Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi niin monet luopuvat lemmikeistään, kun perheeseen tulee lapsia?

Vierailija
22.11.2010 |

Viimeistään toisen lapsen tullessa heivataan piski tai katti muualle, mieluiten jo esikoista odottaessa. Miksi teette niin?

(en tarkoita allergioita syynä, vaan minua kiinnostaa ne muut syyt)

T. Kolmen äiti kera kahden koiran ja kolmen kissan

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja miksi se lemmikki piti ylipäätään ottaa, jos aikoo hankkiutua siitä eroon lapsen saamisen jälkeen..



Itellä kaksi lasta ja kaksi kissaa. Kyllähän noi rakkaat katit välillä tekee vauva-arjesta hankalampaa, mutta tiesin sen kyllä ennen kissojen ottamista eli oma valinta..

Vierailija
2/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällä hetkellä on 4 koiraa, 2 kania ja 2 rottakäärmettä.

Lapsia on viisi. Jos eläimet olisivat tulleet taloon ensin niin luultavasti olisivat saaneet lähtöpassit lasten syntyessä. En olisi jaksanut koko laumaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli kissa kun esikoinen syntyi. Kun hän oli reilun vuoden ikäinen, otimme toisen kissan. Tosin tutun sellaisen koska muuten se olisi viety piikille (ihan terve katti, mutta tuttavapariskunta oli kyllästynyt eläimiin).

Nyt kun kuopus on 5kk, olemme suunnitelleen joko kissaa tai koiraa. Olemme miehen kanssa molemmat todella eläinrakkaita ja kummankin lapsuudenkodissa on ollut eläimiä, joten elämä elukoitten kanssa ei ole mitään outoa =)

Vierailija
4/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä ole tullut mieleenkään pois laittaa, vaikka on ilmestynyt kaksi pientä lastakin. Kyllä koiralle aina aikaa löytyy, ja talvella ulkoillaan usein niinkin, että koiralla on ahkio ja se antaa lapsille kyytiä :)

Vierailija
5/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska niin moni on sitä mieltä, että esimerkiksi koiran lasta kohtaan osoittama aggressiivisuus on vaan omistajan osaamattomuudesta kiinni, ja tuollainen kritiikki tuntuu pahalta niistä jotka muutenkin suree sitä että joutuvat luopumaan koirastaan.



Meillä koira ja lapsi, ja vauvavuotena mietin usein, että miksi ihmeessä me toi koira hommattiin. En keksinyt useimpina päivinä mitään järkevää syytä. ;) Mä hoidin lapsen ja koiran yksin, ja olihan siinä oma hommansa pukea pikkuinen talvipakkasilla monta kertaa päivässä rattaisiin ja roudata ulos - varsinkin niinä kertoina, kun koiralla oli vatsa löysällä ja pihalla oli juostava jatkuvasti.



Yhtenä päivänä koira sitten meni maassa köllöttävän lapsen viereen ja murisi.Se näytti hirveältä tilanteelta. Mä tiedän tuhansia äitejä jotka ois tuon tapahtuman jälkeen pistäneet koiran pois välittömästi. Tunsin kuitenkin jo koirani sen verran hyvin, että tiesin miten pitää menetellä, ja vaikka aivan rehellisesti sanoen olisin voinut tappaa koiran omin käsin siihen paikkaan, niin sain handlattua sen tilanteen rauhallisesti ohi ja aloitettua koiran kouluttamisen. Sen jälkeen koiralla ja lapsella ei ole ollut ongelmia, vaikka lapsi on jo reilu parivuotias.



Itse en tuomitsisi niitä jotka laittaa eläimen pois kun lapsi syntyy ikinä ei voi tietää mitä siellä takana on. Sen sijaan tuomitsen herkästi niitä jotka alunperinkin ottavat eläimen tajuamatta sen vaatimaa aikaa ja vaivaa.

Vierailija
6/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli kaksi kissaa ennen lapsia, toinen kuoli silloin kun oli vasta yksi lapsi. Muutimme hetkeksi ulkomaille ja jäljelle jäänyt kissa vietiin äidilleni hoitoon. Palasimme takaisin Suomeen, mutta kissa jäi äidilleni. En raaskinut ottaa sitä takaisin, kun se saa siellä niin paljon huomiota ja rauhaa. Kissat ovat rajoittaneet meidän liikkumista paljon enemmän kuin lapset koskaan. Lähin hoitopaikka oli äidilläni 200km päässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kissat/kissa oli meillä melkein 9 vuotta ja sitä edellinen kissa 12 vuotta.

Vierailija
8/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Itse en tuomitsisi niitä jotka laittaa eläimen pois kun lapsi syntyy ikinä ei voi tietää mitä siellä takana on. Sen sijaan tuomitsen herkästi niitä jotka alunperinkin ottavat eläimen tajuamatta sen vaatimaa aikaa ja vaivaa.

monilla vaan ihan tahattomastikin tulee ne omat rajat vastaan siinä vaiheessa kun lapsia on useampia ja tajuaa, että lemmikille ei vaan ole samalla tavalla aikaa. Esim koiran ulkoiluttaminen monta kertaa päivässä kun koko katras valuu ripulikakkaa, saattaa olla se viimeinen niitti.

Minusta on siinä tapauksessa parempi antaa lemmikki kotiin, jossa sille on enemmän aikaa. Lapsista on vaikeampi päästä eroon ;)

ja huom, itse en ole antanut lemmikkejä pois kun niitä ei ole ollut nytkään

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ottaakseni tilalle kolmannen lemmikin...

Vierailija
10/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsekin noin, että miten joku voi luopua lemmikistään. No, meillepä kävi niin että koirasta paljastu sellanen "ominaisuus" että kun lapsi alkoi itkeä alkoi koiramme huutaa. Siis HUUTAA. Se kiljui itkevän vauvan vieressä vaikka tein mitä. Lapsi oli vielä melko itkuinen, joten meteli oli sanoin kuvaamaton. Yritin hyvällä ja pahalla, mutta mikään ei auttanut eikä kukaan osannut asiassa neuvoa. Jouduin antamaan koitan pois. Oli muuten hemmetin kova paikka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syy on ollut ettei ole enää aikaa kissalle tai koiralle yhtä paljon ja ne ovat alkaneet oirehtimaan vauvan synnyttyä. Esim. pissailemaan ympäri kämppää.



Ei ole tajuttu sitä, että varsinkin koiran elämän pitäisi muuttua mahdollismman vähän vauvan synnyttyä. Normaaleista rutiineista pitäisi pitää kiinni ja jne. Silloin koira sopeutuu parhaiten muutokseen.



Niin ja nämä lemmikistään luopuneet ovat sitä mieltä, että jokaisen pitäisi lapsen hyväksi luopua eläimestään, jotta se eläimelle osoitettu aika ja huomio ei ole lapselta pois.

Vierailija
12/12 |
22.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lasten tulo perheeseen tarkoittaa eläinten saaman hoidon ja huomion selkeää määrällistä ja laadullista tasonlaskua. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Meillä kaksi keskikokoista koiraa, joilla aikanaan harrastettiin tokoa, agilityä, joka päivä pitkät lenkit, paljon rapsuttelua ja sylittelyä, nukkuivatkin sängyssä (toinen koira, toinen sängyn alla). Eläinlääkärissä tarkistettiin ja hoidatettiin pienetkin viat, rokotukset hankittiin ja käytiin koirahierojalla ym. ym.



No, sitten syntyi ensimmäinen, koliikkioireileva ja atooppinen lapsi, joka nukkui huonosti ja valitteli ensin mahavaivojaan ja sitten kutisevaa ihoaan pitkin yötä parin kolmen vuoden ajan, omat unet jäi todella vähiin. Siinä vaiheessa loppui agilityt ja tokot ja lenkittelyt väheni, tosin koirat pääsivät vaunulenkeille mukaan ja joskus (kun mahdollista) metsässä irti juoksemaan. Onneksi oli oma iso piha, jossa saivat olla irti halutessaan. Sitten vanhemmat töissä, lapsi päivähoidossa, koirat yksin kotona päivät, iltaisin tehtiin mitä ehdittiin, jos ehdittiin.



Sitten syntyi toinen tenava, onneksi parempiuninen ja muutenkin helpompi kuin esikoinen mutta toki kaksi ei mene siinä kuin yksi, kyllä se helpompikin lapsi omansa vaatii. Koirien saama huomio vähenee entisestään, ja nyt kun tenavat 3 ja 6 vuotta, molemmat vanhemmat töissä, isä vielä työssä joka vaatii matkustelua viikoittain, vanhemmalla lapsella pari harrastustakin jne., alkaa koirat olla jo pelkkä taakka. Ruokaa saavat, pihalle pääsevät kiirepissalenkille aamulla, iltapäivällä ja illalla ja jos hyvin sattuu, vielä illalla joku erillinen lenkki, jos joku ehtii ja jaksaa viedä. Vanhempi koirista on tosi herkkämahainen, voi syödä vain yhtä ainoaa ruokaa, jos mitään muuta saa murusenkaan, on maha ruikulilla monta päivää. Koirat tällä hetkellä lähinnä kuormittava taakka, joista kukaan ei oikeasti välitä, lähinnä pakosta huolta pidetään. En muista, milloin viimeksi olisin niitä esim. silittänyt tai rapsuttanut. Räksytys, karvanlähtö, hiekan tuominen sisälle, ripulointi, ylimääräinen vaiva... kaikki nämä tällä hetkellä aivan liikaa.



Poika kävi just allergiatesteissä ja on allerginen puiden ja heinien siitepölyille, voimakkaasti kissalle, hevoselle ja lievemmin koiralle. Krooninen nuha on oireena, toistaiseksi ei astmaa. Lääkäri vihjaili, että koirien poislaittaminen toki voisi nuhaa helpottaa mutta ei voi tietenkään varmuutta olla. Koirat nyt 12 ja 10 vuotta ja mietin päivittäin, olisiko sekä meille että koirille itselleen parempi lopettaa ne. Noin vanhoille koirille ei oikein enää uutta kotiakaan löydä tai raaskisi niitä sillä stressata.



Koiraa meille ei enää tule, kun aika noista koirista jättää, jo ihan allergiankin takia mutta ei muutenkaan. Tuo pienikin vaivan lisäys jokapäiväisessä elämässä on ainakin tässä ruuhkavuosien aikana liikaa. Ennen koiraihmisenä minäkin tuolla Lemmikkipalstoilla puhisin närkästyneenä noille lapsi tuli-koira meni -jutuille ja kuinka pitäisi tietää, ettei ota koiraa, jos ei aio sitä jaksaa pitää. No, nyt tiedän paremmin. Koirilla oli meidän kanssa kivaa ja meillä niiden kanssa se 6 vuotta ennen lasten tuloa, sen jälkeen niiden elämä on ollut paljon huonompaa ja meille niistä on tullut pelkkä taakka.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kahdeksan kuusi