Lue keskustelun säännöt.
Pelkään miestäni enkä uskalla edes erota :(
23.11.2010 |
Meillä on takana pitkä (15v) yhteinen taival. Tästä viimeiset 3v on ollut jonkinlaista painajaista, joka pahenee aina vaan. Mieheni on muuttunut todella mustasukkaiseksi ja haluaisi määrätä kaiken mihin menen ja mitä teen, kenen kanssa olen jne. ja jos en esim. suostu kertomaan noin minuutilleen mitä olen esim. ystäväni kanssa tehnyt niin mies on sitä mieltä, etten ole ollutkaan ystävälläni vaan häntä pettämässä tmv.
Olen tästä yrittänyt aika ajoin keskustella, mutta mieheni ei ole halukas keskustelemaan eikä ymmärtämään, että käytöksensä ahdistaa/pelottaa minua. Monesti riidan yhteydessä mies on todella uhkaava ja pelkään, että jonain päivänä astuu myös fyysinen väkivalta kuvioihin, näin ei vielä ole tapahtunut.
Olen miehelle sanonut, että jos elämämme jatkuu tällaisena niin minun on pakko harkita vakavasti eroa, koska alan olla henkisesti aivan loppu tähän jatkuvaan kyttäämiseen. Mieheni on sanonut, että jos haen eroa niin hän tulee tekemään kaikkensa, jotta en saa lapsia itselleni ja etten saisi heitä myöskään tavata. On myös muutaman kerran sanonut, että tekee elämästäni helv***iä, jos eroan hänestä. Tämän takia en enää uskalla erota, vaikka tiedän, että se taitaa olla ainoa vaihtoehto.
En tiedä, mistä mieheni nykyinen käytös voisi johtua. On käynyt mielessä, että hänellä itsellään olisi toinen nainen, tämän tosin kieltää (no kukapa sitä myöntäisi). Toisaalta, reilu 3v sitten minä tulin yllättäen raskaaksi ja minulle jouduttiin tekemään abortti, koska raskaus olisi ollut minulle hengenvaarallinen. Mies ei olisi halunnut, että abortti tehdään, vaikka järjellä ajateltuna ymmärsikin, ettei ole muita vaihtoehtoja. Näin jälkeenpäin ajateltuna abortin jälkeen mieheni käytös alkoi vähitellen muuttua.
Kommentit (36)
...odottaa lukuvuoden loppuun? Oletko koskaan miettinyt, että mitä jos lapsesi oppimisvaikeudet johtuvat juuri sairaasta suhteestasi tuohon mieheen? Kannattaisi sinunkin miettiä sitä turvakotia, eikä antaa tilanteen huonontua.
n. 2-3 kk välein, muu aika on ns. tasaista. Oppimisvaikeudella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, lapsi syntyi keskosena ja johtuu lääkärin mukaan siitä. Toinen lapsi on lahjakas ja ns. normaali. Minun tapauksessani on järkevää odottaa, sillä mitkään sanat eivät minua enää satuta eikä loukkaa, ja riidoissa voin hyvin tasoitella, myönnellä ja pyydellä anteeksi, kun tiedän että lähtöpäivä on jo valmiiksi päätetty. Tiedän miten mies lepytellään, en vain jaksa enää sitä pitkään. Minua ei ole nujerrettu henkisesti enkä vielä ole saanut turpiini, en katso tarvitsevani turvakotia salavitutuksen määrän ja piilovihan takia. Nöyristelen ja näyttelen kilttiä, sen minä osaan.
Mutta en voi lähteä ilman lihavampaa varakassaa, koska elareistakin tulee tappelu. Aion ehdottaa elareista kertakorvausta, koska meillä on yhteistä omaisuutta ja haluan pitää lapsille kodin koulujen ja harrastusten takia. Pankki on jo luvannut lainankin. Mieheni on jo ilmoittanut hankkiutuvansa työttömäksi ja jättävänsä elarit maksamatta, kun uhkasin häntä erolla syksyllä.
Olen ihminen, joka ei tee äkkinäisiä ratkaisuja miettimättä niiden seurauksia.
Ap:lle tsemppiä, ota selvää asioista, kyllä sä pystyt eroamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että sun on tärkeintä muistaa, että miehen käytös ei ole sun syytä, etkä sä voi siihen vaikuttaa.
Tämän pitkän kirjoituksen lopussa tärkeä kappale "Hakatun naisen muotokuva":
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/88.html
Myös tässä melko hyödyllinen pätkä:
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/10.html
(henkinen väkivalta)
Näiden molempien lukemisesta on ollut ainakin itselle apua. Itse säästyin fyysiseltä väkivallalta, koska lähdin. Lähdin, koska pelkäsin. Lähdin, VAIKKA pelkäsin. Päätös oli vaikea, koska olin silloin jo henkisesti täysin loppu. Se oli elämäni paras päätös. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään kotonaan. Ja jos joutuu pelkäämään, se on merkki siitä, että parisuhde on jo mennyt sellaisille raiteille, että se ei sieltä enää pelastu.
Sinun tehtäväsi ei ole miettiä syitä miehesi käytökseen - sinun tehtäväsi on päästä turvaan. Jos tuolle linjalle on kerran lähdetty, sillä tiellä pysytään. Tilanne vain huononee, kuten itsekin olet huomannut "Tästä viimeiset 3v on ollut jonkinlaista painajaista, joka pahenee aina vaan." Tämäkin kertoo osaltaan siitä, että mies on vaarallinen: "On myös muutaman kerran sanonut, että tekee elämästäni helv***iä, jos eroan hänestä."
Kuten eräs jo kirjoitti:
"Yksin et selviä!
Palvelevat puhelimet, mm. Väestöliiton Parisuhdeprojektin Neuvontapuhelin, p.010-309 3900, sekä Suomen mielenterveysseuran Kriisipuhelin, p. 0203 445 566. Väestöliiton nettisivuilla (www.vaestoliitto.fi ) on luettelo valtakunnallisista neuvontapuhelimista ja verkkopalveluista. "
tallentavalle kännykälle tai kameralle tai nauhoittaa nauhurille.
kuulustelu/riita.
ap
tallentavalle kännykälle tai kameralle tai nauhoittaa nauhurille.
perusteluista ja muista linkeistä. Monet asiat, joista olette kirjoittaneet niin tiedän itsekin syvällä sisimmässäni. Olen vaan nyt jo niin turta tähän tilanteeseen ja ehkä "alistunutkin" kohtalooni, etten näe enää valoa tunnelin päässä. Syvällä sisimmässäni tiedän senkin, ettei tämä tilanne ole hyväksi lapsille, olen vaan halunnut tältä(kin) ummistaa silmäni.
Mutta nyt aion siis pikkuhiljaa alkaa suunnitella eroa mieheltä salaa ja muuttoa turvakotiin ym. En tiedä mistä ne voimat siihen saan, mutta kuten te olette sanoneet ja tiedän sen itsekin, ettei tämä voi näinkään jatkua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs päin maailmaa tämä urho on kotoisin? Kysyn vain siksi, että onko mahdollista, että mies kaappaa lapset omaan kotimaahansa?
kotoisin? Kysyn vain siksi, että onko mahdollista, että mies kaappaa lapset omaan kotimaahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tilanne, kuin Ap:lla, (tai itsellä aikanaan) että viimeiset kolme vuotta mennyt painajaismaisissa tunnelmissa, vaikkei nyrkki ole -vielä- heilunut.
Itse lähdin, kun alkoi olla henkisen väkivallan lisäksi läpsimistä ja tönimistä. Niitähän ei varmaan edes lasketa varsinaiseksi väkivallaksi, kun niistä ei jää jälkiäkään. Mutta se avasi lopullisesti silmät, että missä mennään.
n. 2-3 kk välein, muu aika on ns. tasaista. Oppimisvaikeudella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, lapsi syntyi keskosena ja johtuu lääkärin mukaan siitä. Toinen lapsi on lahjakas ja ns. normaali. Minun tapauksessani on järkevää odottaa, sillä mitkään sanat eivät minua enää satuta eikä loukkaa, ja riidoissa voin hyvin tasoitella, myönnellä ja pyydellä anteeksi, kun tiedän että lähtöpäivä on jo valmiiksi päätetty. Tiedän miten mies lepytellään, en vain jaksa enää sitä pitkään. Minua ei ole nujerrettu henkisesti enkä vielä ole saanut turpiini, en katso tarvitsevani turvakotia salavitutuksen määrän ja piilovihan takia. Nöyristelen ja näyttelen kilttiä, sen minä osaan.Mutta en voi lähteä ilman lihavampaa varakassaa, koska elareistakin tulee tappelu. Aion ehdottaa elareista kertakorvausta, koska meillä on yhteistä omaisuutta ja haluan pitää lapsille kodin koulujen ja harrastusten takia. Pankki on jo luvannut lainankin. Mieheni on jo ilmoittanut hankkiutuvansa työttömäksi ja jättävänsä elarit maksamatta, kun uhkasin häntä erolla syksyllä.
Olen ihminen, joka ei tee äkkinäisiä ratkaisuja miettimättä niiden seurauksia.
Ap:lle tsemppiä, ota selvää asioista, kyllä sä pystyt eroamaan!
Mutta kyllä tuo silti tosi pahalta kuulostaa: "Minulla ei ole mustasukkainen mies, mutta jatkuvaan huutava, alistava ja määräilevä, ja käyttäytyy riitojen yhteydessä uhkailevasti, puristelee käsiään nyrkkiin ja uhkailee joka kerta lyödä."
Olkoonkin, että tapahtuu n. 2-3 kk välein. Mutta tuokin on liikaa, ja niin kuin sanoit, mittasi on täynnä. Vaikkeivat lapsesi nykyiset kouluongelmat juuri siitä johtuisikaan, niin eihän tuollainen vanhempien välinen suhde voi tehdä lapselle pitkässä juoksussa mitään hyvää, vaikka tapahtuisi vain harvakseltaan. Kodin pitäisi olla turvapaikka, eikä paikka, jossa joutuu pelkäämään.
Puhumattakaan siitä, mitä tuollainen parisuhdemalli tekee lasten käsityksille miehen ja naisen rooleista? Että naisen kuuluukin "nöyristellä ja näytellä kilttiä"? Mutta onneksi tosiaan olet tajunnut, missä mennään ja olet lähdössä, vaikkakin hitaammalla aikataululla.
"Olen ihminen, joka ei tee äkkinäisiä ratkaisuja miettimättä niiden seurauksia."
Jos olisi ilkeä, niin voisi sanoa, että miten sitten tuollaisen äijän kanssa alunperinkään aloit olemaan? :D Mutta koska itselläni on vielä "rumempi" historia, niin tiedän, että sairaan vallankäytön tilanne kehittyy pikkuhiljaa ja tilanteen vakavuutta ei välttämättä ensin edes tajua. Mutta onneksi olet tajunnut ajoissa ja hatunnosto siitä! Sulla on asennetta, pidä toi!
Yhdyn kommenttiisi:
"Ap:lle tsemppiä, ota selvää asioista, kyllä sä pystyt eroamaan!"
Ja tämä viimeinen kaikille epätoivoisissa suhteissa sinnitteleville naisille. Te kaikki pystytte eroamaan, kunhan otatte asioista selvää. Se ei voi olla rahasta kiinni, ei pelosta kiinni, ei uskalluksesta kiinni - lopussa kiitos seisoo. Jäämällä takaatte itsellenne ja lapsillenne helvetillisen elämän - pahimmassa tapauksessa ennenaikaisen ruumisauton.
...Ja tosi mukava juttu, jos sait tästä voimia parantaa elämääsi! Koska kukaan muu ei voi sitä sun puolesta tehdä.
Tsemppiä vielä sulle! :)
ps. Muistathan tyhjentää selainhistorian istunnon päätteeksi? (ylälaidasta Työkalut-->Poista historiatietoja ja sieltä "poista kaikki") Jos äijällä taipumusta kyttäilyyn, tulee ihan varmasti lukemaan näitäkin sivuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on olemassa ennakkotapauksia, joiden mukaan elareiden maksamiselta ei voi välttyä sillä, että vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön tai lopettaa työt kokonaan.
Mieti, kannattaako ottaa kertakorvaus, tai laske ainakin, mitä indeksikorotukset tekisivät, jos saisit elarit vuosien mittaan. Kaikki pois tuollaiselta sadistilta!
Mutta en voi lähteä ilman lihavampaa varakassaa, koska elareistakin tulee tappelu. Aion ehdottaa elareista kertakorvausta, koska meillä on yhteistä omaisuutta ja haluan pitää lapsille kodin koulujen ja harrastusten takia. Pankki on jo luvannut lainankin. Mieheni on jo ilmoittanut hankkiutuvansa työttömäksi ja jättävänsä elarit maksamatta, kun uhkasin häntä erolla syksyllä.
Moi,
kun subjektiivisin perustein hakee tukea, sitä yleensä saa subjektiivisista näkökulmista.
Ero on yksi hyvä vaihtoehto.
Hyviä kysymyksiä mitä voi aina miettiä:
Olenko katkera?
Olenko antanut kumppanilleni anteeksi?
Olenko antanut itselleni anteeksi?
Mitkä ovat todelliset tarpeeni, osaanko viestiä niistä suoraan toista rakastavalla ja kunnioittavalla tavalla?
Kuulemme usein ihmisiltä vain jääräpäisen näkökulman, johon haetaan tukea. Siihen sitä varmasti aina saamme. Tytöt ostosreissulla ja pojat lähikuppilassa.
Tee niinkuin omatuntosi sanoo, älä suostu elämään omassa katkeruudessasi, sillä se vangitsee sinut nyt ja tulevaisuudessa.
Nainen; puhutko miehellesi kunnioittavasti, nalkutatko? Miehen suurin tarve on tulla kunnioitetuksi rakastamansa naisen taholta, kyllä, myös vihaisena.
Mies; osoitatko naiselle rakkauttasi ja oletko turvallisuuden luoja? Naisella tärkeimmät tarpeet ovat rakastetuksi tuleminen ja turvallisuus, kyllä, myös nalkuttavana.
Tarvevajaus näiden perustarpeiden osalta johtaa usein turhiin ja naamioituihin riitoihin. Kärjistyykö tarvevajauksien aiheuttama kierre riidellessänne?
Läheisessä suhteessa osataan satuttaa toista henkisesti ja liian monta kertaa niin tehdään pelkästään oman tarvevajauksen aiheuttaman katkeruuden vuoksi. Naisilla on useimmiten loistava kyky keskustella ja ampua teräviä nuolia ennen ja riidan syttyessä oman pahan olonsa helpottamiseksi. Mies jää useimmiten verbaalisessa piikittelyssä toiseksi, koska erottelee putkiaivojensa vuoksi tunteet asiatasolta raaemmin, eikä pääse juuri tunteisiinsa kiinni riitelyn aikana. Mies pyrkii asiatasolla argumentoiden perustelemaan pahan olonsa. Molemmat taistelumetodit ampuvat alas todellisia viestejä kuljettavia kirjekyyhkyjä.
Molemmat haluavat olla oikeassa. Kummallakin on kokemus siitä, etteivät heidän primääritarpeensa tule täytetyiksi ja toiminta on sen mukaista. Toinen pyritään saamaan verbaalisesti argumentoiden nöyryytetyksi ja sitä kautta ikäänkuin ymmärtämään miten toisen tulisi toimia jotta omat tarpeemme tulisivat täytetyiksi. Lähtökohtaisesti tällainen ajattelu on nurinkurista. Yllättävän usein mies tällaisen verbaalisen ylitsevuotavan tykityksen jälkeen turvautuu perusvietteihinsä uhkatilanteessa, taistelee tai pakenee. Miehelle on erittäin hankala nähdä pakeneminen mahdolliseksi fyysisesti pienemmän naisen edessä. Alkaa fyysisyyden korostaminen. Tämä aiheuttaa naisessa pelkoa ja sattuu vieläkin enemmän tarvevajaukseen, haluaahan nainen kuitenkin perimmiltään rakkautta ja turvaa. Miehen fyysisen ylivoimaisuuden korostaminen riitatilanteessa aiheuttaa naiselle usein pelkoreaktion. Suurin osa miehistä on tällaisessa tilanteessa primääriviettiensä armoilla ja käyttäytyvät eläimen tavoin. Onhan tämä miehessä sisäänrakennettu ja tärkeä ominaisuus, säilyttäjä taistelija. Tässä kohtaa se kuitenkin sotii omaa etuaan vastaan. Kuitenkin on hyvä muistaa, että valtaosa, pl. sosiopaatit ja henkisesti häiriintyneet "haukkuvat ennenkuin purevat". Mies ilmaisee tahtonsa saada olla rauhassa, hän ei pysty käsittelemään tunneryöppyä ja tahtoo aikalisän. Harvoin mies onnistuu enää tässä kohtaa viestimään sanallisesti korrektisti että haluaisi hetken miettiä. Viimeistään tässä kohtaa kannattaa punnita riidan merkitystä. Onko riidan voittaminen kummallekaan hyväksi, mitä sillä voi saavuttaa?
Ei ole oikein, että mies on fyysisesti uhkaava. Yhtä väärin on se, ettei nainen kunnioita miehen viestiä käsittelykyvyn loppumisesta vaan jatkaa sanallista väkivaltaa.
Monella naisella tällaisessa fyysisen elementin provosoimassa tilanteessa taistelureaktio on vedota entistä rankempiin henkisiin epäkohtiin ja pyrkiä asettamaan mies turvalliseksi tiukin ja usein herjaavin sanakääntein. Tämä taas puolestaan provosoi miestä lisää. Kierre on valmis.
Miehen olisi hyvä oppia viestimään mittansa täyttymisestä toisin kuin fysiikalla.
Istu alas. Olet isompi kuin nainen. Hänkin tietää sen. Rauhallinen, ajoissa oleva sanallinen viestintä siitä, ettei halua kuulla enempää epäkunnioittavaa puhetta, siis kieltäytyminen verbaalisesta sodankäynnistä toimii. Vaikkei se saisi naista hillitsemään itseään, se auttaa sisäisesti. Jos mahdollista, mies voi ilmaista itsekunnioituksensa säilyttäen poistuvansa paikalta rauhoittumaan mikäli ryöppy jatkuu.
Missään tapauksessa fyysisyyden korostamisella ei pääse omien tarpeidensa kuulluksi tulemiseen. Rakastava maltillisuus saa naisen sulamaan. Rauhallisesti uhkaamatta saat viestisi perille!
Naisen olisi hyvä oppia hillitsemään mahtavan, verbaalisen asevarastonsa käyttö määrittelemällä oma tarvevajauksensa ennen kuin ryöpyttää täydeltä laidalta. Mies ei osaa keskustella samalla tavalla kuin nainen, hän käsittelee asioita eri tavalla, eikä ymmärrä naisen tarkoitusperiä. Viesti menee paremmin perille hetken hengittämisen jälkeen kunnioittavassa sävyssä. Kunnioittava, ei syyllistävä keskusteluote saa miehen korvat hörölle ja auttavan, asiasta kiinnostuneen, rakastavan miehen kuulolle.
Monista syistä johtuen naisen ja miehen välisten erilaisuuksien ymmärtäminen ja kunnioittaminen ovat hukkuneet puolin ja toisin individualistisen, omia tarpeita korostavan vaatimuksen alle. Syyttämällä suoraan tai epäsuorasti luodaan pattitilanne, jossa kumpikaan osapuoli ei suostu laskemaan aseitaan.
Yhteiskunnallinen yksittäinen kysymys tähän väliin: Mikä on viihdeohjelmien suosituin formaatti tällä hetkellä? -kilpailu voitosta toisia eliminoimalla.
On hyvä muistaa, että kumpikin on vastuussa omista tunteistaan sekä omien tarpeidensa ymmärtämisestä ja viestimisestä. Parisuhteessa toista rakastavan ja kunnioittavan, neutraalin ilmaisutavan merkitys todella korostuu. Kumpa vanha kulunut klisee vihdoinkin sisäistettäisiin: toista et pysty muuttamaan, muutos lähtee itsestä!
Nainen! Mies! Haasteena: Montako riitaa pystyt tulevan kuukauden aikana välttämään, kun lähestyt kumppaniasi neutraalisti, rakastaen ja kunnioittaen, omista tunteistasi vastuullisena aikuisena? Kokeile, voit saada puntit tasan ja voiton yhteiseen kotiin!
T: Armo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkiksi tuossa, että kumppania täytyy lähestyä rakastaen ja kunnioittaen.
Hän kuitenkin unohtaa sen, että yleensä mies, joka lyö naistaan, ei rakasta eikä kunnioita tätä. Ja siinä tilanteessa naisen on enää todella vaikeaa rakastaa saati kunnioittaa miestään. Hakkaamisessa on ylitetään se raja, jonka yli mennessä toinen luopuu ihmisarvostaan, jos jää suhteeseen.
Suosittelen kaikille naisille - myös niille, joita ei ole hakattu - luettavaksi kirjan, jonka on kirjoittanut Forward, Susan sekä Torres, Joan: "Miehet, jotka vihaavat naisia. Naiset, jotka rakastavat heitä."
Tämä kirja käsittelee väkivaltaa (sekä henkistä että fyysistä) ja pureutuu sen pohjimmaisiin syihin. Sekä siihen, miksi naiset tyytyvät elämään onnettomissa suhteissa, pystymättä parantamaan asemaansa saati että eroamaan riuduttavasta suhteestaan.
Kirjan nimen ei kannata antaa hämätä. Se on kirjoitettu jo vuonna 1986, joten osittain se on vanhentunut esimerkiksi naisen aseman kannalta. Sitä voi kuitenkin lukea ihan hyvin myös katsantokannalta "Naiset, jotka vihaavat miehiä. Miehet, jotka rakastavat heitä."
Mielestäni kirjan parasta antia on se, että voi saada työkaluja rehelliseen itsetutkiskeluun sekä ajatuslähtökohtia siihen, mitä oikeasti elämältään haluaa. Oli sitten mies tai nainen.
on minun eikä mies tässä yleensä ole, mutta mieluummin olen liian varovainen.
ap
...Ja tosi mukava juttu, jos sait tästä voimia parantaa elämääsi! Koska kukaan muu ei voi sitä sun puolesta tehdä.
Tsemppiä vielä sulle! :)
ps. Muistathan tyhjentää selainhistorian istunnon päätteeksi? (ylälaidasta Työkalut-->Poista historiatietoja ja sieltä "poista kaikki") Jos äijällä taipumusta kyttäilyyn, tulee ihan varmasti lukemaan näitäkin sivuja!
...Ja tosi mukava juttu, jos sait tästä voimia parantaa elämääsi! Koska kukaan muu ei voi sitä sun puolesta tehdä.
Tsemppiä vielä sulle! :)
ps. Muistathan tyhjentää selainhistorian istunnon päätteeksi? (ylälaidasta Työkalut-->Poista historiatietoja ja sieltä "poista kaikki") Jos äijällä taipumusta kyttäilyyn, tulee ihan varmasti lukemaan näitäkin sivuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
abortista, mutta oikeuttaako se tämän käytöksen? Ei minusta.
Aikuisen ihmisen pitäisi osata hakea apua, jos jokin asia ahdistaa ja olen tästä mieheni kanssa keskustellut, mutta on sanonut, ettei abortti ole syynä hänen käytökseensä. Totuutta en tiedä, mutta sen tiedän, että nämä viime vuodet ovat aiheuttaneet sen, etten usko, että liittomme palaisi koskaan ennalleen. kaikesta huolimatta rakastan kyllä miestäni tai sitä ihmistä, joka hän oli aiemmin, mutta hän on sanonut asioita, joita on vaikea antaa anteeksi saati unohtaa.
ap
jotka vetää heti narsismikortin esiin.=(
En yritä nyt etsiä oikeutusta miehesi käytökselle mut niinkuin itsekin totesit hänen käytös muuttui abortin jälkeen.Olisiko miehesi ottanut sen todella pahoin.Hän ei ehkä ole koskaan surrut lasta jonka hän olisi halunnut,masentunut ja nyt paha olu purkautuu järjettömällä käytöksellä sinua kohtaan.Mies alitajuisesti varmaan syyttää sinua vauvan menettämisestä.Mun mielestä yhteisterapia olisi kaikkein paras ratkaisu.Ei ero ole aina se paras varsinkin jos se rakastamasi mies on vielä siellä jossain piilossa.
Voisitko kysyä mieheltä suoraan sureeko hän vauvaa ? Sit kerro et hän on muuttunut sen jälkeen ja olisiko mies valmis "hoitoon".?
perusteluista ja muista linkeistä. Monet asiat, joista olette kirjoittaneet niin tiedän itsekin syvällä sisimmässäni. Olen vaan nyt jo niin turta tähän tilanteeseen ja ehkä "alistunutkin" kohtalooni, etten näe enää valoa tunnelin päässä. Syvällä sisimmässäni tiedän senkin, ettei tämä tilanne ole hyväksi lapsille, olen vaan halunnut tältä(kin) ummistaa silmäni.
Mutta nyt aion siis pikkuhiljaa alkaa suunnitella eroa mieheltä salaa ja muuttoa turvakotiin ym. En tiedä mistä ne voimat siihen saan, mutta kuten te olette sanoneet ja tiedän sen itsekin, ettei tämä voi näinkään jatkua.
ap
Ihan lasten takia, älä jää miehesi kanssa. Elämä tuollaisissa olosuhteissa, tekee heistä masentuneita ja henkisesti sairaita aikuisia.
Opeta lapsille mikä on se raja, minkä yli toinen ei saa tulla.
Eksäni oli tuollainen. Nyt asumme toisella puolella suomea ja olemme vaihtaneet nimemme, sekä olemme poliisin suojelussa. Lähestymiskielto ei auttanut =(