Lue keskustelun säännöt.
Entäs jos en jaksakaan?
21.11.2010 |
Meillä on iso uusperhe. Kaikki ihan hyvin, ollaan oltu yhdessä monta vuotta jo ja on koti ja sormukset. Lapset on periaatteessa tottuneet sekä toisiinsa että meihin vanhempiin.
Mutta meidän lapset riitelee tosi paljon keskenään. Ei edes välttämättä niin, että "mun" lapset "sun" lasten kanssa, vaikka niinkin on. Mutta ihan ylipäänsä, riitaa, huutoa, tappelua on tosi paljon.
Arjessakin riittää tekemistä, tietysti, kun on paljon kotitöitä isossa perheessä. Isoimmatkin lapset on vasta alakoululaisia, niin että ei heistä paljoa apua ole.
Minua on alkanut väsyttää koko juttu ihan älyttömästi. Mies on ihana ja auttaa kyllä minkä voi, mutta tekee pitkiä työpäiviä. Musta tuntuu, että voisi olla helpompaa, jos tämä perhe ei olisikaan tällainen perhe. Entäs jos tämä vain oli liikaa, en jaksakaan?
Kommentit (21)
se on haastava paketti
muistatko miksi ryhdyit siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies on oikeasti ihana ja me aidosti rakastamme toisiamme. Hän on hyvä isä ja vanhempi kaikille perheen lapsille.
Totta kai tätä mietittiin etukäteen. Mutta eipä sitä etukäteen oikeasti osaa tietää, mitä kaikkea on tulossa. Kun harva meistä on ennustaja kuitenkaan.
ap
Vaikka se ottaa paljon, se myös antaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset on isoja ja alkavat pitämään yhteyttä toisiinsa ilman teitä. Kokoontuvat yhteen "perheenä", niinkuin heitä pidettiin lapsinakin. Sitä on mukava ajatella.
Jos väsyttää, niin ota välillä lomaa! Jo pikkumatka jonnekin YKSIN tms auttaa :)
ns. tavallisissakin perheissä on haasteensa, ei niilläkään helppoa ole kun esim. mies vaan nukkuu ja nainen haluaisi hänet jo hereille...tätä on paljon, kaikenlaista pientä jaksamista on siiten uusio, yksiö,kaksio, anoppilo, appelo...aina löytyy paljon jaksamista.
Pinnistele, kun lapset kasvaa, niin jaksaa enemmän ja jos miehes on apuna niin kyllä te pärjäätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskottomuutta? eli rakensitteko uuden perheenne suhteenen takia rikottujen liittojen raunioille?
vuosia ennen kuin tapasimmekaan.
ap
uskottomuutta? eli rakensitteko uuden perheenne suhteenen takia rikottujen liittojen raunioille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eniten haasteita on ns. tavallisessa perheessä, koska odotukset ovat huipussaan.
Ja noita tavallisia perheitä minun käy eniten sääliksi, koska naiset vaativat paljon ja mies karkaaa omille teilleen jne, he eivät osaa vielä joustaa eivätkä puhaltaa yhteen hiileen vaikka heitä kaksi onkin ja tämä olisi mahdollista pienellä vaivannäöllä, mutta ei kun ollaan vielä itsekkäitä.
Uusioperheissä, eronneissa, yh jne. on yleensä jo järki mukana ja tällöin osataan maanläheisemmin suhtautua ongelmiin.
Pitäisi varmaan tosiaan ottaa sitä omaa aikaa ja lähteä vaikka välillä jonnekin yksin. Käytännössä se menee kuitenkin niin, että mies tekee töitä, tulee väsyneenä kotiin, hoidetaan yhdessä ruoat ja lasten iltapuuhat ja mennään nukkumaan.
Jos lähtisin omaan harrastukseen tms., niin se tarkoittaisi aina, että toinen hoitaisi koko rumban yksin - ja se on aika paljon pyydetty.
Niinpä käytännössä omaa aikaa ei juuri ole, yhteistä aikaa on hetki illalla väsyneenä telkkarin ääressä ja joku rentouttava viikonloppu tms. on ihan utopistinen ajatus. Mutta tämähän ei ole mitenkään uusperhejuttu, vaan ihan tavallista arkea pienten lasten perheessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi varmaan tosiaan ottaa sitä omaa aikaa ja lähteä vaikka välillä jonnekin yksin. Käytännössä se menee kuitenkin niin, että mies tekee töitä, tulee väsyneenä kotiin, hoidetaan yhdessä ruoat ja lasten iltapuuhat ja mennään nukkumaan.
Jos lähtisin omaan harrastukseen tms., niin se tarkoittaisi aina, että toinen hoitaisi koko rumban yksin - ja se on aika paljon pyydetty.
Niinpä käytännössä omaa aikaa ei juuri ole, yhteistä aikaa on hetki illalla väsyneenä telkkarin ääressä ja joku rentouttava viikonloppu tms. on ihan utopistinen ajatus. Mutta tämähän ei ole mitenkään uusperhejuttu, vaan ihan tavallista arkea pienten lasten perheessä.
ap
Ne ei ole ikinä mahdottomia, niinkuin esim. teleportti on. :)
Sitä vaan väsyneenä ei jaksa ajatella eikä nää ratkasuja :)
Esim. kuluneen vuoden aikana me ollaan miehen kanssa päästy kerran elokuviin kahdestaan, keväällä. Minä pääsin yksin kavereita tapaamaan viimeksi kesällä. Meillä ei ole ketään, joka hoitaisi kaikkia lapsiamme. Välillä osa on etävanhemmallaan, mutta kaikki ei koskaan.
Viimeiset kaksi kertaa, kun ollaan yritetty saada MLL:n hoitajaa, ei sekään ole onnistunut. En tiedä miksi, aikaisemmin kun olivat, aina kehuivat meidän lapsia, mutta ehkä sinne on joku kuitenkin jättänyt jonkun huonon lausunnon eikä kukaan enää suostu tulemaan.
Ja sitten tosiaan se, että jos toinen hoitaa jonkun päivän koko juttua yksinään, niin se tavallaan vain kostautuu sitten sen toisen puolison väsymyksenä. On helpompaa olla lähtemättä itsekään mihinkään.
ap
Ne ei ole ikinä mahdottomia, niinkuin esim. teleportti on. :)
Sitä vaan väsyneenä ei jaksa ajatella eikä nää ratkasuja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä lasta riitelevät keskenään jatkuvalla syötöllä ja välillä tuntuu että en jaksa, missä meni kasvatus pieleen, ehkä olen ihan p-a äiti ja niillä olisi parempi jossain muussa perheessä. Mutta sitten taas tulee niitäkin hetkiä, että olen älyttömän ylpeä ihanista lapsistani ja perheestäni. Eli sellaista se taitaa olla, ei sille mitään voi.
Jos osa lapsista on välillä etävanhemmillaan, niin löytyisikö lopuille lapsille siksi viikonlopuksi joku kyläpaikka: mummula (muistakaa pitää yhteyttä myös etävanhempien puoleisiin mummuloihin), kummin luo, sedän/enon/tädin luo tai kouluikäiset kaverin luo yöksi (silloin pitää tietysti olla valmis vastavuoroiseen vierailuun)? Näin voisitte saada itsellenne yhteisen viikonlopun tai ainakin yhden illan/yön.
Ja kouluikäiset osaavat jo yhtä ja toista kun vain odottaa sitä heiltä. Eli sovitte vaikka vakituiset arkiillat jolloin vuorotellen miehesi kanssa toinen saa lähteä harrastamaan (urheilemaan/penkkiurheilemaan/shoppailemaan/parantamaan maailmaa ystävän kanssa) ja toinen pyörittää shown yksin. Saarioisten äidit tekee ihan kelvollista ruokaa, ja iltapalaksi kun tarjoaa muroja tms. niin lapset saa senkin syötyä melko itsenäisesti. Eli vaatimustasoa alaspäin niin jaksaa paremmin. Olisihan se hienoa tarjota esim. joka päivä alusta loppuun itse tehty ateria, mutta mielestäni tärkeämpää on tarjota vanhemmat, joilla mieleterveys pysyy kunnossa kun saa välillä rentoutuakin.
Tsemppiä valitsemallanne tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja samaan aikaan sä sanot, että arjessa riittää tekemistä ja lapsista ei vielä paljon apua ole. Hanki siis siivooja tai kodinhoitaja käymään vaikkapa kerran viikossa tai ainakin joka toinen viikko. Tai kokeilet vähän aikaa kaksikin kertaa viikossa. Se auttaa sitä sun arkea niin hirmuisen paljon, että on kyllä hintansa väärti. Ja niistä maksuista saa kotitalousvähennyksen, joten maksettavaakaan ei jää lopulta niin paljon kuin mitä nyt välittömästi pitää maksaa.
Tuollainen säännöllinen apu auttaa enemmän kuin jokin satunnainen kahdenkeskinen ilta elokuvissa.
Ja kun kotitöistä vähän helpottaa, niin sulla jää energiaa puuttua lasten riitelyynkin. Teillä on ehkä jokin juttu, mistä sitä riitaa tulee useimmiten, ja kun sulla on paremmin aikaa, niin puutut siihen pahimpaan ongelmaan, jonka jälkeen enin riitely karsiutuukin pois.
Yleensä ihmisistä tuntuu, ettei oo varaa palkata mitään siivoojaa tai kotiapulaista. Mutta eihän sitä järjestelyä loppuiäksi tarvi ottaa. Kokeilet nyt ensin miltä se tuntuu, että onko siitä vastaavaa hyötyä. Käynnithän voi sopia vain seuraavaan kertaan asti aina, jolloin homman voi lopettaa ihan milloin vain.
Eli hanki apua siihen, mikä sua väsyttää.
on muuttaa asumaan erikseen lapsineen ja vaan seukata
on muuttaa asumaan erikseen lapsineen ja vaan seukata
Kaikilla pikkulapsiperheillä on samat ongelmat. Meillä vain jotenkin helpommin ehkä tulee se ajatus, että tästähän pääsee pois. Jospa se olisikin ratkaisu?
Siivooja meillä jo käykin, mutta tällä porukalla koti pysyy siistinä just sen yhden illan. Toki helpottaa paljon, ettei itse tarvitse jatkuvasti esim. pestä lattioita, vaan kevyt ylläpito riittää. Siinäkin on jo tekemistä.
ap
Siis hyvä tietysti, että ylipäätään käy. Mutta kun teillä kerran on jo yhteys ihmiseen, jonka koette riittävän luotettavaksi, jotta hänet voi päästää teille siivoamaan, niin käyttäkää häntä enemmän. Pyydä se sama ihminen teille kerran viikossa katsomaan lapsia ja tekemään samalla iltaruoka, ja sä voit itse käyttää sen ajan ihan mihin haluat.
Me tehtiin pahimpaan aikaan noin, että siivooja kävi joka toinen viikko siivoamassa, mutta sen lisäksi kerran viikossa muuten vain, ja mä kävin sillä aikaa lenkillä. Se vahti lapsia, teki ruuan ja samalla laittoi kotia muutenkin kuosiin, yleensä oli lelut kerättynä, keittiö siistittynä ja sängyt pedattuna, kun tulin lenkiltä. Ja usein oli ehtinyt lukeakin lapsille. Ulkopuolinen kun tulee siihen kaaokseen, niin sillä riittää puhtia tehdä ne pari tuntia oikeesti hommia tehokkaasti, ja siksi se saa ihmeitä aikaan.
Sitten meidän lapset kasvoivat, ei ole enää ketään vaippaikäistä, ja nyt siivoojamme käy taas vain siivoamassa mun kanssa. Nyt ei yhtään tunnu, että sen pitäisi enemmän käydä. Eli kun ottaa pahimpaan aikaan kunnolla apua, niin se paha aika menee ohi ja siitä pääsee itsekin yli.
Kun sä otsikossa kysyt, että mitä jos et jaksa. Niin eihän sellaista vaihtoehtoa ole, ettei jaksa elämäänsä. Sun vastuulla on järjestää sun elämä niin, että sä jaksat. Etenkin kun sulla on kaikki mahdollisuudet siihen.
Kun sä otsikossa kysyt, että mitä jos et jaksa. Niin eihän sellaista vaihtoehtoa ole, ettei jaksa elämäänsä. Sun vastuulla on järjestää sun elämä niin, että sä jaksat. Etenkin kun sulla on kaikki mahdollisuudet siihen.
Ihanasti sanottu tuo, ettei sellaista vaihtoehtoa olekaan. :)
ap
Kyllä niiltä lapsilta voi jotain vaatiakin. Kuulostaa siltä että et vaadi mitään, et kotitöihin osallistumista tai käyttäytymistä.
Et sitten tullut ajatelleeksi, mitä uusperheestä seuraa? Sori, elämä on.