Äitini ei osaa antaa lahjoja 'oikein'

Lahjat saattaa tulla milloin sattuu ja yksi mikä ärsyttää on se että puhelee joululahjoista lapsen kuullen, että ostin tuon sieltä ja sieltä ja lapsi katsoo hämmästellen "joulupukkihan tämän toi".

mutta mä en ole kyllä tuota osannut pahana asiana pitää. Eihän lahjojen antaminen ole mikään velvollisuus, joka täytyy tehdä jollain tietyllä tavalla. Anoppini tapa on tuo, ja mitäpä siitä marisemaan.

(kuten varmaan hymiöstä tajusitte)

ap.

ja haluaa ehkä varmistaa näin, että muutkin hänen lahjansa huomaa tms. ei tosiaan onneksi kovin vaarallinen juttu

Meidän lapset ovat osanneet säilyttää joulupukkiuskonsa, vaikka tietävätkin monesta lahjasta mitkä lahjat ovat keneltäkin. Paljon mukavampi muisto lapselle on siitä, jos hän esim. tietää, että tämä nalle on mummolta, jos mummo vaikka sattuu kuolemaan.



Mikä on oikein ja mikä väärin? Oikein on rakastaa, väärin vihata. Kun rakkaudella tekee, ei tee väärin. : )

Meidän lapset ovat osanneet säilyttää joulupukkiuskonsa, vaikka tietävätkin monesta lahjasta mitkä lahjat ovat keneltäkin. Paljon mukavampi muisto lapselle on siitä, jos hän esim. tietää, että tämä nalle on mummolta, jos mummo vaikka sattuu kuolemaan.

Mikä on oikein ja mikä väärin? Oikein on rakastaa, väärin vihata. Kun rakkaudella tekee, ei tee väärin. : )

mutta tietävät myös että muutkin antavat jouluna lahjoja :) Joulupukki tuo pari lahjaa yleensä jokaiselle (meidän ostamia) :)

vaikka silloin uskoin joulupukin ne tuovan.

Myöhemmin sitte varmaan kyselinkin että keneltä tää ihana nukkekoti olikaan jne.

Se olisikin ihan ok että antaisi lahjan sitten erikseen eikä laittaisi joulupukin säkkiin, jos välttämättä halua yksilöidä että juuri tämä on mun ostama. 4-vuotias vaan hämmentyy ihmetellessään että missä välissä se mummo Korvatunturilla on käynyt lahjoja viemässä.

Meidän lapset ovat osanneet säilyttää joulupukkiuskonsa, vaikka tietävätkin monesta lahjasta mitkä lahjat ovat keneltäkin. Paljon mukavampi muisto lapselle on siitä, jos hän esim. tietää, että tämä nalle on mummolta, jos mummo vaikka sattuu kuolemaan.

Mikä on oikein ja mikä väärin? Oikein on rakastaa, väärin vihata. Kun rakkaudella tekee, ei tee väärin. : )

vaikka silloin uskoin joulupukin ne tuovan.

Myöhemmin sitte varmaan kyselinkin että keneltä tää ihana nukkekoti olikaan jne.

Se olisikin ihan ok että antaisi lahjan sitten erikseen eikä laittaisi joulupukin säkkiin, jos välttämättä halua yksilöidä että juuri tämä on mun ostama. 4-vuotias vaan hämmentyy ihmetellessään että missä välissä se mummo Korvatunturilla on käynyt lahjoja viemässä.

Meidän lapset ovat osanneet säilyttää joulupukkiuskonsa, vaikka tietävätkin monesta lahjasta mitkä lahjat ovat keneltäkin. Paljon mukavampi muisto lapselle on siitä, jos hän esim. tietää, että tämä nalle on mummolta, jos mummo vaikka sattuu kuolemaan.

Mikä on oikein ja mikä väärin? Oikein on rakastaa, väärin vihata. Kun rakkaudella tekee, ei tee väärin. : )

Minun mielestäni on parempi, että lapset tietävät, että joulupukkia ei välttämättä olekaan olemassa. Voihan sitä sanoa, että me aikuiset ollaan pukin apulaisia. : )

äitini on myös 'huono' lahjojen antaja.

Antaa kyllä lahjoja, mutta ...soittaa heti lahjan ostettuaan lahjan saajalle ihan vaan kertoakseen mitä osti lahjaksi. Sitten kyselee, että kelpaahan se varmasti. Tietysti häntä aina kiitellään kovasti kun soittaa, ja tietysti lahja on ihana :)

Sitten kun lahjan antamisen hetki koittaa, voivottelee äitini isoon ääneen lahjansa kehnoutta ja monet kerrat kyselee kelpaako lahja ihan varmasti =o

Vähemmästäkin menee lahjan saajalla fiilikset miinukselle vaikka lahja olisi kuinka toivottu ja ihana :/



Lapsillekin selittää näin joulun alla "minä ostin sinulle xxxx:n joululahjaksi, pannaan se pukinkonttiin ja joulupukki tuo sen sitten sinulle".



Ollaan kyllä monet kerrat sanottu hänelle, että "älä kerro etukäteen, yllätyksetkin on kivoja". Mutta hän ei vaan mitenkään malta olla kertomatta. Onhan se vähän hassua ;)

olette jossain vaiheessa elämää tuonneet esiin tyytymätömyytenne lahjoihin ja arvostelleet niitä ääneen tai äitinne on kuullut joltain kolmannelta että näin olette toimineet. Äitinne selvästi haluaa hyväksyntää ja varmistaa ettei tyttäret _taas_ pety ja ala narisemaan...toisaalta näinhän te olette taas tehneet, kun ette hyväksy äitinne tapaa toimia lahjan antajana

vaikkakin joku vittuili että onpahan murheet ja vaarallsita jne.

Samaa mieltä olen kanssasi, että lapsille ainakin voisi säilyttää yllätyksen!