Parantavien hoitojen kääntöpuoli, jota ei usein ajatella:
Syöpää ym. vakavia tauteja käydään jatkuvaa taistoa. Nuoruutta yritetään pitkittää. He, jotka ennen kuolivat pois, pysyvät nyt lääketieteen kehittymisen myötä hengissä. Tätä ei (suomalainen) yhteiskunta kauaa kestä.
Meillä suuret ikäluokat tulevat joukolla sairasteluikään ja jäävät pois töistä. Me ja lapsemme maksamme sekä eläkkeet että hoitokustannukset, mutta mistä rahoista? Eläkeikää siirretään, mutta emme jaksa kasvavan työtaakan alla. Lapsemme tulevat vielä joutumaan pulaan tämän kaiken takia.
Kuvitelkaa nyt: dementikko sairastuu syöpään, mutta hänet saadaan parannettua, ja edessä on vuosia ellei jopa vuosikymmeniä "elämää" hoitolaitoksessa. Samaan aikaan joku muu jää heitteille, koska resursseja ei ole. Toiset nääntyvät pyrkimyksissään yhdistää työ ja perhe-elämä.
Yksittäiset ihmiskohtalot ovat arvokkaita ja niiden puolesta tulee taistella. Mutta yhteiskuntana emme tällaista kestä.
Kommentit (51)
Nykyään on lääkettä joka lähtöön, ja sairastumista pidetään kauheana kohtalona, vaikka aikaisemmin se oli vain elämää. Ikävää tietenkin, kun kohdalle sattuu, mutta... Nykyään tuntuu, että luonnosta on vieraannuttu siinäkin suhteessa. Asioita ei osata hyväksyä. Kaiken pitää olla korjattavissa, vaikkei siinä mieltä olisikaan.
Hoidot pelastavat ja parantavat myös työikäisiä, jotka muuten joko kuolisivat (mm. työuransa aikaisessa vaiheessa, kun yhteiskunta on aivan vasta heihin "ivestoinut" koulutusta antamalla) tai jäisivät sairauden tai vamman takia pois työelämästä, mahdolliseti pitkäksi aikaa yhteiskunnan elätettäväksi.
Jos yhteiskunta on juuri tehnyt suuren investoinnin yksittäiseen henkilöön ja hän ei missään vaiheessa tule kartuttamaan valtion verotuloja, niin eikös tämäkin ole melkoinen menetys?
tai muuten vain lohduttavat itseään kieltämällä tosiasiat.
vaan myös niistä ihmisistä, joita tarvitaan hoitoa suorittamaan. Ei heitä tulevaisuudessa riitä. Ja tähän liittyykin sitten työperäinen maahanmuutto, jota perussuomalaiset ovat sopivasti nousemassa hankaloittamaan. Suomalaiset kaivavat omaa kuoppaansa.
vaan nostin esiin sen seikan, ettei parantavien hoitojen tavoittelu ilman seurauksien miettimistä ole järkevää.
Ap
Yle on pyhä lehmä, samoin kuin miljönääreille maksettavat maatalous- ja yritystuet. Onneksi voidaan viedä mummolta päivän toinen vaihtovaippa ja kasvattaa päivähoitoryhmän kokoa vielä parilla lapsella kahteenkymmeneen. Siinähän säästyy isot rahat. Kusipäistä toimintaa, mutta mitä muuta voi kusipääpoliitikoilta odottaa. Ja sitten ne ihmettelevät ääneen politiikan arvostuksen vähenemistä. Voi elämä.
Hoidot pelastavat ja parantavat myös työikäisiä, jotka muuten joko kuolisivat (mm. työuransa aikaisessa vaiheessa, kun yhteiskunta on aivan vasta heihin "ivestoinut" koulutusta antamalla) tai jäisivät sairauden tai vamman takia pois työelämästä, mahdolliseti pitkäksi aikaa yhteiskunnan elätettäväksi. Jos yhteiskunta on juuri tehnyt suuren investoinnin yksittäiseen henkilöön ja hän ei missään vaiheessa tule kartuttamaan valtion verotuloja, niin eikös tämäkin ole melkoinen menetys?
On turha huudella, jos katsoo asiaa vain yhdeltä kantilta.
Lääketiede auttaa kaikkia, ja pidentää sitä työuraa myös niiltä jotka aiemmin ovat jääneet pois työelämästä kehittymättömän hoidon takia.
Ja tiedän joitain ihmisiä jotka antaisivat ihan mitä vain, jos vain saisivat työkykynsä takaisin (lääketiteen seuraavaa askelta odottessa).
vaan nostin esiin sen seikan, ettei parantavien hoitojen tavoittelu ilman seurauksien miettimistä ole järkevää.
Ap
sä oot tasan tarkkaan tätä mieltä niin kauan, että joku sulle oikeesti tärkee ihminen on se autettava. SIKSI niitä parantavia hoitoja yritetään keksiä, että vältettäisiin ihmisten kärsimyksiä. Mielestäni ei ole ap:n kaltaisten ihmisten asia sanoa kenelle sitä rahaa saa riittää ja kenelle ei, koska jos näin olisi, rahaa annettaisiin vain niille, joilla on hyvät edellytykset pärjätä elämässään muutenkin. Siksi heillä on aikaa ja energiaa kadehtia niitä, jotka edes jonkinlaista avustusta saavat.
Noista erityisryhmistä voin ainakin heti sanoa, että niillä vältetään nimenomaan niitä TULEVAISUUDEN ongelmia, eli erityislasten aikainen tukeminen auttaa todella monia kehittymään niin, että pärjäävät vähemmillä ongelmilla tulevaisuudessa. Ilman tälläistä mahdollisuutta olisi vielä enemmän esim. rikollisuutta, kun erityislapsen itsetuntoa ei tueta. Silloin heitä on myös vähemmän ahdistelemassa omaisuuttasi ;D
Kakkonen on taas näitä, jotka eivät ymmärrä asioita tai muuten vain lohduttavat itseään kieltämällä tosiasiat.
asiat voidaan hoitaa joko hyvin tai huonosti. Kyse on priorisoinnista. Yhteiskunta olemme me.
"Noista erityisryhmistä voin ainakin heti sanoa, että niillä vältetään nimenomaan niitä TULEVAISUUDEN ongelmia, eli erityislasten aikainen tukeminen auttaa todella monia kehittymään niin, että pärjäävät vähemmillä ongelmilla tulevaisuudessa. Ilman tälläistä mahdollisuutta olisi vielä enemmän esim. rikollisuutta, kun erityislapsen itsetuntoa ei tueta. Silloin heitä on myös vähemmän ahdistelemassa omaisuuttasi ;D "
Muuten hyvä juttu, mutta kuinka huonosti mahtavat voida ne tavislapset, jotka eivät erityisryhmään pääse mutta kärsivät resurssien puutteesta? Varmaan tavislapsikin hyötyisi pienemmästä ryhmästä, aistiterapiasta jne. Tätä kysyn itse erityislapsen äitinä.
vaan nostin esiin sen seikan, ettei parantavien hoitojen tavoittelu ilman seurauksien miettimistä ole järkevää. Ap
ja onneksi Suomi on ainakin toistaiseksi kristitty maa, jossa varallisuus ei ratkaise ihmisarvoa.
-kakkonen
Juuri meinasinkin ap:lle sanoa, että odotapa sitä hetkeä kun lapsesi sairastuu syöpään tai itse saat jonkun vakavan sairauden diagnoosin vaikkapa 35-vuotiaana. Sittenhän voit elää niinkuin opetat ja antaa lapsesi ja itsesi kuolla nuorena, pääsette pois kuormittamasta yhteiskuntaa. Ai niin, molemmat olisivat toki voineet maksaa veroja vielä aika monta kymmentä vuotta, mutta tätä puoltahan sinun terveystaloudellinen analyysisi ei ottanut lainkaan huomioon.
Hoidot pelastavat ja parantavat myös työikäisiä, jotka muuten joko kuolisivat (mm. työuransa aikaisessa vaiheessa, kun yhteiskunta on aivan vasta heihin "ivestoinut" koulutusta antamalla) tai jäisivät sairauden tai vamman takia pois työelämästä, mahdolliseti pitkäksi aikaa yhteiskunnan elätettäväksi. Jos yhteiskunta on juuri tehnyt suuren investoinnin yksittäiseen henkilöön ja hän ei missään vaiheessa tule kartuttamaan valtion verotuloja, niin eikös tämäkin ole melkoinen menetys?
On turha huudella, jos katsoo asiaa vain yhdeltä kantilta.
Lääketiede auttaa kaikkia, ja pidentää sitä työuraa myös niiltä jotka aiemmin ovat jääneet pois työelämästä kehittymättömän hoidon takia.
Ja tiedän joitain ihmisiä jotka antaisivat ihan mitä vain, jos vain saisivat työkykynsä takaisin (lääketiteen seuraavaa askelta odottessa).
kun katsellaan tilannetta kokonaisuutena. Unohdatte ylipäätään huoltosuhteessa (montako työelämän ulkopuolella olevaa henkilöä on yhtä työikäistä kohti) tapahtuvat muutokset, jotka tulevat olemaan valtava rasite. Eläkeläisten joukko tulee olemaan huomattava, ja siinä olisi kustannettavaa jo ilman sairastelujakin. On toissijaista, haluaisiko joku takaisin töihin - yhtälö on nyt vain sellainen, että sen ratkaisemisessa tulee olemaan tekemistä.
Mikäli elinikää pitkitetään, tulee loppuelämän olla myös elämisen arvoista. Eikä elämän laatua saa repiä nuorempien selkänahasta. Lapsista olen huolissani.
tai muuten vain empatiakyvytön. Ajatuksesi ovat mielestäni aika kolkkoja.
vaan nostin esiin sen seikan, ettei parantavien hoitojen tavoittelu ilman seurauksien miettimistä ole järkevää. Ap
En ymmärrä mitä ajat takaa? Dementikon syöpää ei hoideta vaikka olisi parannettavissa koska dementikon hoito maksaa rahaa...
kaikki syntyvät vammaiset lapsetkin pitäisi jättää hoitamatta alusta asti, kuolevat pois kun eivät edes koskaan tule töitä tekemään. Jos jollekin downille tulee sydänvika niin annetaan sen kuolla siihen. Vai mitä?
toinen vanhemmistani sairastaa syöpää, jonka hoidossa on odoteltu läpimurtoa jo pitkään. Muitakin läheisiäni olen sairauksille menettänyt. Mielestäni tällaiset eivät vaikuta ajatteluuni mitenkään.
Ap
Sitä vaan ei saa sanoa ääneen, kauheaa epäempaattisuutta moinen. ainakin linkolalaista jos ei muuta.
Tiedättekö mikä vie tämän maapallon tuhoon? Ei se ole hiilidioksidi, ei ilmaston muutos, ei eroosio, ei saasteet. Ehei! Se on lääketiede.
Nyky-yhteiskunnassa "annetaan tekohengitystä" aika monelle ihmisille; vammaisia, hädin tuskin puhetta tajuavia ihmisiä kuskataan taksilla kevennettyihin toimintakerhoihin ym. yhteiskunnan laskuun, itsensä lihottaneille & diabeetekseen sairastuneille kuusikymppisille ostetaan rollaattorit kun eivät enää pääse liikkumaan, erityisryhmissä (päiväkodit, koulut jne.) on triplasti resursseja siinä missä normiryhmät tappelevat oikeudestaan yhteen maksuttomaan lyijykynään per oppilas. :( Lähipiirissäni on ihmisiä kaikista näistä ryhmistä, joten tiedän kyllä mistä puhun...
Ps. Kuolema ei taas tulekaan helpolla; eutanasia kielletty ja vihanneksen tasolla olevat vievät - usein vastoin tahtoaan- tehohoitopaikkoja niiltä, joilla vielä olisi jotain toivoa.