G: missä asioissa tunnet olevasi erilainen kuin muut?

ja työkaverit töissä. ajattelen nimittäin kokoajan bilettämistä ja alkoholia. ihan kamalaa ja viina pyörii mielessä koko ajan. muut ei yhtään lähde mukaan mun viininkaipausjuttuihin. juon pe ja la 1-3 viinilasia ja that´s it, mutta ottaisin enemmän koko ajan jos kehtaisin.

Minua eivät kiinnosta muoti eikä sisustus. En ole kiinnostunut myöskään lastenvaatteista. Minulla kuluu tosi vähän rahaa vaatteisiin, verhoihin tms. eikä se johdu mistään ekologisuudesta tms. Kirppareilla jaksan kierrellä vielä vähemmän kuin uusien tavaroiden kaupassa. Käytän mielelläni lapsilla lahjoitusvaatteita - ihan mitä rättejä vain - koska se säästää minulta kauppaan lähdön vaivan. Käyttäisin itsellänikin, jos olisi joku samankokoinen, jolta vaatteita saisi dyykattua. En myöskään ymmärrä, miten jotkut voivat puhua talvihaalareista tai lastenvaatteiden väreistä loputtomiin. En ole mielestäni pihi, en vain jaksa shoppailla. Olen tarjoutunut monesti maksamaankin lahjoitusvaatteista, mutta eivät ole huolineet rahaa. Kiitos siis kaikille niille ihanille sieluille, jotka ovat pelastaneet mielenterveyttäni tuomalla ovellemme vaatteita!

yhtä hyviä ihmisiä kuin Eiran kalleimmissa kämpissä. Taidan olla aika poikkeava siinä suhteessa.

on minusta huolestuttavaa ja väärin. Tekniikan kilpajuoksu poikii paitsi valtavan määrän ympäristöongelmia, myös ihmisten asenteisiin ja arvomaailmaan liittyviä ongelmia. MIKSI kaiken pitää olla nopeampaa, monipuolisempaa, pienemä´pää/isompaa, tehokkaampaa jne??? Miksi pieni ja vaatimaton ei riitä? miksi maailma menee koko ajan kauemmas alkuperästään ja kaikesta tulee vain keinotekoisempaa: silikonitissit ja muovikuuset ovat vain jäävuoren huippu, koko elämä on jotenkin luiskahtanut raiteiltaan ja järjetön juoksu vanhuutta, sairautta ja vajavaisuutta pakoon on meneillään -- muun muassa näiden ajatusteni takia koen olevani hyvin erilainen kuin muut.

Minua ei kiinnosta tekniikan uusimmat ihmeet, vaikka ehkä pitäisi työnkin puolesta. Mietin vaan miten järjetöntä on kun koko ajan pusketaan markkinoille kaiken maailman vempeleitä ja ihmisiä innostetaan ostamaan koko ajan uutta ja hienompaa vaikka vanhat olisivat ihan käyttökelpoisia.

Mä en osaa tehdä mitään, en tiedä mihin ilmoituksiin edes voisin kuvitella vastaavani enkä edes tiedä, mikä kiinnostaisi.

- tykkään asua kerrostalossa perheineni

- haluaisin adoptoida lapsen vaikka minulla on biologisiakin

- en halua omistaa autoa tai ajaa sellaisella

- pidän ulkomaalaisista miehistä (en tietenkään kaikista, mutta noin yleensä ottaen en ole kiinnostunut lainkaan suomalaisista miehistä sillä mielellä)

- en ole kuppikuntainen - minusta on mukava tutustuttaa eri porukoista kavereita keskenään mutta huomaan etteivät muut ole yleensä asiasta yhtä innostuneita

- olen aika äijä naiseksi :) osaan siis tehdä monenlaisia miesten hommia

- tykkään olla kotona tosi paljon

- olen mielestäni fiksumpi kuin moni muu ikäiseni

- olen tosi tarkka siinä mitä teen, monesti joudun paikkailemaan toisten jälkiä

Mua ei pienet epäjärjestys haittaa.Ennemmin nautin lasten kanssa olosta. Kelloa emme käytä. Mottona kaiken voi tehdä huomennakin. Nautin käsitöistä,shoppailusta voimme viettää päiviä jossakin ostoskeskus, vältän stressiä ja kiirettä.

Leivomme usein ja siivoamme vasta seuraavana päivänä.

Käymme paljon kylässä ja meillä käy usein ystäviä.

Sellaista rentoa ja kivaa elämää.

Mukavuuden haluinen.

Minua oksettaa ajatella mihin me päädymme maailmassa mikä elää jatkuvaa nousukiitoa, yritysten pitää joka vuosi tuottaa aina vaan enemmän omistajilleen, pitää keksiä uutta ja innovatiivista. Näen nykyisen maailman sellaisena vinhasti pyörivänä "hypnoosikiekurana" joka lopulta tulee räjähtämään, vain koska on mahdotonta kasvaa aina vain enemmän ja enemmän.



Elän jostain syystä sellaisten ihmisten kanssa jotka haaveilevat uusimmasta teknologiasta vaikka pelit ja vehkeet ovat nytkin uusimmasta päästä. Auto pitää päivittää parin vuoden välein, televisiot, kännykät ja sen sellaiset mahdollisimman usein, mielellään heti kun uusin versio on saatavilla. Sisustetaan, ostetaan ja innostutaan muoti-ilmiöistä.



Minä haaveilen hiljaa maailmasta missä eletään pienissä kyläyhteisöissä, tunnetaan toinen toisemme, hyödykkeet vaihtavat omistajaa vaihtokaupalla tai palvelus->vastapalvelus tyyliin.



Jos puhuisin tästä ääneen, minut leimattaisiin hulluksi.

ateistiin, joka uskoo sielun ja henkien olemassaoloon.

yliopistoalani ihmisistä...

mutta ympäristön paineen takia minulla on nyt ne kaikki :(

yhtään :)

- Tulen keskimäärin paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa, en oikein osaa epäsuoraa puhetta. Tai ainakin mun täytyy kovasti keskittyä.

- Mulla on surkea nimi-naamamuisti

- Olen analyyttinen ja pyrin ymmärtämään ihmisten motiiveja -> suutun tai loukkaannun harvoin, koska löydän aina yleensä jonkin muun selityksen kuin sen, että ko. ihminen on halunnut tahallisesti loukata mua

- Mulla on ulkomaalaissyntyinen mies, joka arvostaa ja rakastaa mua (ja jolla muuten on vakityö). Mä olen meistä se paremmin koulutettu. Monien mielestä mahdoton yhtälö.

Sama täällä.

Perheellisenä vaan pirun halveksittu.. :( Niinkuin lapseni jotenkin liittyy seksielämääni, päädyn vieraaseen sänkyyn nautiskelemaan ja palaan kotiin lapsien ja mieheni luo.

ateisti, ja ollut ihan pikkulapsesta asti. En halua lapsia, enkä ole koskaan halunnut. Enkä yleensä pidä ihan samoista jutuista muutenkaan kuin muut, en jaksa mennä naisten kesken shoppailemaan tms. muita naistenjuttuja, vaikka en ole yhtään miesmäinenkään (olen siis nainen)

eikä enää sen jälkeen.

Sama täällä.

Perheellisenä vaan pirun halveksittu.. :( Niinkuin lapseni jotenkin liittyy seksielämääni, päädyn vieraaseen sänkyyn nautiskelemaan ja palaan kotiin lapsien ja mieheni luo.

Tulin äidiksi 19-vuotiaana, mutten ole lainkaan veistetty samasta puusta muiden ikäisteni äitien kanssa, eikä minulla ole heidän kanssaan usein mitään puhuttavaa.



Aikuiset äidit taas hiukan vierastavat minua, koska näytän vielä ikäistäni nuoremmalta. Tosin olemme myös eri elämäntilanteissa, koska minulla ei ole samanlaista elämänkokemusta eri ihmissuhteista, työelämästä jne. Ennemmin kuitenkin kokisin olevani samalla aaltopituudella heidän kanssaan, kuin ikäisteni, joiden elämäntilanne on suht sama, mutta suhtautuminen omaan lapseen ja perhe-elämään täysin erilaista.



Toki minulla on pari oikein hyvää ystävää tässä välimaastossa, kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia ;)

-en halua asua ok-talossa järven rannalla, vaan kerrostalossa Suomen mittakaavassa ison kaupungin keskustassa (tai sen liepeillä)

-en halua asua mahdollisimman isossa asunnossa, vaan pienimmässä mahdollisessa

-kaukomatkailu ei kiinnosta

-matkailu vuosittain saati monta kertaa vuodessa ei kiinnosta

-telkkari ei kiinnosta

-haluan vähentää kulutusta, vaikka nytkin kulutan reilusti keskimääräistä vähemmän

-olen valmis tinkimään aika paljon omista mielihaluistani yms. ympäristönsuojelun takia

-en halua autoa

Aina kun tulee joku uusi "juttu" mistä mediassa tai tuttujen kesken kohistaan, olkoon mikä tahansa, huomaan pitäväni sitä ihan shittinä. Esim. naamakirja, iPodit, iPhonet, ilmastohössötys, persut, school-uudistus Tren yliopistolla, joulu, etanolibensa, you name it. Vastarannankiiski lienee melko lievä nimitys kaltaiselleni. En silti ole negatiivinen ihminen, itseasiassa olen hyvin positiivinen ja iloinen ihminen enkä koskaan kehtaa tunnustaa kenellekään paitsi miehelleni miten tyhminä ihmisiä pidän.