Parantavien hoitojen kääntöpuoli, jota ei usein ajatella:

Joka oli siis se, että meidän tulee miettiä, kuinka selviämme hoitojen kehittymisen seurauksien kanssa.



Useampi näyttää tulkinneen, että olen hoitojen kehittymistä vastaan. Näin ei ole. Ajattelen vain pidemmälle, aikaan jolloin useammat sitten jäävät henkiin. Ennakoimmeko, vai heräämmekö vasta kun on liian myöhäistä?



Olen muuten sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, mikäli asia kiinnostaa ;)



Arvoeettisiä lähtökohtia tässä juurikin mietin.

Ap

tai muuten sairaiden hyväksi kuin maksan esim linnakundien koulutuksia ja mukavaa sellielämää tai maahanmuuttajien merkkikuteita.

Kandee pikkasen miettiä asioita, ennen kun suunsa avaa.

Kyllä vammaisella on oikeus palveluihin, ei hän ole itselleen vammaa varmastikaan toivonut eikä ole voinu vaikuttaa asiaan millään tavoin toisin kuin esim nämä raiskaajat, tappajat ym sekopäät.

paljonkin ajatellaan. Sitä että elämää jatletaan alusta ja lopusta. Käytetään tolkuttomasti resursseja siihen, että yhä pienemmät vauvat jäävät henkiin. Yleensä se tarkoittaa suurien resurssien käyttämistä pelastetun kohdalla läpi elämän.



Ja käytetään toisessa päässä tolkuton määrä resursseja siihen, että saadaan pidettyä vihannekset hengissä.



Ennemmin tai myöhemmin joudutaan käymään arvokeskustelua priorisoinnista, kuten ammattihenkilöstö tietää. Terveydenhuoltosektorille ei voi vain loputtomasti työntää lisää rahaa.

toinen vanhemmistani sairastaa syöpää, jonka hoidossa on odoteltu läpimurtoa jo pitkään. Muitakin läheisiäni olen sairauksille menettänyt. Mielestäni tällaiset eivät vaikuta ajatteluuni mitenkään.

Ap

tämä kertoo vain ja ainoastaa SINUSTA ja siitä, miten vähän nämä ihmiset ovat sinulle oikeasti merkinneet.

Ja sinulle erityislapsen äiti; "Tavislasten" avuntarvitseminen on sitten toisaalta melkoista arpapeliä, eli jos tarkoitat että kaikille pitäisi antaa samaa erityistukea, niin siinähän sitä resursseja hukkaan heitetään. En missään vaiheessa ole väittänyt tukevani isoja ryhmäkokoja , väittäisin silti, ettei nämä erityisryhmien ylläpito tarvitse juuri sieltä rahojaan saada. Miksi ihmeessä nämä asiat pitäsi juuri toisistaan olla kiinni. Oletteko oikeasti sitä mieltä että kaikki raha pitäisi laittaa vain TERVEITTEN työikäisten ja lasten hyvinvointiin ja ottaa ne rahat tukea tarvitsevilta??!!!!!!!!

Uskokaa pois, kyllä sitä rahaa monesta paikasta voisi ottaa ennemmin kuin näistä hoitojen kehittämisistä ja tukea tarvitsevilta.

Miten muuten se teidän erityislapsi, oletteko valmiit jättämään kaikki tukitoimet pois jotta saadaan niilläkin rahoilla niitä lyijäreitä lisää?!! Tosiasia on se, että erityislapsen hoito tulee maksamaan vanhemmillekin paljon aikaa ja rahaa ja jaksamista, järkyttävää kuulla tälläistä. Älkää turhaan kadehtiko, antaisin varmasti paljon paljon paljon enemmän vaikka sitten kenelle kunhan omakin lapseni voisi kouluikään mennessä kuulua siihen tavisten vaikka sitten vähän isompaankin ryhmään.

Ihan kuin omista rahoistanne puhuisitte.

Hoidot pelastavat ja parantavat myös työikäisiä, jotka muuten joko kuolisivat (mm. työuransa aikaisessa vaiheessa, kun yhteiskunta on aivan vasta heihin "ivestoinut" koulutusta antamalla) tai jäisivät sairauden tai vamman takia pois työelämästä, mahdolliseti pitkäksi aikaa yhteiskunnan elätettäväksi. Jos yhteiskunta on juuri tehnyt suuren investoinnin yksittäiseen henkilöön ja hän ei missään vaiheessa tule kartuttamaan valtion verotuloja, niin eikös tämäkin ole melkoinen menetys?

On turha huudella, jos katsoo asiaa vain yhdeltä kantilta. Lääketiede auttaa kaikkia, ja pidentää sitä työuraa myös niiltä jotka aiemmin ovat jääneet pois työelämästä kehittymättömän hoidon takia. Ja tiedän joitain ihmisiä jotka antaisivat ihan mitä vain, jos vain saisivat työkykynsä takaisin (lääketiteen seuraavaa askelta odottessa).

kun katsellaan tilannetta kokonaisuutena. Unohdatte ylipäätään huoltosuhteessa (montako työelämän ulkopuolella olevaa henkilöä on yhtä työikäistä kohti) tapahtuvat muutokset, jotka tulevat olemaan valtava rasite. Eläkeläisten joukko tulee olemaan huomattava, ja siinä olisi kustannettavaa jo ilman sairastelujakin. On toissijaista, haluaisiko joku takaisin töihin - yhtälö on nyt vain sellainen, että sen ratkaisemisessa tulee olemaan tekemistä. Mikäli elinikää pitkitetään, tulee loppuelämän olla myös elämisen arvoista. Eikä elämän laatua saa repiä nuorempien selkänahasta. Lapsista olen huolissani.

Niin, eläköityviä on enemmä kuin syntyviä, tähän maahan ei kaikki pysty tekemään lisää lapsia/veronmaksajia.

Olen itse siinä välikädessä. Olen kolmekymppinen, minulla on kaksi lasta ja asuntolaina talosta pk-seudulla.

Minulla ei kertakaikkiaan ole varaa hankkia enempää lapsia, koska mieheni sairastuu burnouttiin jos jään taas äitiyslomalle ja hoitovapaalle, ja hän joutuu hankkimaan elannon perheelle kun minä hoidan vauvaa.

Tässä on selvä paradoksi.

Olen vanhempieni ainokainen, samoin on mieheni. Meillä on kaksi lasta, ja halua olisi, vaan ei kykyä elättää useampia.

Kattaako kaksi lastamme meidän eläkekulumme?

-11-

valtion tai kuntien budjetista ;)

Joka oli siis se, että meidän tulee miettiä, kuinka selviämme hoitojen kehittymisen seurauksien kanssa.

Useampi näyttää tulkinneen, että olen hoitojen kehittymistä vastaan. Näin ei ole. Ajattelen vain pidemmälle, aikaan jolloin useammat sitten jäävät henkiin. Ennakoimmeko, vai heräämmekö vasta kun on liian myöhäistä?

MITÄ TARKOITAT SILLÄ ETTÄ SITTEN KUN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ???KUN RAHAT LOPPUU NIIN LOPPUVATPA SITTEN EDES KAIKILTA YHTÄ AIKAA EIKÄ NIIN ETTÄ VAIN SINÄ JA SINUNKALTAISESTI SAAVAT JATKAA PIDEMPÄÄN HOIDETTUINA

Olen muuten sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, mikäli asia kiinnostaa ;)

Arvoeettisiä lähtökohtia tässä juurikin mietin.

Ap

SELVENNÄHÄN TÄTÄ "ARVOEETTISTÄ" KIITOS

tarkoitukseni ei ollut huutaa vaan saada oma tekstini erottumaan mikäli jotain häiritsee

Kaikki eivät sokeudu, vaikka aihe kuinka liippaisi läheltä.



Yhteiskunnallinen analyysi ja siviilissä kohdatut asiat on hyvinkin mahdollista pitää erillään.



Ks. mitä avausviestissä kirjoitin yksittäisistä ihmiskohtaloista, ja mieti sitä.

Ap

sitten täytyy siis kaikki syntymässä tai muuten vain vammautuneet lapset jättää hoitamatta ja elvyttämättä, koska ne eivät koskaan tule tekemään töitä ja vievät vain hirveästi rahaa.

priorisoimaan niin että dementikot ei ole ensimmäisenä jonossa tehokkaimpia syöpähoitoja saamassa.

Joka oli siis se, että meidän tulee miettiä, kuinka selviämme hoitojen kehittymisen seurauksien kanssa.

Useampi näyttää tulkinneen, että olen hoitojen kehittymistä vastaan. Näin ei ole. Ajattelen vain pidemmälle, aikaan jolloin useammat sitten jäävät henkiin. Ennakoimmeko, vai heräämmekö vasta kun on liian myöhäistä?

MITÄ TARKOITAT SILLÄ ETTÄ SITTEN KUN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ???KUN RAHAT LOPPUU NIIN LOPPUVATPA SITTEN EDES KAIKILTA YHTÄ AIKAA EIKÄ NIIN ETTÄ VAIN SINÄ JA SINUNKALTAISESTI SAAVAT JATKAA PIDEMPÄÄN HOIDETTUINA

Olen muuten sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, mikäli asia kiinnostaa ;)

Arvoeettisiä lähtökohtia tässä juurikin mietin.

Ap

SELVENNÄHÄN TÄTÄ "ARVOEETTISTÄ" KIITOS

tarkoitukseni ei ollut huutaa vaan saada oma tekstini erottumaan mikäli jotain häiritsee

että mietin millainen on se yhteiskunta, jonka jätämme perinnöksi lapsillemme. Tuleeko heillä olemaan vanhemmat, jotka ovat nääntyneet hoitaessaan omia vanhempiaan. Lapsemme kasvavat aika vaativassa ympäristössä kaikenlaisten säästöjen alla. Onko heillä resursseja paikata virheitämme, vai imeekö meidän alustamamme elämä heistäkin mehut?

Nähdäkseni Suomen vanhustenhoito on sen verran epävakaalla tolalla, että ei tässä ainakaan parempaa kohti olla menossa. Kansalaiset antavat kaikelle hiljaisen hyväksynnän, kun asioita ei osata yhdistää toiseensa ja uskotaan vasta kun nähdään. Sehän tässä huolettaa. Hyvästä voi seurata myös pahaa, mitä avauksella alun perin tarkoitin.

Ap

priorisoimaan niin että dementikot ei ole ensimmäisenä jonossa tehokkaimpia syöpähoitoja saamassa.

priorisoidaan, mutta jatkossa priorisoidaan vielä rankemmin.

priorisoidaan, mutta jatkossa priorisoidaan vielä rankemmin.

vammaiset lapset käsketään abortoitavaksi toivon mukaan.

Raihnaisuusvaihe siirtyy niin pitkälle tulevaisuuteen, että eläkkeellepääsyä pitää myöhentää. Vastaavasti opiskeluaikoja pitäisi saada lyhyemmäksi ja ihmiset aikaisemmin työelämään. Tosin eläkeiän pidentämispäätös olisi pitänyt tehdä koskemaan jo suuria ikäluokkia.

ja todellakin siis tulevat sukupolvet laitetaan niin tiukille kuin suinkin saadaan. Meidänkin lapsemme jo. Töihin, töihin ja yhteiskuntaa hyödyttämään; ei ole vara löysäillä. Ihmiset on pidettävä työkykyisinä, kun työelämän ulkopuolella olevia on entistä enemmän.

Kuinka joku sai tämänkin keskustelun sivuraiteille ja tappeluksi siitä, keitä pitää hoitaa ja keitä ei. Eihän sellaisesta ollut kyse ollenkaan.



Väistämättömät tosiasiat tulevat vastaan joka tapauksessa, vaikka pyrkimys olisikin hoitaa jokaikinen.

että mietin millainen on se yhteiskunta, jonka jätämme perinnöksi lapsillemme. Tuleeko heillä olemaan vanhemmat, jotka ovat nääntyneet hoitaessaan omia vanhempiaan. Lapsemme kasvavat aika vaativassa ympäristössä kaikenlaisten säästöjen alla. Onko heillä resursseja paikata virheitämme, vai imeekö meidän alustamamme elämä heistäkin mehut?



Nähdäkseni Suomen vanhustenhoito on sen verran epävakaalla tolalla, että ei tässä ainakaan parempaa kohti olla menossa. Kansalaiset antavat kaikelle hiljaisen hyväksynnän, kun asioita ei osata yhdistää toiseensa ja uskotaan vasta kun nähdään. Sehän tässä huolettaa. Hyvästä voi seurata myös pahaa, mitä avauksella alun perin tarkoitin.



Ap

[/quote]

Kyllä mä ymmärrän sun pointin. Mutta lähdet purkamaan sitä ihan liian korkealta paikalta, jota sinulla ei ole. Tarkoita siis, että käsittelet asiaa siten, kuin olisit jotenkin automaattisesti siinä ryhmässä, joka saa valita, kenelle hoito kuuluu ja kenelle ei.

Kyllähän vanhustenhoidossa jo nyt mietitään usein omaisten ja vanhuksen itsensä kanssa ennenkaikkea sitä, aletaanko hoitoihin, kun elämä muutenkin tuntuu huonosti elämisen arvoiselta. Tunnen monta sellaista tapausta, jotka olisi hyvin voinut hoitaa, mutta vanhus itse ei ole halunnut enää.

Selvää on sekin, että mitä pienempiä vauvoja saadaan säilymään hengissä, sitä enemmän on vaikeavammaisia jne.

Mutta kukaan meistä ei ole Jumala. Mikä sinä ap olet edes teoriassa miettimään kenellä on oikeus hoitoon ja kenellä ei. Tai toki voit teoriassa miettiä mutta toivon ettet pääse noita mielipiteitäsi missään vähänkään pidemmälle viemään. Panostaa voi yhteiskunnassa tähän asiaan varmasti monella muullakin tavalla. Esim. lakeja voi säätää myös niiden työikäisten ja tehokkaiden ihmisten itsestään huolehtimisen tukemiseen tai muuta vastaavaa. Siinä vaiheessa kun jätetään heikoimmat heikoimmille, on yhteiskunta jo pahasti rikki muutenkin kuin pelkästään siksi että rahat loppui. Niin kauan kuin on välittämistä ja ymmärrystä ja huolenpitoa, niin kauan on toivoa. Toivon elämän opettavan tästä asiasta myös Sinulle, mieluiten tietysti niin, ettei pahimmat toteudu vaan ymmärtäisit asian muutenkin.

t. 12

ihmiset voi mennä sen aikaisemmin töihin jos töitä ei ole?

kovin hyvä idea, koska työttömyyttä on jo nyt niin hirveästi, että jos vanhat jäärät ovat töissä 70-vuotiaksi, nuoret syrjäytyvät työelämästä monella alalla kokonaan.



En tiedä mistä rahaa tullaan säästämään, mutta siinä vaiheessa kun velat leviävät käsiin, niitä tullaan tekemään joka paikasta.

Esimerkiksi isäni. Onneksi sai aivoverenvuodon ulkomailla, eikä ehditty saada kunnon hoitoon. Sai kunniallisen kuoleman. Suomessa jos olisi ollut, olisi elvytetty ja maannut vihanneksena vielä 10 vuotta sairaalassa. Aivot ehdittiin kuvata, joten tiedettiin, kuinka laaja oli vahigoittunut alue.



Itse olen työikäisenä yrittänyt päästä magneettikuvaukseen, mutta en pääse. Silti samaan aikaan kuolemansairaita mummoja kuvataan, että tiedetään, mihin mummo kuolee, vaikka se ei enää hänen elämäänsä jatka.



Erityislapsista sanon sen verran, että turhaa ja todella kallista terapiaa annetaan monelle todellakin kun samaan aikaan tavislapsille taistellaan ihan perusasioista. Ja totuus on, että nämä terapiat ei todellakaan tämän vammaisen elää sen kummemmaksi muuta.



Nykyään on unohtunut arvokas kuolema ihmiseltä. Sitä ei anneta enää tapahtua.