Lue keskustelun säännöt.
mä en vaan opi rakastamaan tuota lasta.
22.11.2010 |
On jo 2v ja mulla ei ole äidinrakkautta, miehen idea oli tehdä lapsi ja hän tuleekin lapsen kanssa erinomaisesti toimeen ja on hyvä isä mutta kun hän on työmatkoilla niin koen todella rasittavaksi olla lapsen kanssa kaksin illat ja yöt. Olenko mä ainoa äiti maailmassa joka tuntee näin?
Kommentit (23)
En ole ap.
En itse suosittele minkäänlaista avun hakemista kuntapuolelta perheneuvolasta, sillä oma kokemukseni ja muutaman muunkin kokemus on ylireagointi. Avun sijaan aletaan luulla että on kyvytön vastaamaan lapsen arjesta, että lapsi vahingoitetaan ja kohta äiti on niin masentunut että menee psykoosiin ja suunnilleen sulkee lapsensa pakastearkkuun tms.
ja näitä olettamuksia ihan vaan siksi että menee kertomaan, että ahdistaa ja on paha olla jne tms.
Ilmeisesti lastensuojeluilmoitus, perheen tarkkailu ja lapsen kartoittaminen ja huostaanottouhka ovat sitten hyväksi kaikille? Ei ahdista enää, ei ollenkaan? Ihana tunne kun saa tukea? ja lspsikin voi hyvin kun äiti on niin ahdistunut ettei pysty syömään eikä hengittämään, kun pelkää menettävänsä lapsen - vain siksi että käy sanomassa ääneen kuntapuolella, että en rakasta, en koe mitään tunnesidettä.
En puhu itsestäni, minulla oli ja on tunneside enkä kokenut lapsiani rasitteeksi tms., mutta kerroin mitkä asiat ahdistaa ja miten raskasta elo on.
Olisin tarvinnut vain kuuntelijan. En muuta. Sain huostaanottouhan ja väittämän, että ihan kohta nakkaan lapseni jokeen tai rekan alle. Olihan lapsillakin turvallinen olo, kun en kuukauteen pystynyt edes syömään, ruokahalu katosi, pelkäsin huostaanottoa. Ja sitten alkoi sos.tt:n kanssa niiden papereiden selvittäminen ja läpikäyminen, kun selvisi mitä kaikenlaista minusta oli kirjotiettu. Että mikä piti paikkaansa ja mikä ei.
Siksi en suosittele avautumista, mutta yksityiselle voisi mennä. Täytyy silti olla tarkka sanoissaan. Kertoa alkuun, että lapsi on ihana ja hoidan hänet hyvin (ja sitten luettelo arjen toimista) mutta hän voisi olla vaikka naapurin lapsi, ei mitään syvää tunnesidettä, vain velvollisuus.
perheneuvolaan. Sinne meneminen on itsensä voittamista, jonka vanhemmat tekevät lapsensa parhaaksi. Mä haluaisin jotenkin saada ap:n ymmärtämään, ettei tässä enää ole kyse hänestä, hänen rakkaudentunteistaan tai hänen maineestaan ja mukavuudenhalustaan, vaan lapsesta ja lapsen oikeudesta sellaiseen lapsuuteen, jonka pohjalta hän voi kasvaa tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi. Jos sellaisen lapsuuden turvaaminen vaatii ammattilaisen apua, niin sitten sitä apua on haettava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimus on siis vielä kesken, mutta odotellaan näitä tuloksia
[/quote]