Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä lapseni englanninopetusta.
22.11.2010 |
Viidesluokkalaisilla on kirja ja tehtäväkirja. Tehtäviä teetätetään yhdestä kappaleesta n. 40%, loput jää tekemättä. Jokaisessa tehsyssä tehtävässä on virheitä, niitä ei ilmeisesti korjata tunnilla. Tai ei ainakaan valvota, että heikkolahjaisetkin sen tekisi.
Sanakokeita on, isoja kokeita on, mutta jos kirjassa on 14 kappaletta ja jouluun mennessä niistä käydään neljä läpi ja keväällä jätetään loput käymättä, tuleekohan ihan riittävää oppia?
Ärsyttää, itse olen todella huono englannissa, ja lapseni tarvitsee kunnon kyttäyksen ja natsituksen, jotta se saa jotain tehtyä, ja enkunopena on outo vätys!!
Olen kuvitellut että opettaja on osaava, koska kuvittelen että moni häntä arvostaa. Alkaa nyt pikkuhiljaa silmäni aueta totuudelle... Tai jotenkin olen kuvitellut, että mikäpä minä olen sanomaan/arvostelemaan, kun olen ite niin luokattoman huono.
Aika massiiviset sanavarastot on jäänyt opettelematta kolmannen ja neljännen enkunkirjoista, niistäkin käytiin 5-6 kappaletta läpi, vaikka niitä on reilusti yli kymmenen.
Mitä mieltä, minkälaista teillä?
Kommentit (41)
Olen luokanopettaja, englantiin erikoistunut, mutta erikoistumisen yhteydessä ei kylläkään opetettu kielen opettamista lainkaan...
Joka kappaletta käydään läpi 3 oppituntia. Kirjana on WOW. Ekaksi kuunnellaan kappale, suomennetaan se yhdessä (kyselen oppilailta), toistetaan englanniksi nauhan perässä. Harjoitellaan lausumaan vaikeita sanoja. Luetaan kappaletta englanniksi pareittain, jotkut voivat esittää luokan edessä. Harjoitellaan vaikeita kohtia yhdessä.
Sitten tehdään työkirjasta kuuntelu- ja keskustelutehtäviä. Pyritään puhumaan paljon. Lapset nousevat ylös pulpeteistaan ja käyvät vuorokeskusteluja ympäri luokkaa, esim. haastattelevat toisiaan.
Läksyksi annan kappaleen kuuntelun CD:ltä ja ääneen lukemisen sekä pari tehtävää.
Seuraavalla tunnilla kerrataan kappaleen lausumista ja suomennoksia. Tarkistetaan tehtävät. Opetellaan tärkeimpiä sanoja. Käydään kappaleen kielioppiasia läpi. Kirjoitetaan kielioppijuttuja vihkoon, esimerkkilauseita tms. Läksyksi annan sanat ja ydinlauseet ja pari tehtävää.
Kolmannella tunnilla pidän sanakokeen. Teemme loput tehtävät kappaleesta, yleensä kappaleen lopussa on peli, jota pelaamme. Kertaamme kieliopin ja tarkistamme tehtävät.
Tällä kaavalla mennään ja ihan hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä höyryät että opettaja olisi sanonut, ettei tehtäviä saa tehdä? Jos lapsesi ei ole tehnyt edes niitä tehtäviä, mitkä on läksyksi annettu, niin tuskin hän tekisi mitään lisätehtäviäkään vaikka käskettäisiin. Joten vika on kyllä ihan lapsessasi. Ja sinun asenteessasi kun syytät vain opettajaa. Opettaja ei välttämättä ole työssään maailman paras mutta jos et hommaa lastasi johonkin yksityiskouluun ulkomaille niin hän varmaan tulee kohtaamaan muitakin opettajia, jotka eivät häntä kädestä pitäen neuvo tai osaa räätälöidä opetustaan jokaikisen oppilaan tarpeisiin. Joten ala opettaa lapsellesi itsenäisyyttä ja vastuunkantoa.
Olen luokanopettaja, englantiin erikoistunut, mutta erikoistumisen yhteydessä ei kylläkään opetettu kielen opettamista lainkaan... Joka kappaletta käydään läpi 3 oppituntia. Kirjana on WOW. Ekaksi kuunnellaan kappale, suomennetaan se yhdessä (kyselen oppilailta), toistetaan englanniksi nauhan perässä. Harjoitellaan lausumaan vaikeita sanoja. Luetaan kappaletta englanniksi pareittain, jotkut voivat esittää luokan edessä. Harjoitellaan vaikeita kohtia yhdessä. Sitten tehdään työkirjasta kuuntelu- ja keskustelutehtäviä. Pyritään puhumaan paljon. Lapset nousevat ylös pulpeteistaan ja käyvät vuorokeskusteluja ympäri luokkaa, esim. haastattelevat toisiaan. Läksyksi annan kappaleen kuuntelun CD:ltä ja ääneen lukemisen sekä pari tehtävää. Seuraavalla tunnilla kerrataan kappaleen lausumista ja suomennoksia. Tarkistetaan tehtävät. Opetellaan tärkeimpiä sanoja. Käydään kappaleen kielioppiasia läpi. Kirjoitetaan kielioppijuttuja vihkoon, esimerkkilauseita tms. Läksyksi annan sanat ja ydinlauseet ja pari tehtävää. Kolmannella tunnilla pidän sanakokeen. Teemme loput tehtävät kappaleesta, yleensä kappaleen lopussa on peli, jota pelaamme. Kertaamme kieliopin ja tarkistamme tehtävät. Tällä kaavalla mennään ja ihan hyvin menee.
Niin, lapsella on myös cd, joka tuli kirjan mukana. Kertaakaan sitä ei virallisesti ole tarvittu, mitähän varten se on jaettu oppilaille? Ai niin, niitä varten jotka osaavat omaehtoisest opiskella kieltä itseään varten. Ainoa positiivinen asia on se, että ne muutamat sanat, jotka lapseni osaa, hän osaa lausua ne kauniisti... Ehkä keskustelen muiden heikkolahjaisten lasten vanhempien kanssa, mitä he ovat mieltä opetuksesta. Kyselen, jos muutkin ihmettelevät. Tai ehkä kysyn ainakin tukiopetuksen mahdollisuudesta.
-ap-
Ei ole open vika, jos lapsesi on oppinut laiskaksi!
Varsinkin nykyään kun muodissa on tämä sosiaalinen kielitaito. Sen ideahan on, että ei päntätä sanalistoja eikä kielioppia, vaan sosiaalisesti altistutaan kielelle, kunnes kaikki tulee selkäytimestä ja niskarangasta automaattisesti ja itsetään. TÄmä on ollut jonkinlainen vastaisku sille, että vielä 1980-luvulla suomalaiset osasivat vieraat kielensä hienosti, mutteivät pystynee tpuhumaan niitä. Nyt sit tähdätään siihen puhumiseen. Systeemi on varmaan erittäin hyvä lahjakkaille ja/tai auditiivisesti oppiville lapsille. Kaikille muille se on todella huono, minkä voi todeta esim tänään lehdissä (aamulehti ja hesari) julkaistusta kieltenoppimistutkimuksesta.
Opettajat toteuttavat tätä alakoulussa mm. niin, että mun lapselleni on SANOTTU, ETTEI KAPPALEITA TARVITSE SUOMENTAA, itse asiassa, ettei niitä tarvitse edes lukea, knhan SILMÄILEE. Jummijammi, voiko joku olla niin tyhmä, että sanoo noin edes keskivertolahjakkaalle (mitä mun poikani ei ehkä kielissä ole) 11-vuotiaalle pojalle. Koska nehän tilastollisesti eivät periaatteestakaan tee koulun eteen muuta kuin sen ainvan välttämättömän pakon! Ja jos koulussa sanotaan,e ttei tarvitse, niin miten te kuvittelette, että äidin auktoriteetti riittää vakuuttamaan esiteinille, että kyllä tarvitsee? Olen yrittänyt. TUloksena on jonkun kerran ollut jopa, että koulusta on todettu ETTEI SAA tehdä enempää.
Joten kyllä, se todellakin voi olla open vika, että lapsi on oppinut laiskaksi.
Uskotko aina kaiken, mitä lapsesi sinulle kertoo?
Toki on mahdollista, että englantia alakoulussa opettava pätevä opettaja on luokanope, joka on "erikoistunut´" englantiin... Mutta itse englannin aineenopettajana en kuitenkaan jaksa uskoa siihen, että kukaan opettaja sanoisi oppilaille, ettei kappaleita tarvitse kääntää tai edes lukea. Kappaleet suomennetaan kyllä, luetaan jopa useaankin kertaan tunnillakin.
Mitä taas siihen, ettei saa tehdä enempää, kirjaa ei saakkaan tehdä eteenpäin! Tämä on kylläkin todella tuskallista nopeille oppijoille... Mutta fiksu ope osaa antaa lisätehtäviä.
Kotona vanhemman oikeus/velvollisuus on teetättää lapsellaan vaikkapa lisätehtäviä, joita löytyy helposti netistä. Perunakellari on toivottavasti tuttu, mutta esim. pk-seudulla ainakin Helsingissä ja Espoossa oppilaat voivat kirjautua wsoy:n sivuilla koulukanavan/opitin sivuille harjoittelemaan lisää.
Äiti voisi alkaa harjoittelemaan sitä autoriteettinä olemista, vaikkakin aika myöhäistä sitä on enää yrittää 11-vuotiaalle...
Wilmaan joka ikinen kerta, kun läksyt on tekemättä ja tältä syksyltä on tullut vain yksi rasti. Mutta mulla on vahva käsitys siitä, että englannin tunnilla ei vaadita juuri mitään. Kerro ihmeessä jotain konkreettisia neuvoja, miten opetan lapselle itsenäisyyttä ja vastuunkantoa?
Muissa aineissa ei ole erityisiä ongelmia, vaikka on useampi eri opettaja.
-ap-
mitä höyryät että opettaja olisi sanonut, ettei tehtäviä saa tehdä? Jos lapsesi ei ole tehnyt edes niitä tehtäviä, mitkä on läksyksi annettu, niin tuskin hän tekisi mitään lisätehtäviäkään vaikka käskettäisiin. Joten vika on kyllä ihan lapsessasi. Ja sinun asenteessasi kun syytät vain opettajaa. Opettaja ei välttämättä ole työssään maailman paras mutta jos et hommaa lastasi johonkin yksityiskouluun ulkomaille niin hän varmaan tulee kohtaamaan muitakin opettajia, jotka eivät häntä kädestä pitäen neuvo tai osaa räätälöidä opetustaan jokaikisen oppilaan tarpeisiin. Joten ala opettaa lapsellesi itsenäisyyttä ja vastuunkantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luokanopettaja, englantiin erikoistunut, mutta erikoistumisen yhteydessä ei kylläkään opetettu kielen opettamista lainkaan...
Joka kappaletta käydään läpi 3 oppituntia. Kirjana on WOW. Ekaksi kuunnellaan kappale, suomennetaan se yhdessä (kyselen oppilailta), toistetaan englanniksi nauhan perässä. Harjoitellaan lausumaan vaikeita sanoja. Luetaan kappaletta englanniksi pareittain, jotkut voivat esittää luokan edessä. Harjoitellaan vaikeita kohtia yhdessä.
Sitten tehdään työkirjasta kuuntelu- ja keskustelutehtäviä. Pyritään puhumaan paljon. Lapset nousevat ylös pulpeteistaan ja käyvät vuorokeskusteluja ympäri luokkaa, esim. haastattelevat toisiaan.
Läksyksi annan kappaleen kuuntelun CD:ltä ja ääneen lukemisen sekä pari tehtävää.
Seuraavalla tunnilla kerrataan kappaleen lausumista ja suomennoksia. Tarkistetaan tehtävät. Opetellaan tärkeimpiä sanoja. Käydään kappaleen kielioppiasia läpi. Kirjoitetaan kielioppijuttuja vihkoon, esimerkkilauseita tms. Läksyksi annan sanat ja ydinlauseet ja pari tehtävää.
Kolmannella tunnilla pidän sanakokeen. Teemme loput tehtävät kappaleesta, yleensä kappaleen lopussa on peli, jota pelaamme. Kertaamme kieliopin ja tarkistamme tehtävät.
Tällä kaavalla mennään ja ihan hyvin menee.
En malta olla vinoilematta... Siis, todellisuudessa yhden kappaleen läpikäymiseen käytetään 2 oppituntia, se kolmas menee sanakokeeseen + uuden kappaleen antamiseen läksyksi... Jos todella ehdit oppilaiden kanssa käydä läpi aivan kaikki kappaleiden tehtävät, olet aika ihme ope.
Olen luokanopettaja, englantiin erikoistunut, mutta erikoistumisen yhteydessä ei kylläkään opetettu kielen opettamista lainkaan... Joka kappaletta käydään läpi 3 oppituntia. Kirjana on WOW. Ekaksi kuunnellaan kappale, suomennetaan se yhdessä (kyselen oppilailta), toistetaan englanniksi nauhan perässä. Harjoitellaan lausumaan vaikeita sanoja. Luetaan kappaletta englanniksi pareittain, jotkut voivat esittää luokan edessä. Harjoitellaan vaikeita kohtia yhdessä. Sitten tehdään työkirjasta kuuntelu- ja keskustelutehtäviä. Pyritään puhumaan paljon. Lapset nousevat ylös pulpeteistaan ja käyvät vuorokeskusteluja ympäri luokkaa, esim. haastattelevat toisiaan. Läksyksi annan kappaleen kuuntelun CD:ltä ja ääneen lukemisen sekä pari tehtävää. Seuraavalla tunnilla kerrataan kappaleen lausumista ja suomennoksia. Tarkistetaan tehtävät. Opetellaan tärkeimpiä sanoja. Käydään kappaleen kielioppiasia läpi. Kirjoitetaan kielioppijuttuja vihkoon, esimerkkilauseita tms. Läksyksi annan sanat ja ydinlauseet ja pari tehtävää. Kolmannella tunnilla pidän sanakokeen. Teemme loput tehtävät kappaleesta, yleensä kappaleen lopussa on peli, jota pelaamme. Kertaamme kieliopin ja tarkistamme tehtävät. Tällä kaavalla mennään ja ihan hyvin menee.
En malta olla vinoilematta... Siis, todellisuudessa yhden kappaleen läpikäymiseen käytetään 2 oppituntia, se kolmas menee sanakokeeseen + uuden kappaleen antamiseen läksyksi... Jos todella ehdit oppilaiden kanssa käydä läpi aivan kaikki kappaleiden tehtävät, olet aika ihme ope.
Ja siltä että tuon määrän tekemällä ja harjoittelemalla vois jotain oppiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jokaisen kappaleen käyvät läpi, sanakokeet pidetään, tehtävät tehdään ja silti tunnilla ehditään puhumaan, loruilemaan, laulamaan englanniksi.
HYvä opettaja tietää, että se kirja on niille lapsille perusopus, jota ymmärretään käyttää. Jotkut kirjan ulkopuoliset jutut ovat kirjan ulkopuolisia...
sille edes, että tarkistaa ne tehtävät, nythän se ei ilmeisesti sitä tee. Opetuksen laatu voi tietty olla huonoa, mutta ei se hyväkään opetus auta, jos ei itse tee mitään. Turha väittää, että lapsi pitäisi opea niin suurena auktoriteettina, että ihan vaan sen takia ei tee lisätehtäviä jne, kun ope sanoo, ettei tarvitse, missä se auktoriteetti silloin on, kun ope sanoo että tarkistakaa tehtävät..? Ehkä se lapsi ottaa siitä auktoriteetista vaan ne osat millä itse pääsee mahd.vähällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jokaisen kappaleen käyvät läpi, sanakokeet pidetään, tehtävät tehdään ja silti tunnilla ehditään puhumaan, loruilemaan, laulamaan englanniksi.
HYvä opettaja tietää, että se kirja on niille lapsille perusopus, jota ymmärretään käyttää. Jotkut kirjan ulkopuoliset jutut ovat kirjan ulkopuolisia...
sinä yhtään mitään nykypäivän oppikirjoista? Ne kirjan ulkopuoliset jutut on yhtä lailla valmista materiaalia, joka on tullut opeoppaiden mukana.
Ja jokaisen kappaleen käyvät läpi, sanakokeet pidetään, tehtävät tehdään ja silti tunnilla ehditään puhumaan, loruilemaan, laulamaan englanniksi. HYvä opettaja tietää, että se kirja on niille lapsille perusopus, jota ymmärretään käyttää. Jotkut kirjan ulkopuoliset jutut ovat kirjan ulkopuolisia...
sinä yhtään mitään nykypäivän oppikirjoista? Ne kirjan ulkopuoliset jutut on yhtä lailla valmista materiaalia, joka on tullut opeoppaiden mukana.
Ja tiedän senkin, että lapsille ne monisteet jne. eivät ole yhtään mitään, ei niitä lueta eikä niitä muisteta kaivaa repusta esille, ellei opettaja erikseen muista mainita, että tästä on läksyä. Kirjasta oppilaat sen sijaan tajuavat lukea.
Ne kirjan ulkopuoliset jutut ovat ns. lisämateriaalia, joka otetaan esille, kun perusasiat kirjasta käyty. Moni ope luulee, että pelkästään niillä voi opettaa - ei onnistu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kielten tunneilla voi tehdä niin paljon muuta, paljon järkevämpää kuin kirjan orjallinen täyttäminen.
Jos kotitehtävät käytäisiin joka kerta kohta kohdalta läpi niin se veisi liian ison osan tunnista. Toisekseen kun kotitehtäviä tarkistetaan, on open vaikea valvoa, että kaikki korjaavat mahdolliset virheensä.
Ja kannataa muistaa, että normaalilla luokanopella ei ole mitään koulutusta vieraiden kielten didaktiikasta, ei vaikka olisi ko. vieras kieli ollut sivuaineena. Ja ikävä kyllä sen huomaa oppilaista, onko alakoulun luokanopella koulutusta vieraiden kielten didaktiikasta vai ei..
kuinka itse näen asiat, olen opettanut.
Englannin opetuksessa on liian kova tahti suurimmalle osalle oppilaita, sillä aina on edessä uusi asia. Vanhoja ei kerrata, joten moni "putoaa kelkasta" ja jää aukkoja niin sanoista kuin kieliopistakin, oikeenkirjoituksesta jne.
Jos opetttaja huomaa ettei oppilas osaa selaisia asioita jotka alkavat vaikuttamaan edessä tuleviin uusiin asioihin, olisi esim. tukiopetus tarpeen.
Monissa kunnissa on kuitenkin supistettu määrärahoja eikä tukiopetusta anneta siinä määrin kuin pitäisi.
Sitten voisi ajatella että koulussa on avustaja/avustajia jotka ottavat huolehtiakseen niitä oppilaita jotka eivät pysy muiden mukana.
Avustajat eivät opeta sinänsä, mutta voivat valvoa tehtävien tekemistä ja tarkistaa opekirjoista onko tehty oikein sekä missä asioissa olisi tukeen tarvetta.
Moni avustaja on esim. välivuotta pitävä ylioppilas ja oppikirjan tuella tehtäviä valvoen paljon parempi ratkaisu kuin että oppilas turhautuu tunnilla kun ei pysy mukana, ei osaa tehdä annettuja tehtäviä, ei osaa vastata opettajan kysymyksiin eikä edes tiedä mitä pitäisi opettajalta kysyä.
Opettajia on erilaisia. Toiset pitävät "kunnia-asianaan" luokkansa hyvän tason, toiset tulevat kouluun ja lähtevät kotiin oppitunnit pidettyinä aina saman kaavan mukaan ja muuttamatta mitään kehityksen kulussa.
Onni on saada opettaja joka todella välittää oppimisen tasosta, eikä heti luovuta ajattelemalla liian vähäisiä resursseja, sillä keinoja voi etsiä ja kokeilla. Oppilailla on oikeus sellaiseen opetukseen, jossa on otettu myös yksilöllisyys huomioon. Yksilöllisyys huomioidaan oppimisedellytyksinä jne.
http://www.oph.fi/julkaisut/2001/peruskoulun_sisallon_ja_rakenteen_kehi…
Opettaja voisi välillä esim. jakaa luokan siten, että avustaja olisi hyvin pärjäävien oppilaiden valvojana annetuissa tehtävissä, tarkistaisi opekirjasta jne. Opettaja voisi puolestaan keskittyä auttamaan ja opettamaan hitaammin oppineita, eikä mennä opetuksessa aina vaan eteenpäin.
Aiemmin opittavat asiat seuraavat uusien asioiden mukana, ja on vaikeaa pysyä opetuksessa jos ei tiedä esim. ensimmäisillä viikoilla opetettua ja osattavaa. Ne ovat tärkeitä asioita jatkoa ajatellen.
Kertaukset usein pienen sanakokeen muodossa antaa opettajalle tietoa keiden täytyy opetella puuttuvat sanat, kielioppiasiat huomataan muutamilla lauseiden käännöstehtävillä, aika yleistä on artikkeleiden osaamattomuus. Monelle on vaikeaa muistaa mikä artikkeli tulee ja siihen on saatava apua. Yksikkö/monikkomuoto, omistusmuoto jne. Jos näitä asioita ei osaa ja uutta tulee tiuhaan, niin vaikeuksia on, motivaaatio katoaa, samoin tärkeä itsetunto.
Opettaja ei saa "tappaa" oppimishaluja sillä, ettei huolehdi tarpeeksi oppilaan tasosta missä mennään. Rehtori olisi yksi vaihtoehto, kysyä häneltä mielipidettä esim. tarvittavaan tukeen jollei opettaja välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei omat taidot riitä, palkkaa lapsellesi opettaja ja kielitunteja.
niin tuo ongelma on kautta aikain hoidettu!
ja kielten opettajissa on isoja eroja.
Osalla on ollut jo hyvä tuuri 3 luokalta. Ope on tehetyttänyt tunnilla tehtävät ja tunnin loputtua on annettu oikeat vastaukset, ettei jää tehtäväkirjaan väärät ja kokeeseen lukiessa tule ymmärrettyä väärin. Sanoja kysytään joka tunnilla muutama.
pitäisi loistavana opetusta, jossa tehdään vain työkirjan tehtäviä kaiket tunnit. Lapset tuskin osaa puhua sanaakaan englantia.
ja kaikki puhuvat erittäin hyvää engalantia. Kiitos vain, sinun ei tarvitse kantaa huolta siitä.
Mutta kuten tuolla joku aiemminkin kirjoitti, pari opettajaa menee sieltä,mistä aita on matalin. Silmäillään vain ja tehtäviä ei tarkisteta, että ymmärsikö kieliopin. Sanoja ei kysellä, koska se on vanhanaikaista. Tunnit perustuvat periaatteessa siihen, että opettaja puhuu tnnit englantia ja puolet luokasta on ihan hukassa. Lisäksi ne luokan pari lahjakasta keskustelee sitten ääneen luokassa, samaan aikaan kuin keskiverto-oppilaat jupisevat hiljaa, ettei kukaan kuule kun ovat tippuneet kielenopetuksesta kokonaan kärryiltä.
Ellei kotona paikata näitä puutteita, tippuu moni kärryiltä, kuten näkyy selkeästi kautta linjan näiden eri opettajien luokkien kielitaidoissa.
Hassua, kuinka on tabu, että opetuksen laadussa on eroa, mikä johtuu opettajasta.
Muistan itsekin, kuinka oli ns. huonoja opettajia ja hyviä. Ruotsi oli ihan utopiaa siihen asti kun sain opettajan, joka vaati ja tenttasi. Mutta selitti silti perusteellisesti ja kannusti. Kieli avautui ihan eri tavalla minulle ja numero nousi heti seuraavaan todistukseen.
Minusta on hyvä, että uskalletaan puhua avoimesti tästäkin, eikä vain nöyrästi kumarreta opettajaa ja pidetä sitä Jumalasta seuraavana ja kotona hiljaa paikataan opetuksen puutteita.
Ei ole tarkoitus hyökätä opettajien kimppuun, mutta mitä voitamme sillä, että emme uskalla edes ihmetellä, mitä ne siellä tunnilla tekee kun ei koskaan ole läksyjä, ei sanakokeita, kappaleita ei käännetä ja lapsi ei opi kieltä ellei äiti huomaa asiaa ja ala opettaa kotona sitä.
Ja jokaisen kappaleen käyvät läpi, sanakokeet pidetään, tehtävät tehdään ja silti tunnilla ehditään puhumaan, loruilemaan, laulamaan englanniksi.
HYvä opettaja tietää, että se kirja on niille lapsille perusopus, jota ymmärretään käyttää. Jotkut kirjan ulkopuoliset jutut ovat kirjan ulkopuolisia...
Ei ole open vika, jos lapsesi on oppinut laiskaksi!
Varsinkin nykyään kun muodissa on tämä sosiaalinen kielitaito. Sen ideahan on, että ei päntätä sanalistoja eikä kielioppia, vaan sosiaalisesti altistutaan kielelle, kunnes kaikki tulee selkäytimestä ja niskarangasta automaattisesti ja itsetään. TÄmä on ollut jonkinlainen vastaisku sille, että vielä 1980-luvulla suomalaiset osasivat vieraat kielensä hienosti, mutteivät pystynee tpuhumaan niitä. Nyt sit tähdätään siihen puhumiseen. Systeemi on varmaan erittäin hyvä lahjakkaille ja/tai auditiivisesti oppiville lapsille. Kaikille muille se on todella huono, minkä voi todeta esim tänään lehdissä (aamulehti ja hesari) julkaistusta kieltenoppimistutkimuksesta.
Opettajat toteuttavat tätä alakoulussa mm. niin, että mun lapselleni on SANOTTU, ETTEI KAPPALEITA TARVITSE SUOMENTAA, itse asiassa, ettei niitä tarvitse edes lukea, knhan SILMÄILEE. Jummijammi, voiko joku olla niin tyhmä, että sanoo noin edes keskivertolahjakkaalle (mitä mun poikani ei ehkä kielissä ole) 11-vuotiaalle pojalle. Koska nehän tilastollisesti eivät periaatteestakaan tee koulun eteen muuta kuin sen ainvan välttämättömän pakon! Ja jos koulussa sanotaan,e ttei tarvitse, niin miten te kuvittelette, että äidin auktoriteetti riittää vakuuttamaan esiteinille, että kyllä tarvitsee? Olen yrittänyt. TUloksena on jonkun kerran ollut jopa, että koulusta on todettu ETTEI SAA tehdä enempää.
Joten kyllä, se todellakin voi olla open vika, että lapsi on oppinut laiskaksi.
Uskotko aina kaiken, mitä lapsesi sinulle kertoo?
Toki on mahdollista, että englantia alakoulussa opettava pätevä opettaja on luokanope, joka on "erikoistunut´" englantiin... Mutta itse englannin aineenopettajana en kuitenkaan jaksa uskoa siihen, että kukaan opettaja sanoisi oppilaille, ettei kappaleita tarvitse kääntää tai edes lukea. Kappaleet suomennetaan kyllä, luetaan jopa useaankin kertaan tunnillakin.
Mitä taas siihen, ettei saa tehdä enempää, kirjaa ei saakkaan tehdä eteenpäin! Tämä on kylläkin todella tuskallista nopeille oppijoille... Mutta fiksu ope osaa antaa lisätehtäviä.
Kotona vanhemman oikeus/velvollisuus on teetättää lapsellaan vaikkapa lisätehtäviä, joita löytyy helposti netistä. Perunakellari on toivottavasti tuttu, mutta esim. pk-seudulla ainakin Helsingissä ja Espoossa oppilaat voivat kirjautua wsoy:n sivuilla koulukanavan/opitin sivuille harjoittelemaan lisää.Äiti voisi alkaa harjoittelemaan sitä autoriteettinä olemista, vaikkakin aika myöhäistä sitä on enää yrittää 11-vuotiaalle...
mä keskustelin asiasta jopa sen opettajan kanssa, joka vahvisti lapsen kertomuksen olennaiset piirteet ja vetosi juuri tähän sosiaaliseen kielitaitoon. Ja mulla on taatusti auktoriteettia, mutta koulun kanssa se johtaa vain lisäongelmiin.
En ymmärrä vastauksia, joissa korostetaan, että vika on vain ap:n ja hänen laiskan poikansa. Vikaa ei tiedetä, ellei sen opettajan kanssa käydä perustavanlaatuinen keskustelu siitä, mitä tunneilla vaaditaan ja miksi viidesluokkalainen ei osaa kieltä. Se keskustelu on mielestäni aivan välttämätön. Onhan selvää, ettei ap:n kannata hyökätä sen opettajan kimppuun ja vaatia opettajaa muuttamaan opetustaan. Mutta kyllä ap:n velvollisuus lastaan kohtaan on tiedottaa opettajalle, että hänen poikansa ei tällä tavalla opi eikä omaa sellaista kielitaitoa, mikä ehkä viidesluokkalaiselle olisi tyypillistä. Mielestäni ap voisi kysellä opettajalta, miten ajattelee, että tämä poika oppisi parhaiten ja miten ap voisi olla siinä avuksi. Avoin keskustelu hyvässä hengessä on paras, ja jos ope ei muuta mitään eikä ole lapsesta huolissaan, niin silloin vika toden totta on opettajassa. Lapsia on paljon ja jokainen heistä on erilainen oppija, eli on vain viisasta kertoa opettajalle, miltä tilanne vaikuttaa äidin mielestä. On oikeasti olemassa niitä väliinputoajalapsia, joita ope ei huomaa, vaikka opettaisi vuosikausia, koska nämä eivät opi opettajan metodeilla ja opettaja ei tajua muuttaa metodeitaan.
Itse muistan oman englannin opiskeluni 80-luvulta. Kolmannen luokan alussa ei saatu kirjoja lainkaan, opettaja vain puhui ja välillä katsottiin isoja kuvatauluja. Olin niiiiin pihalla. En tajunnut mitään ja tunsin oloni vain typeräksi toistellessani sanoja, joita en voinut nähdä. Niinpä siis esim. woman oli minulle puman ja ihan sama mitä äiti sanoi! Nimen Jane lausuin Zei jne. Kun ne kirjat otettiin esille joskus joulun jälkeen, en tajunnut niitä enää pätkääkään lukea eikä niitä käytetty kuin satunnaisesti. Äiti ihmetteli aina, tuliko mitään tehtäviä, mutta mielestäni ei koskaan tullut. Vasta viidennellä luokalla koin herätyksen (ope kyllä pysyi samana), kun tuli muitakin uusia oppiaineita ja tajusin, että niihin sanakokeisiin voi oikeasti lukea kirjassa olevaa sanastoa takasivuilla (tähän asti siis luulin, että sanat on opittava lennosta oppitunneilla). Numerokin parani, kun opettelin ulkoa myös epäsäännöllisiä verbejä. Mutta vasta yläasteella tajusin, että kappaleita kannattaa kääntää ja harjoitella esimerkkilauseita. Nousi sitten numerokin kymppiin, kun tämän tajusin!
Kaikkia ihmisiä ei todellakaan tue sellainen opetusmetodi, missä ei voi nähdä lauseita ja sanoja. Itselläni on lukumuisti, eli muistan vain näkemäni, en juurikaan kuulemaani. Opettajien pitäisi todellakin ottaa huomioon nämä erilaiset oppijat. Vanhempien pitäisi ainakin tässä asiassa olla aktiivisia ja tiedottaa sille opettajalle, miten se oma lapsi oppii parhaiten. Toivotaan, että kohdalle sattuu viisas opettaja, jonka tavoitteena on mahdollisimman monen lapsen oppiminen eikä hienot opetusmenetelmät.
Eikä niillä olen englanninkielessä edes oppikirjaa (kuten ei monessa muussakaan aineessa). Tehtäviä on paljon, joskus saavat monisteita, mutta vihkoon he tekevät. Mielstäni lapseni kielioppi ja kirjoitustaito on jo suhteellisen hyvä, oikeinkirjoitus tarvitse harjoitusta toki. Lapsi on nyt 3. luokalla. Oppikirja ei ole kaikista tarpeellisin oppimisen välinen.
kiteytti sitä, minkä käsityksen minäkin olen saanut. Kun EI NIITÄ TEHTÄVIÄ SAA TEHDÄ, ope on sanonut. Tai olisko sanonut ettei tarvi.
Pitäiskö viidesluokkalaisen osata keskustella englanninkielisen kanssa jotain pientä ja yksinkertaista? Ei pienintäkään mahdollisuutta meidän 5-luokkalaisella. Paha puhua kun ei osaa sanoja, eikä osaa muodostaa lauseita. Ja tehtäväkirjan tehtävistä VOIS olla apua. Mutkun eihän niitä nyt tarvi tehdä, ja jos niitä joskus vähän rääpii, voisi opettaja ohi kävellessään mainita, että ne on tarkoitus korjata (jos on).
-ap-