Mä en kestä enää yhtä ainutta dinosaurusta!!!!!

Jos noin paljon ahdistaa lapsen klikkiytyminen johonkin yhteen aiheeseen, niin hankkikaa nyt hyvät vanhemmat lapsellenne jotain muutakin virikettä! Tehän niitä dinosaurusleluja, kirjoja ja vempeleitä kotiin kaupasta raahaatte. Tämän sanon kaikella hyvällä, monesti vaan tuntuu siltä, että vanhemmat kaivavat itse sitä kuoppaansa johon sitten vajoavat. Ei lapsen jokaiseen tahtomiseen tarvitse eikä pidä "alistua". Jos tuntuu siltä, että lapsen kiinnostuksen kohteista alkaa muodostua pakkomielteitä, on kasvattajan tehtävä säädellä tätä esimerkiksi ohjaamalla muiden aiheiden pariin. Kuten moni tuossa jo sanoikin, nämä ovat kuitenkin usein ohi meneviä vaiheita. Olkaa onnellisia myös siitä, että teillä on terve aktiivinen lapsi. Se ei ole itsestäänselvyys.

Alkoi 5-vuotiaana eikä loppua näy.... Nyt ko. poika on teini-iässä ja hulluus pahenee alati.

kyllä se kouluikään mennessä helpotti.

Jaksamisia :-D

ihan yleisesti hermot 6-v:n jankkaamiseen.

:DD

vähän sama juttu meillä, paitsi et onneksi mielenkiinnon kohteet ovat vaihdelleet kiitettävästi. on ollut junia, super marion hahmoja ja pokemoneja :DD

epätoivoinen, nääntyvä, inhimillinen äiti! :D Saat kiittämään luojaa, ettei oma poikani ole tuossa mittakaavassa haksahtanut dinoihin! :D



Tsemppiä, vuosien mittaan kiinnostus varmaan laantuu... ;)

Ja vielä lisäksi kaikki dinosaurus aiheinen av-materiaali: Dinojuna, pikkudinojen matkassa, maa aikojen alussa, isäntä pölhö meni näyttämään tytölle, että You Tubesta voi katsella BBC:n aidonnäköisiä dokumenttipätkiä dinoista, ja ne ei sitten loppukaan ihan heti..Tänä aamuna tytön sai ylös sängystä, kun leikki äitidinoa, joka nostaa poikasen niskasta ylös. Johan reippaasti nousi sängystä, eikä väsyttänytkään enää yhtään.

eri hahmoista vain. Tarina alkaa heti aamusta ja jatkuu tauotta iltaan asti...

AAAARGH!!!!

Oikeesti poksahtaa kohta pää. Ihan yks hevon hailee, ollaanko kotona vai ulkona, reissussa vai puistossa. Poika kun aamulla herää, se alkaa selvittämään, kyselemään ja jaarittelemaan dinosauruksista. Se ei vaikene, vaikka käskettäisiin. Puheenaihetta on liki mahdoton muuttaa. Hetken tauko ja puhetulva alkaa uudestaan. Mä alan olla kurkkuani myöten täynnä dinosauruksia. Jukoliste aamusta iltaan. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen.

Jos piirretään, piirretään dinoja. Jos luetaan, kelpaa vain dinosauruskirjat. Jos ei tehdä mitän, se puhuu dinosauruksista. Hiekkalaatikolla / lumihangessa se kaivaa niitä dinosauruksiaan.....

Tulen ihan just hulluksi. APUA!

Koko elämä on yhtä star warssia..sitä ennen oli bakuganit.autot elokuva.pokemonit.

puuhapeteilyäkin kesti ainakin puolivuotta.

Lapsesi on kiinnostunut aiheesta ja sehän on vain hyvä.



Oma teinini (16) eli vuosikausia Pokemon-maailmassa. Kun kortteja ei niin vain ostettukaan koko ajan, piti niitä tehdä itse. Ja kyllä niitä sitten piirrettiinkin - tuntikausia. Olen säilyttänyt poijalleni muistoksi kasan kortteja.



Miksi käsket lapsen vaieta asiasta? Sitä en oikeastaan ymmärrä.

Tuossa täydellinen esimerkki.

Pojan elämä on pelkkiä legoja. Niitä puretaan ja kasataan jatkuvasti, ja ennen kaikkea etsitään osia. Keskeneräisiä legopykäyksiä on paikat täynnä, ja koko ajan korvissa soi legolaatikon pöyhimisen ääni. Joka päivä astu x legopalikan päälle. Tuskin tätä enää armeijaiässä esiintyy.

Aina piti lukea dinoista, aina piti puhua niistä ja piirtää niitä, piti osata tieteelliset nimetkin. Meillä oli kämppä täynnä muovisia dinosairuksia. Poika on nyt jo iso ja kiinnostuksen kohteet on vaihtuneet, mutta oli siitä se hyöty että mä opin itsekin ne dinot niin, että en ikinä unohda niitä.

Muistan minkälainen on plesiosaurus, velociraptor, pachycephalosaurus, torosaurus, troodon ja lukemattomia muita :D

ai, ai, juuri näin. Ja sädekehä kiiltää

Aina piti lukea dinoista, aina piti puhua niistä ja piirtää niitä, piti osata tieteelliset nimetkin. Meillä oli kämppä täynnä muovisia dinosairuksia. Poika on nyt jo iso ja kiinnostuksen kohteet on vaihtuneet, mutta oli siitä se hyöty että mä opin itsekin ne dinot niin, että en ikinä unohda niitä. Muistan minkälainen on plesiosaurus, velociraptor, pachycephalosaurus, torosaurus, troodon ja lukemattomia muita :D

tauotonta selittämistä ja dinojen tutkimista.



nyt ikää on 9v ja legoista sama juttu.

T. dinopojan äiti

Kaksi siskoa ei muuten saa koskaan sanoa mitään.



Mä en muuten voi puhua ikinä mieheni kanssa.



Mä en muuten voi puhua koskaan puhelimessa.



Poika ei muuten söisi tai joisi tai nukkuisi ehkä ikinä.



Paitsi, ettei se silti välttämättä lopeta kuin sekunniksi.



Itse ei vielä osaa piirtää esim. mallista dinoja, joten mun pitäs piirtää (jätkä tekee niistä sitten tikun nokassa keikkuvia paperinukkeja ja niitä esityksiä on katseltu meinaan tuntitolkulla)



Siinä vaiheessa kun mä itse tunnistan pari tusinaa dinosaurusta ja poika vielä muutaman enemmän, alkaa olla niinkus kiintiö täynnä :P



Mä laitan ruokaa ja kuuntelen esitelmää dinosauruksista, silitän vaatteita ja vastailen kysymyksiin (kuten miksi stegosaurus on kasvinsyöjä ja miksi pterosaurus on lihansyöjä tai kuinka suuri se brachiosaurus nyt taas olikaan), käyn vessassa ja oven takaa kuulen, että pachysefalosauruksella oli luukypärä, jolla se voi puskea teropodeja ja pohdin oliko kaikilla sauropodeilla piikkejä nahassaan...



Joo, joskus meinaa vaan riittää... *huoh*



Pitäs varmaan opettaa poitsu lukemaan, niin vois laittaa sen joskus sohvalle sen dinokirjansa kanssa, jos vaikka olis hetken rauha?



ap



Ps: Dinosaurusaiheisista lastenohjelmista, elokuvista ja Internetmateriaaleista en nyt viitsi edes mainita mitään. Täällä moisesta saa kivisateen niskaansa... ;)

Ehkä mä olenkin vielä lisäopin tarpeessa :D



ap