Lue keskustelun säännöt.
älkää ihmiset tuijottako!
19.11.2010 |
ihmeellistä kun täytyy naalottaa niinkuin ei ennen ihmistä olisi nähnyt mikä kumma siinä on. Eikö ihmisille ole opetettu että toista ei saa tuijottaa! Hyvin epäkohteliasta.
Kommentit (41)
21/41
|
19.11.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minulla on vammainen veli ja tuntuu hänen puolesta niiin hemmetin pahalta usein kun nimenomaan aikuiset töllöttää. ihan kuin hänellä ei muutenkin olisi vaikeaa?! Pari kertaa olen kyllä kysynytkin ihmisiltä että vittuako siinä mulkkaat, tai irvistänyt tosin niin ettei veljeni sitä kuule tai näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen täysin päinvastainenkin toiminta on omituista. Että jos joku näyttää ulkonäöltään erilaiselta, tai käytös tai liikkuminen jonkun sairauden tai vamman takia on erilaista, niin sitten vältetään kaikin tavoin vilkaisemastakaan, hän on kuin ilmaa. Kohdalle sattuessa katsotaan kattoon, seinille, tai vaihdetaan toiselle puolen katua ettei tarvitsisi katsoa.
Vältetäänkö näin sitä, että pelätään että tää toinen luulisi, että häntä tuijotetaan?
Minulla on vammainen veli ja tuntuu hänen puolesta niiin hemmetin pahalta usein kun nimenomaan aikuiset töllöttää. ihan kuin hänellä ei muutenkin olisi vaikeaa?! Pari kertaa olen kyllä kysynytkin ihmisiltä että vittuako siinä mulkkaat, tai irvistänyt tosin niin ettei veljeni sitä kuule tai näe.
ihmisillä ei ole vaan käytöstapoja tai ne ei ajattele sen kummempia.
Sekin ärsyttää näitä vammaisia. Eli mikään ei ole hyvä, kultainen keskitie, nähdä/katsoa kuin ihan tavis siinä olisi ja menisi.Mä olen jopa niin moukka, että usein kysyn, tarvitseeko apuakin, jos tukala paikka.
ärsyttää. Mutta entä jos tosiaan katsoo myötätuntoisesti? Ai niin, vammainen ei kaipaa sääliä.
Entä jos tapana on tuijottaa joskus jotain ihan tavistakin. Ainakin mä jään joskus pitkään katsomaan silmiin ihmistä, joka katsoo mua silmiin. Kumpikohan sen sitten loppujen lopuksi sen tuijottelun aloittikaan. Olisiko niin että vammainenkin jää katsomaan sitä tervettä, eihän hän muuten tuijottamista huomaisikaan.
Sellainen täysin päinvastainenkin toiminta on omituista. Että jos joku näyttää ulkonäöltään erilaiselta, tai käytös tai liikkuminen jonkun sairauden tai vamman takia on erilaista, niin sitten vältetään kaikin tavoin vilkaisemastakaan, hän on kuin ilmaa. Kohdalle sattuessa katsotaan kattoon, seinille, tai vaihdetaan toiselle puolen katua ettei tarvitsisi katsoa.
Vältetäänkö näin sitä, että pelätään että tää toinen luulisi, että häntä tuijotetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viereltä kun kävelee niin oikein katsotaan tarkkaan, tosi ärsyttävää. Sellainen tuijottava ilme niinkuin silmät ei muualle pyöriskään:D
Vasta kotona sitten huomasin että olin meikannut vain toisen silmän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta kotona sitten huomasin että olin meikannut vain toisen silmän :D
olen nätti, terve hyvin pukeutuva, normaalipainonen. Silti mulla niin pirun huono itsetunto, että mulla tulee pakkoajatus mikä nyt vialla kun tuo mua tuijottaa olen ruma ym Ja sitten tulee katkeruuden tunteet esiin. Koulussa mua kiusattu ala-asteella rumaksi ym. Miehiltä olen saanut useasti kommentteja että ootpa komea, kaunis, kauniit silmät ym.. Siltikään ne ei vakuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen on häiritsevän ruma, ja ei ole mahdollista katsoa muuallekaan...
Joskus toinen on niin komea/kaunis, että en tajua tuijottavani liian pitkään.. :D
Joskus jollain on jotain kummallista ulkonäössä.
t. yksi joka kerran lähti ostoksille lasten kanssa, 6v tyttö oli sitä ennen laittanut hiukseni erivärisillä lasten pinneillä ja pampuloilla, ja unohdin kiireessä ne päähäni... Ihmiset tuijotti ja hymyili paljon, ajattelin vain, että onpa kummallisen hyväntuulista porukkaa liikkeellä, kunnes totuus valkeni kotiin tullessa eteisen peilistä... :D
Jos toinen on häiritsevän ruma, ja ei ole mahdollista katsoa muuallekaan...
Joskus toinen on niin komea/kaunis, että en tajua tuijottavani liian pitkään.. :D
Joskus jollain on jotain kummallista ulkonäössä.
t. yksi joka kerran lähti ostoksille lasten kanssa, 6v tyttö oli sitä ennen laittanut hiukseni erivärisillä lasten pinneillä ja pampuloilla, ja unohdin kiireessä ne päähäni... Ihmiset tuijotti ja hymyili paljon, ajattelin vain, että onpa kummallisen hyväntuulista porukkaa liikkeellä, kunnes totuus valkeni kotiin tullessa eteisen peilistä... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voi sitäpaitsi olla niin herkkänahkainenkin, että kokee ihan kaiken pahana.
Olin kerran kuntoutuksessa Petreassa, siellä oli samassa "ryhmässä" lyhytkasvuinen nainen. Hän oli ihan mukava, mutta edusti just tätä tyyppiä joka ottaa nokkiinsa aivan kaikesta.
Yksi kerta olin menossa hänen kanssaan syömään ruokalaan, meitä vastaan tuli joku mies vaan, joka hymyili meille ihan ystävällisesti ja hän loukkaantui siitäkin.
Tää mies kuulemma virnuili hänelle. Niin, pitihän se arvata että irvistellään täälläkin, vaikka tuskin toi äijä mikään terve on itsekään, kun täällä kerran on! Perkele! Eikä ollut edes mikään hyvännäköinen, paljon olisi varaa.
Tällaista marmatusta piti koko ruokailumme ajan, vaikka miten yritin sanoa että musta se oli vaan ihan normaali, sosiaalinen hymy =0
en todellakaan! Huono itsetunto vain ja varsinkin hirveät ulkonäköpaineet.
t.27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen muslimi ja käytän huivia. Kyllä riisuu jyvät akanoista. Suomessa on jostain syystä sellainen kulttuuri, että kukaan ei tunne luontaista häpeää jos mulkoilee venmtovierasta ilman syytä. Syy olisi se, jos toinen jotenkin huutelisi loukkaavia tmv, mutta ei siksi että joku näytää erillaiselta kuin muut. Minusta tuijottaminen merkitsee vain, että tuijottaja on jostain landelta tai todella sivistymätön.
Niin sitä muualla osataan ventovieraskin kohdata hämmentymättä, miksei sitten Suomessa. Minusta ei ole ollenkaan vaikeaa kohdata toisen ihmisen katsetta ja hymyillä ja sanoa se hei. Sitten saakin taas jatkaa omaa matkaansa. On sitten eri asia tuijottaa mitään sanomattomana ja olla kuin ei toista ei olisi olemassa, vaikka katsookin suoraa silmiin. Ei se tervehtiminen ketään satuta tai ole tunkeutumista toisen reviirille, ihan vaan kaunista toisen huomioimista. Eipähän tarvitse kääntää päätä pois.
Niin sitä muualla osataan ventovieraskin kohdata hämmentymättä, miksei sitten Suomessa. Minusta ei ole ollenkaan vaikeaa kohdata toisen ihmisen katsetta ja hymyillä ja sanoa se hei. Sitten saakin taas jatkaa omaa matkaansa. On sitten eri asia tuijottaa mitään sanomattomana ja olla kuin ei toista ei olisi olemassa, vaikka katsookin suoraa silmiin. Ei se tervehtiminen ketään satuta tai ole tunkeutumista toisen reviirille, ihan vaan kaunista toisen huomioimista. Eipähän tarvitse kääntää päätä pois.
vastaantulijaa tervehtiä, aika rasittavaa olisi.
lenkkeilet, mutta kyllä sekin onnistuu. Ei siinä tervehtimisessä mene kuin pari sekuntia ja matka jatkuu ilman pysähdyksiä. Kokemuksia on. Asun USAssa ja tuo on tosiaan tapana. Jokaiselle sanotaan joku tervehdys vaikka lenkillä ollaankin. Iloista porukkaa :) Jos joku juoksee kuulokkeet korvissa ohi, nostaa sitten vaan käden tervehdykseen ja homma on hoidettu sillä.
Täällä on taas kerran noussut esiin se että miten vammaiseen suhtauduttava, no mitä jos kokeilisitte suhtautua kuin normaaliin tavalliseen ihmiseen siten kuin suhtaudut ystäviisi ja muihinkin ihmisiin. Minkä vuoksi vammainen ihminen ei ole samanavoinen, pitää joko tuiottaa tai väistää?
nätti nuori nainen. Kävelin kohti ja tunsin koko ajan tuijotuksen:D. Sanoin iloisesti hei ihan niinkuin kaikille sanon jotka ovat vähän "tutumpia" Ei siinä sen kummempaa.