Muita 24/7 äitipuolia?

Eipä käy kateeksi tilanteesi...

kun noista uusperhekuvioista on ollut puhetta. Meillä siis isällensä erossa jäänyt lapsi 1,5v iässä ja mentiin yhteen kun poika oli 5v. Nyt on jo 16 lukiolainen, eli jo fiksu nuorimies.



Meillä menee nykyään todella hyvin, pahimmat murrosiän kuohunnatkin on jo takana. JOskus on ollut hankalampiakin hetkiä, vaan niinpä se tuppaa olemaan noiden yhtyeistenkin muksujen kanssa.



Meilä on ollut se tilanne, että pojan äiti muutti uuden perheensä kanssa muutaman sadan kilometrin päähän, joten käytännössä minä olen sitten isän kanssa hoitanut tarha/koulujutut, lääkärireissut, synttärit ym.

Meillä isä on lasten yh, koska äiti on alkoholisti. Tapasi lapsia viimeksi reilu kuukausi sitten ja nyt aikoo kuumela tammikuussa tulla seuraavan kerran. Saa tavata lapsia siis vain valvotusti ja puhalluttavat monta kertaa sen parin vuorokauden aikana.



Olemme olleet kohta vuoden yhdessä ja meillä menee miehen kanssa kyllä tosi hyvin. rahasta tai kotitöistä ei koskaan ole tullut riitaa. Lasten kanssa välillä tuntuu raskaalta, koska välillä ovat tosi vaativia ja sanovat kamalia asioita minulle. Välillä taas sanovat rakastavansa tai kutsuvat äidiksi. Ihan fiiliksen mukaan siis menevät. Itse olen sellainen äkkipikainen eli olen komentanut ym. alusta saakka, mutta osoittanut myös huolenpitoa sekä henkisesti, fyysisesti että taloudellisesti ihan samalla lailla kuin omalle lapselleni ja yhteiselle vauvalle. Välillä kuitenkin iskee ahdistus, että tulevatko koskaan arvostamaan minua vanhempana, koska sellainen koen kuitenkin olevani. Vai häipyvätkö heti isompana, kun siihen kykenevät, alkoholistiäitinsä helmoihin ja alkavat elää samaa elämää. Heidän oma äitinsä ei esimerkiksi ole pitänyt kuria, vaatinut syömään ruoka-aikana tai käyttänyt harrastuksissa/kylässä/kaupungilla. Eli aika erilaiseen ovat tottuneet.... Usein sanovat, että en tykkää susta kun teet noin ja ei meidän äiti koskaan näin ole tehnyt, oot tyhmä. Kaiken lisäksi olen vajaa 10 vuotta nuorempi kuin äitinsä, joten aika lailla vastakohtia olemme!



-ap

Lapsi tosin äidillään joka toinen viikonloppu ja lomilla silloin tällöin. Olen ollut lapsen elämässä 7 vuotta, nyt hän on 9.

Isänsä hoitaa pääosin kaikki kuljetukset, harrastukset, lääkärit jne, mutta minä hoidan synttäri- ym. juhlat, osallistun koulun juhliin. Äitinsä ei niissä koskaan ole käynyt. Sukuni kohtelee lasta kuin omaani, huomioi kaikin tavoin, ostaa lahjoja jne, enemmän kuin isänsä tai äitinsä suku.



Yleensä menee oikein mukavasti mutta joskus lapsi kipuilee äitinsä kaipuuta ja ihmettelee miksi tämä ei asu lapsen kanssa. Sitten hän tietysti kiukuttelee kotona. Yritän sitten tarjota syliä ja puhua asiat parhain päin.

kyllä meilläkin on joskus kuulunut, että sä et ole mun äiti tms. mutta olen siihen todennut, että en olekaan, mutta olen tässä talossa toinen niistä, kuka sanoo, miten asiat meillä menee;) Ja äitinsä on kyllä ollut kanssani samoilla linjoilla, eli ei ole vetänyt mattoa jalkojen alta. Ja kummasti tuo poika tyttökaverinsa kanssa mun kanssa jutustelee ja auttaa välillä katsomalla pikkusisaruksiaan jne, eli kaipa se on iän myötä tajunnut, ettei kiellot ja rajoitukset ole ilkeyttään laitettu, vaan niissä on joku järki takana. Vuosi on vielä aika lyhyt aika lapsen elämässä ja varmaan ne vähän testaakin, että tykkäätkö vielä senkin jälkeen kun ovat rumasti käyttäytyneet.



Kuulin jostain osuvan sanonnan, että hyvällä äitipuolella on huono kuulo ja lyhyt muisti ;)



Tsemppiä!

Teen siis töitä lasten parissa ja pakko sanoa pari juttua sinulle ap, kuin muillekkin äitipuolille.

Uskokaa pois, teette tärkeää työtä ja silloin kun lapsi kiukuttelee ja osoittaa mieltä (joskus rajustikkin)se kertoo siitä että olet rakastettu ja sinuun luotetaan. Lapsi uskaltaa näyttä tunteensa silloin kun kokee oleansa turvassa. Älkää kukaan siis lähtekö miellyttämislinjalle vaan tasapuolista kasvatusta kaikille lapsille, omille ja puolikkaille. Näidenkin juttujen perusteella jokainen äiti(puoli) on lapselle todella tärkeä eikä lapsi osaa sitä muuten ilmaista kuin olemalla oma itsensä niin hyvässä kuin pahassa.

aikuiseksi kasvettuaan, ja tajuavat viimeistään silloin, mikä biologisen äidin rooli on ollut.



Hoidat homman ihan samoin, kuin biologisten lastesikin kanssa.



Oletteko harkinneet lasten adoptoimista? Jos ei ihan sitä, niin ainakin huoltajuus kannattaisi hakea myös sinulle niin voit käytännön juttuja hoitaa siinä missä miehesikin.



Ja tilanne, että miehellesi sattuu jotain tai vaikka kuolee, olisi lasten kannalta varmaan parempi, että jatkavat elämää sinun ja sisarustensa kanssa. Tämä onnistuu paremmin, jos olet jo valmiiksi huoltaja.