen jälkeenkin. Onneksi olen alalla, jossa sitä uraa voi luoda ihan virka-ajan puitteissa eli edetä työtä tekemällä ja jatkokouluttautumalla (työajalla) vaativampiin tehtäviin. Lasten takia en ylitöitä tekisi.



Niin, ja vielä, että olemme, tai ainakin lasten syntymien aikoihin olimme, ihan keskituloisia ihmisiä.

Lapsiperhe-eläminen on TOSI kallista. Sinkuilla on paljon enemmän rahaa ja omaisuutta kun sen kaiken voi käyttää vain itseensä mitä tienaamaan onnistuu.



Ennen sanottiin, että lapsi tuo leivän mutta nykyään se ei ihan enää mene niin.

Niin. Ennen oli verotuksessa lapsivähennykset. Nykyään ei. joten sen lisäksi että lasten takia usein joutuu vähentämään työntekoa, se pienempi palkka pitää lisäksi jakaa monen hengen kesken.



On aivan totta, että jokainen lapsi kuluttaa vanhempiensa rahoja noin 100 000-200 000 euroa ennen kuin on täysi-ikäinen, ja silloinhan se lasten tukeminen vasta alkaa.



Korkeakoulutustakin ollaan tekemässä maksulliseksi. samoin peruskoulu maksaa koko ajan enemmän ja enemmän. Esim. tehtäväkirjoihin ei ole varaa enää, toisin kuin oli 70-luvulla. Nykyään on vain oppikirjat ja nekin kiertävät.



Eli jollei sinulla ole jotain käsittämätöntä tarvetta antaa sekä kaikki aikasi ja rahasi jollekin toiselle henkilölle, koska tunneet että tarvitset jonkun jota rakastaa täysillä, niin ei todellakaan kannata tehdä lapsia.



Mutta muistathan että sinkku, joka käyttää koko palkan itseensä, ei ole yhtään ekologisempi kin lapsiperhe, joka jakaa saman palkan moneen osaan. ja näin päätyy ostamaan pääasiassa ruokaa ja asumista, kun taas sinkulla /aikuispariskunnalla jää rahaa kaikkeen turhaan.

Lapset eivät äänestä, joten lapsiperheiden tilanne on heikentynyt jo noin 20 vuotta.



suurten ikäluokkien vanhemmat eivät osanneet vielä vaatia itselleen suuria eläkkeitä ja kallista terveydenhoitoa, he olivat tottuneet pesemään pyykkinsä ilman juoksevaa vettä jne. joten rahaa jäi tuolloin lapsiperheille, eli suurille ikäluokille, joilla oli lähes ilmainen asuminen inflaation syödessä asuntolainat. Ja lisäksi heillä oli verotuksessa lapsivähennykset ja myös yhteisverotus, jolloin se perheen ainoa palkansaaja ei maksanut samaa veroa mitä sinkku, vaan otettiin huomioon verotuksessa, että samalla palkalla syö niin ja niin monta ihmstä. nykyään ei oteta enää verotuksessa mmitenkään huomioon montako ihmistä palkalla syö. ja lapsi kuluttaa vaatetta ja ruokaa enemmän kuin aikuinen.



Itsekin luulin vielä 100 euroa tienaavana opiskelijana (jäi asumiskulujen jälkeen) että jos joskus saisin esim. 2000 euroa palkkaa, niin olisin rikas. Mutta opiskelijana ei tajunnut, että lapset ovat erittäin kalliita. Opiskelijana jäi enemämn rahaa omiin vaatteisiin ja huvitukseiin kuin nyt, kun perheen tulot ovat noin 3000 netto.

Voi veikkonen. Tässä on lapsiperhe-elämää eletty jo reilu 19 vuotta ja rattolomia on tullu vietettyä siinä ohessa enemmän kuin laki sallii. Jos toi oma mies tietäis, niin huh huh :D



Ei perhe ole mikään este!!