2½ -vuotias alkanut pelkäämään ja jännittämään tuttujakn asioita
Tänä aamuna jäi päiväkotiin aivan hysteerisesti itkien, tässä äitikin kyynelehtii yhä.. Kerhossakin kävi samoin, itse asiassa en jättänyt sinne kun oli niin hermona ettei halua jäädä, tahtoo omaan kotiin. Tullut tuollaista jännittämistä. Sitten sanoo selitykseksi, että hän on väsynyt, siksei tahtonut jäädä. Nukkuu hyvät päiväunet, ulkoilee päivittäin, on iloinen pirteä kotona. Mikähän on hätänä? Tuntuu, että aiheutin nytkin trauman kun pakkojätin päiväkotiin hysteerisen lapsen..
Kommentit (12)
meillä joka lapsella tuon ikäisenä tullut vähän takapakkia sosiaalisuudessa. Myös yölliset painajaiset ovat alkaneet tuossa iässä. Kai se on joku kehitysvaihe tunnetasolla?
esikoistyttäreni, joka on syntynyt maaliskuussa pelkäsi koko sen kesän, minkä oli 2-vuotias, kärpäsiä! Ihan tavallisia kärpäsiä vain; ei paarmoja, ampiaisia, itikoita tms. Aivan hysteerinen kiljuntaitku tuli välittömästi, kun huomasi kärpäsen ja niitähän nyt ei ihan täysin pysty välttämään.
Poikani taas pelkäsi koiria, meillä itsellä kissoja ja kaksi isoa koiraa, niin hän pelkäsi kaikkien tuttujenkin ja naapurien pieniä koiria: bishon friseitä, buudeleita, mäyriksiä. Isän reittä pitkin melkein harteille asti kiipesi aina piti olla kyläillessä iskän sylissä ja mahdollisimman ylhäällä.
Ohi menee, kun ikää tulee!
On ollut muutoksiakin, mm. kesällä syntyi pikkuveli. Myös lisätty noita kerhoiluja/päiväkoteiluja muutamalla päivällä. En tiedä, jätänkö hysteerisen lapsen vaan vai mitä pitäisi tehdä? Kotona kaipaa kavereita, mutta sitten jännittää valtavasti ja aina sanoo että on väsynyt, tahtoo kotiin nukkumaan. Miten pitäisi luovia, että rohkaisee lasta (kun kuitenkin toisten seurasta nauttii) muttei aiheuttaisi lisää pelkoja? Eli vienkö kerhoihin ja muihin, vai annanko jäädä aina kotiin jos tahtoo..?
mutta tiedän, että toisista se on se, mitä ei ainakaan pidä tehdä.
Meillä pikku tauko harrastuksista on tehnyt hyvää, nyt lapsi itsekin selvästi miettii, että pitäisikö sinne kerhoon kuitenkin mennä.
Tässä välissä ollaan enemmän tehty asioita yhdessä. Lapsi on ujostellut silloin. En ole turhaan patistellut minnekään, vaan lapsi on saanut rauhassa takertua minuuun ja ujostella äidin sylissä. Aikansa ujosteltuaan on mennyt touhuihin mukaan.
2,5-vuotias on vielä pikkuinen ja tahtoo varmistaa äidin huomion. Minä en jättäisi hysteerisesti itkevää lasta minnekään. Tai no, sairaalaan jättäisin.
Mulle tulee nyt todella paha mieli tästä, että jätin hysteerisen lapsen päiväkotiin.. mitä olisi pitänyt tehdä? Pelkään, että ensi kerralla on entistä vaikeampaa. Ja että lapselta menee luottamus minuun. Toisaalta tiedän, että tykkää valtavasti olla päiväkodissa. Mutta nyt nuo jäämistilanteet niin hankalia. :(
Ulkopuolisen on vaikea sanoa, kumpi painaa vaakakupissa enemmän - eron vaikeus ja leikit tuttujen kavereiden kanssa.
Uusia leikkikavereita kyllä löytää leikkipuistoista, avoimista päiväkodeista tms. mitä teillä onkaan tarjolla, mutta tietysti siinä on tutustumisen vaikeus.
t. 2,6
Mulle tulee nyt todella paha mieli tästä, että jätin hysteerisen lapsen päiväkotiin.. mitä olisi pitänyt tehdä? Pelkään, että ensi kerralla on entistä vaikeampaa. Ja että lapselta menee luottamus minuun. Toisaalta tiedän, että tykkää valtavasti olla päiväkodissa. Mutta nyt nuo jäämistilanteet niin hankalia. :(
He varmaan osaa sanoa, ikävöikö/pelkääkö lapsi siellä päiväkodissa ja miten ylipäätään viihtyy. Ja ehdottavatko he taukoa yms.
Meilläkin oli just tossa iässä pari kertaa päiväkotiin jätettäessä ihan hysteerinen itku-raivo-kohtaus, vaikkei mitään muutoksia elämässä ollutkaan. Eli voi olla täysin ikäänkin liittyvää.
Nyt kun lapsella on tuollainen vaihe menossa, niin tottahan hän käyttää vähän tilannetta hyväkseen ja huutaa kun viet päiväkotiin. Tuon ikäiset osaavat jo olla melko taitavia tuossa asiassa. Kylmästi vaan jätät lapsen hoitoon, etkä viivyttele lähdön kanssa. Itku loppuu yleensä yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Mitään traumoja tuosta ei lapselle jää.
t. Äiti ja noin 10 vuotta aikanaan päiväkodissa lastenhoitaja työskennellyt
Sellanen kiukkukohtaus on minusta vaan niin erlainen kuin tuollainen hysteerinen, ihan pelon tuntuinen itkuhuuto. Ja josta lapsi vielä selittää että häntä kun väsyttää. Tuo väsymys on nykyään reagointitapa jos pelkää ja jännittää. Ja yöllä näkee nykyään jonkun verran painajaisia. En siis usko, että kiukkuilun takia tuota tekee, kyllä uhmajutut on erikseen.
"tuon ikäiset osaavat jo olla melko taitavia tuossa asiassa". Missä asiassa? Sen ilmaisemisessa, että jännittää päiväkotiin jäämistä. Tai että haluaisikin mieluummin olla kotona.
Saahan lapsetkin ilmoittaa tunteistaan...
Nyt kun lapsella on tuollainen vaihe menossa, niin tottahan hän käyttää vähän tilannetta hyväkseen ja huutaa kun viet päiväkotiin. Tuon ikäiset osaavat jo olla melko taitavia tuossa asiassa. Kylmästi vaan jätät lapsen hoitoon, etkä viivyttele lähdön kanssa. Itku loppuu yleensä yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Mitään traumoja tuosta ei lapselle jää. t. Äiti ja noin 10 vuotta aikanaan päiväkodissa lastenhoitaja työskennellyt
vauvan kanssa ja hän ei saa olla?
Meillä esikoiselle tuli tuollainen vaihe, kun vauva syntyi. On ennenkin ollut arka, mutta nyt syksyn on ollut tosi arka. Jännittää ja ujostelee kaikkea.
Olen antanut ujostella. Kerhosta on ollut tauolla kaksi kuukautta. Nyt alkaa taas kaipailemaan sinne :)