G: missä asioissa tunnet olevasi erilainen kuin muut?
eli mitä sellaista teet, miten toimit, miten ajattelet jostain tietystä asiasta/jossain tietyssä asiassa, jossa luulet enemmistön toimivan toisin/ajattelevan toisin?
Kommentit (43)
sosiaalisia tilanteita. Muut aina sanovat, että pää hajoaa kotona (esim. kun on äitysloma), mutta mä taas viihdyn yksin ja mieluiten kotona. Harrastuksia ei ole, käyn silloin tällöin baarissa tuulettumassa, mutta muuten nökötän kotona.
- tykkään asua kerrostalossa perheineni
- haluaisin adoptoida lapsen vaikka minulla on biologisiakin
- en halua omistaa autoa tai ajaa sellaisella
- pidän ulkomaalaisista miehistä (en tietenkään kaikista, mutta noin yleensä ottaen en ole kiinnostunut lainkaan suomalaisista miehistä sillä mielellä)
- en ole kuppikuntainen - minusta on mukava tutustuttaa eri porukoista kavereita keskenään mutta huomaan etteivät muut ole yleensä asiasta yhtä innostuneitaErona se, että joskus kaipaan kyllä autoa, kun asun pienemmän kaupungin keskustassa (mutta sukulaisia ja kavereita laitakaupungilla ja maalla). Isommissa kaupungeissa asuessani en autoa kaivannut koskaan.
Toinen ero, että mieheni on ihan suomalainen.
Näiden lisäksi tunnen olevani erilainen seuraavissa seikoissa:
-Mä oon aina jotenkin ollut enemmän samalla aaltopituudella miesten kuin naisten kanssa, niin kuin täällä nähtävästi aika monikin. Nykyään jo tosin osaan paremmin naisten juttujakin.
-Vihaan jääkiekkoa ja formuloita
-Rakastan jalkapalloa
-Vihaan leggingsejä (ainakin paitojen kanssa käytettynä! Itse en toki käytä ollenkaan), crocseja, haaremihousuja, aika moniakin trendejä :D Eivät vain sovi kovin monelle. En suostu tollasiin kotkotuksiin, vaan pidän oman tyylini ja säilytän ennemmin tyylikkyyden, kun käytän jotain vain, koska kaikki muutkin käyttävät (ja sitten vuosikymmenien päästä kauhistelevat kuvia katsoessaan). Olen silti kokeilunhaluinenkin omassa tyylissäni välillä
- Katson televisiota keskimäärin 3-5 tuntia viikossa. Tosin tällä viikolla ylittyy, kun on nyt jo 4h täynnä ja vielä olis yks matsi katsottavana.
-En osta iltapäivälehtiä tai Seiskaa/muita juorulehtiä. En edes tilaa mitään lehtiä.
-En voi sietää Big brotheria ja mitä näitä nyt onkaan. Tosi-tv:stä olen seurannut vain Amazing Racea ja silloin tällöin Kadonneen jäljillä-sarjaa. Perinteiset tirkistelyohjelmat eivät kiinnosta. Tai kuka tanssii parhaiten, jne.
-En syö punaista lihaa (eettiset, terveydelliset ja kulinaristiset syyt) Kukaan meidän perheessä ei syö.
-En ole ikinä värjännyt hiuksiani. Kampaajalla olen käynyt kaksi kertaa elämässäni. Pidän luonnollisuudesta enemmän. Nykyään ei edes tiedä, mikä ihmisten oikea hiusten väri on joskus ollut.
-Vältän lisäaineita ja sokeria lasten ravinnossa. Toki sokeria sitten joskus isompana saavat vapaammin... En vie pieniä lapsia pikaruokaloihin, enkä tarjoa ranskalaisia kotonakaan. Toki välillä herkutellaan vaikka kiinalaisessa ravintolassa.
-Käytän ruuanlaitossa mausteita, mutta vain vähän suolaa ja pippuria. Mustapippuria tosi harvoin. Lapset syövät samaa ruokaa, tykkäävät chilistä, valkosipulista, jne. Tuntuu, että syömme usein aika epäsuomalaisesti; harvoin perunaa, enemmän (täysjyvä)pastaa, riisiä, cuscusia, bataattia, jne. Makkarat ja jauhelihat sun muut ovat myös meille vieraita, luonnollisesti.
-En tykkää rantalomakohteista, ym. turistihelveteistä. Matkustella tykkään kuitenkin. En edes tykkää liian kuumasta ilmasta.
-Tykkään pukea lapseni kauniisti. En voi sietää rumia 80-90-lukutyylisiä collegepukuja, t-paitoja, 70-luvun hirvittäviä mummolanverho-rytkyjä, tuulipukuja, toppahaalareita (toki tällaisia voi löytyä kauniitakin, mut yleensä noi perus-reimatecit on aika hirveitä), Kuomia, jne jne jne. Tuntuu että ulkomaalaisista merkeistä löytyy paljon enemmän nättiä vaatetta. Toki on näitä ihania suomalaisia käsityöläisliikkeitä, jotka valmistavat oikein vanhanajan tyylisiä lastenvaatteita. Lapsilla ei ole kotivaatteinakaan mitään rumia rytkyjä, vaikken nyt parhaimpiinkaan joka päivä pue. Rumia vaatteita ei heidän vaatekaapeistaan löydy. Toki joitakin tylsempiä perusvaatteita, kun ovat helposti yhdisteltävissä kivoihin asuihin. Siis perusyksivärisiä, ehkä kivalla pienellä yksityiskohdalla.
-Minusta on kiva, että mies haluaa käyttää osan hoitovapaasta. Itse jatkan tuolloin opintojani. Jos tuolla yhdistelmällä pärjää taloudellisesti (vaikkakin niukasti), niin en millään ymmärrä, miten joku ei voisi taloudellisista syistä olla hoitovapaalla. Pois lukien yrittäjät, tms.
Okei, tässä nää "lyhyesti ja nopeasti" mieleen tulleet! :D :D
kontrollifriikkejä.
Next!
Erona se, että joskus kaipaan kyllä autoa, kun asun pienemmän kaupungin keskustassa (mutta sukulaisia ja kavereita laitakaupungilla ja maalla). Isommissa kaupungeissa asuessani en autoa kaivannut koskaan.
Toinen ero, että mieheni on ihan suomalainen.
Näiden lisäksi tunnen olevani erilainen seuraavissa seikoissa:
-Mä oon aina jotenkin ollut enemmän samalla aaltopituudella miesten kuin naisten kanssa, niin kuin täällä nähtävästi aika monikin. Nykyään jo tosin osaan paremmin naisten juttujakin.
-Vihaan jääkiekkoa ja formuloita
-Rakastan jalkapalloa
-Vihaan leggingsejä (ainakin paitojen kanssa käytettynä! Itse en toki käytä ollenkaan), crocseja, haaremihousuja, aika moniakin trendejä :D Eivät vain sovi kovin monelle. En suostu tollasiin kotkotuksiin, vaan pidän oman tyylini ja säilytän ennemmin tyylikkyyden, kun käytän jotain vain, koska kaikki muutkin käyttävät (ja sitten vuosikymmenien päästä kauhistelevat kuvia katsoessaan). Olen silti kokeilunhaluinenkin omassa tyylissäni välillä
- Katson televisiota keskimäärin 3-5 tuntia viikossa. Tosin tällä viikolla ylittyy, kun on nyt jo 4h täynnä ja vielä olis yks matsi katsottavana.
-En osta iltapäivälehtiä tai Seiskaa/muita juorulehtiä. En edes tilaa mitään lehtiä.
-En voi sietää Big brotheria ja mitä näitä nyt onkaan. Tosi-tv:stä olen seurannut vain Amazing Racea ja silloin tällöin Kadonneen jäljillä-sarjaa. Perinteiset tirkistelyohjelmat eivät kiinnosta. Tai kuka tanssii parhaiten, jne.
-En syö punaista lihaa (eettiset, terveydelliset ja kulinaristiset syyt) Kukaan meidän perheessä ei syö.
-En ole ikinä värjännyt hiuksiani. Kampaajalla olen käynyt kaksi kertaa elämässäni. Pidän luonnollisuudesta enemmän. Nykyään ei edes tiedä, mikä ihmisten oikea hiusten väri on joskus ollut.
-Vältän lisäaineita ja sokeria lasten ravinnossa. Toki sokeria sitten joskus isompana saavat vapaammin... En vie pieniä lapsia pikaruokaloihin, enkä tarjoa ranskalaisia kotonakaan. Toki välillä herkutellaan vaikka kiinalaisessa ravintolassa.
-Käytän ruuanlaitossa mausteita, mutta vain vähän suolaa ja pippuria. Mustapippuria tosi harvoin. Lapset syövät samaa ruokaa, tykkäävät chilistä, valkosipulista, jne. Tuntuu, että syömme usein aika epäsuomalaisesti; harvoin perunaa, enemmän (täysjyvä)pastaa, riisiä, cuscusia, bataattia, jne. Makkarat ja jauhelihat sun muut ovat myös meille vieraita, luonnollisesti.
-En tykkää rantalomakohteista, ym. turistihelveteistä. Matkustella tykkään kuitenkin. En edes tykkää liian kuumasta ilmasta.
-Tykkään pukea lapseni kauniisti. En voi sietää rumia 80-90-lukutyylisiä collegepukuja, t-paitoja, 70-luvun hirvittäviä mummolanverho-rytkyjä, tuulipukuja, toppahaalareita (toki tällaisia voi löytyä kauniitakin, mut yleensä noi perus-reimatecit on aika hirveitä), Kuomia, jne jne jne. Tuntuu että ulkomaalaisista merkeistä löytyy paljon enemmän nättiä vaatetta. Toki on näitä ihania suomalaisia käsityöläisliikkeitä, jotka valmistavat oikein vanhanajan tyylisiä lastenvaatteita. Lapsilla ei ole kotivaatteinakaan mitään rumia rytkyjä, vaikken nyt parhaimpiinkaan joka päivä pue. Rumia vaatteita ei heidän vaatekaapeistaan löydy. Toki joitakin tylsempiä perusvaatteita, kun ovat helposti yhdisteltävissä kivoihin asuihin. Siis perusyksivärisiä, ehkä kivalla pienellä yksityiskohdalla.
-Minusta on kiva, että mies haluaa käyttää osan hoitovapaasta. Itse jatkan tuolloin opintojani. Jos tuolla yhdistelmällä pärjää taloudellisesti (vaikkakin niukasti), niin en millään ymmärrä, miten joku ei voisi taloudellisista syistä olla hoitovapaalla. Pois lukien yrittäjät, tms.
Okei, tässä nää "lyhyesti ja nopeasti" mieleen tulleet! :D :D