Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla lapsia, jotka ei vierasta lainkaan / ei eroahdistusta. Mulla 9kk vauva -
22.11.2010 |
joka ei vierasta lainkaan eikä ole millänsäkään, vaikka äiti häipyy näköpiiristä ja jää mielellään ihan vieraankin syliin. Onko ihan normaalia? :/ vauva on kyllä kovin sosiaalinen ja tykkää ottaa kontaktia ihmisiin.
Kommentit (14)
Mielestäni on vain positiivista ja normaalia, jos lapsi ei vierasta tai kärsi eroahdistuksesta!
Muistuttaisin, että nykyisenkaltainen ydinperhemalli on lopultakin aika tuore keksintö. Suurimman osan ihmiskunnan historiasta lapsia on hoidettu varsin kollektiivisesti (isoäidit, tädit, isommat sisarukset, piiat jne.). On pikemminkin epänormaalia, jos lapsi takertuu yhteen aikuiseen.
Suhtautuisin todella varauksella näihin lapsen kehityspsykologisiin kausiin. Niitä keksitään koko ajan uusia, ja vanhat vaipuvat unholaan...
Tieto tuo aina tuskaa, etenkin lasta koskeva uusi tieto joka ehkä vasta jälkikäteen auttaa meitä ymmärtämään että ehkä emme olekkaan tilannetta ihan lapsen näkökulmasta nähneet.Etenkin päivähoidon aloitukseen liittyvä stressi lapsen ollessa alle 3v on asia joka meidän vanhempien usein vaikea sietää.Tosiasioiden kieltäminen ei kuitenkaan lasta eikä meitä vanhempia auta.
Suomessa pitkä päivittäinen ryhmähoito kaikkein pienimmille on vielä varsin uusi asia Suomessa ja siihen liittyvät haasteet ovat hyvin pitkälti vielä kiellettyjä puheenaiheita yhteiskuntatasolla.Lapsen varhaisen kehityksen tarpeet ja niihin liittyvät häiriöt ovat asioita josta on paljonkin tietoa ja osaamista mutta kyseistä tietoa ei ole pystytty vielä hyödyntämään päivähoidossa tai yleensä kasvatuskäytännöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taaperoikäisenäkin saattoi leikkipuistossa kammeta jonkun ihan vieraan ihmisen syliin noin vain. Huoletti kyllä silloin, kun ei pienellä ollut minkäänlaista varauksellisuutta vieraita kohtaan... Sosiaalisuus on hyvä piirre :-)
ja on nyt 7v :) Parin kuukauden eroahdistus oli 3,5-vuotiaana sen jälkeen, kun olin synnytyksestä sairaalassa 5 päivää. Muuten erittäin luottavainen ja seurallinen ollut vauvasta saakka.
oli juuri tuollainen. Aloitti päiväkodinkin vuoden ikäisenä ja jo ensimmäisinä päivinä, hyvä jos jaksoi hyvästit vilkuttaa isälleen kun vei hoitoon :)
Mutta nyt lähempänä kolmea ikävuotta on tytölle tullut pientä ujoutta ja arkuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Tämä kestää yleensä pari minuuttia :)
Meidän poika ei oo vierastellut juuri ketään. Aloitti päiväkodinkin 10kk ikäisenä, eikä itkenyt äidin perään. Uskallettiin viedä se hoitoon noin pienenä, koska huomattiin että on tosi sosiaalinen ja ottaa heti kontaktia uusiin asioihin/ihmisiin. Nyt poika 2v. ja yhtä hyvin menee, yökyläilään jätöt helppoja. Luottaa uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkää ihmisistä, eikä koskaan ole vierastanut. Mutta ihan normaalipäinen lapsi on, toki vuosien myötä on käytös muuttunut. Mutta on edelleen sosiaalinen eikä pelkää uusia tilanteita. Kaikille ei enää juttele tosta vaan. Ihan normaali 10 v poika muuten.
Esikoiseni aloitti vierastamisen vasta n. 17 kk ikäisenä. Ja vierastaminen oli silloinkin aika lievää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa, kyllä meidänkin tytöllä oli noin 5kk ja noin 8kk erittäin lievää vierastamista, joka ilmeni ehkä parissa tilanteessa. Mutta se oli niin lievää että olin jo unohtanut että sellaista oli...
Oon oikeastaan ihan tyytyväinen, että nyt suhtautuu hieman suuremmalla varauksella vieraisiin ihmisiin kuin ennen. Ettei ihan kenen sedän/tädin mukaan lähtisi puistosta tms.
vierastuskausi oli kun tyttö oli 3kk. Sen jälkeen ei ole ujosteluakaan näkynyt. Olen ollut samanlainen pienenä ja päiväkoti oli mulle ehdoton paikka, kun sosiaalisena lapsena tylsistyin ilman seuraa. Tyttö 2,5v ja viikonloppuisinkin haluaisi mennä päiväkotiin kavereiden kanssa leikkimään.
Tuli tossa kirjoittaessa perhevalmennuksesta episodi mieleen, mikä kuvaa tyttöä aika hyvin. Oli 8kk. tapaaminen ja terkkari kertoi et tässä vaiheessa lapset eivät mene vielä kovin kauas vanhemmistaan, kun ryömivät/konttailevat tutustumassa uusiin asioihin. Ton lauseeen aikana tyttöme oli jo viilettämmässä toisella puolella huonetta istuvan terkkarin luokse, joten puhuva terkkari sitten totesi et "Teillä taitaa tuo turvaraja olla jo reilusti pidempi kuin yleisesti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällä kolmosella 3kk on hieman sellaista, että viihtyy kyllä vieraan sylissä, mutta sitten kun mamman ääni alkaa kuulua nin saattaa alkaa kiukuttelemaan.
Olen ollut huolissani vauvastani, joka ei pelkää vieraita ollenkaan ja ottaa kontaktia aivan kaikkiin. Hän vierastaa vain yhtä sukulaistani. Ilmeisesti ei tarvitsekaan olla huolissaan, että kiintymyssuhde olisi automaattisesti pilalla. Lapsi ei nimittäin tunnu edes huomaavan vieraassa paikassa, jos olen poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joista toinen on vierasanut ja ujostellut aina kovasti, ja toinen ei juuri ollenkaan.
Luulisin, että kiintymyssuhde on molemmilla aika samanlainen. Kai nämä ovat vain jotain temperamenttipiirteitä, joihin ei kovinkaan paljon voi kasvatuksella vaikuttaa.
Olen ollut huolissani vauvastani, joka ei pelkää vieraita ollenkaan ja ottaa kontaktia aivan kaikkiin. Hän vierastaa vain yhtä sukulaistani. Ilmeisesti ei tarvitsekaan olla huolissaan, että kiintymyssuhde olisi automaattisesti pilalla. Lapsi ei nimittäin tunnu edes huomaavan vieraassa paikassa, jos olen poissa.
Mielestäni on vain positiivista ja normaalia, jos lapsi ei vierasta tai kärsi eroahdistuksesta!
Muistuttaisin, että nykyisenkaltainen ydinperhemalli on lopultakin aika tuore keksintö. Suurimman osan ihmiskunnan historiasta lapsia on hoidettu varsin kollektiivisesti (isoäidit, tädit, isommat sisarukset, piiat jne.). On pikemminkin epänormaalia, jos lapsi takertuu yhteen aikuiseen.
Suhtautuisin todella varauksella näihin lapsen kehityspsykologisiin kausiin. Niitä keksitään koko ajan uusia, ja vanhat vaipuvat unholaan...
Alue: Aihe vapaa
Tieto tuo aina tuskaa, etenkin lasta koskeva uusi tieto joka ehkä vasta jälkikäteen auttaa meitä ymmärtämään että ehkä emme olekkaan tilannetta ihan lapsen näkökulmasta nähneet.Etenkin päivähoidon aloitukseen liittyvä stressi lapsen ollessa alle 3v on asia joka meidän vanhempien usein vaikea sietää.Tosiasioiden kieltäminen ei kuitenkaan lasta eikä meitä vanhempia auta.
Suomessa pitkä päivittäinen ryhmähoito kaikkein pienimmille on vielä varsin uusi asia Suomessa ja siihen liittyvät haasteet ovat hyvin pitkälti vielä kiellettyjä puheenaiheita yhteiskuntatasolla.Lapsen varhaisen kehityksen tarpeet ja niihin liittyvät häiriöt ovat asioita josta on paljonkin tietoa ja osaamista mutta kyseistä tietoa ei ole pystytty vielä hyödyntämään päivähoidossa tai yleensä kasvatuskäytännöissä.