Lue keskustelun säännöt.
Kissan lopettamisesta
19.11.2010 |
Meillä kissavanhuksen elämä alkaa olla jo sellaista, että hyvin pian on ajankohtaista sen päättäminen. Tokaluokkalainen poika ottaa asian erityisen raskaasti, nukkuvat öisin yhdessä ja muutenkin ovat kuin paita ja peppu. Asiasta on paljon juteltu ja käyty läpi. Onko kellään kokemusta sittä, että jos poika halutessaan pääsisi mukaan eläinlääkärille ja näkisi miten homma tapahtuu? Helpottaisiko yhtään luopumisen tuskaa, kun näkisi, kuinka rauhallisesti ja kivuttomasti se tapahtuu?
Kommentit (10)
ettei se välttämättä käy rauhallisesti. :( Tai en tiedä kissoista, mutta ainakin jotkut koirat taistelevat todella hengestään, ennen sitä viimeistä hengenvetoa. Siis ihan väkisin kiinnipitämiseen saakka, se on surkeaa nähtävää se. :( En tosiaan tiedä onko kissoilla koskaan sellaista, mutta jos on mahdollisuuskin, niin en veisi näytille, kun tosiaan koirista ainakaan ei aina tiedä.
Itse ainakin antaisin hyvästellä kotona, jäisi ainakin takuulla rauhallinen viimeinen kuva. Jos lopetus sujuu ongelmallisesti, niin siitä ei lapsen tarvitsisi koskaan tietää.
Olen pahoillani tilanteestanne ja osanotot jo valmiiksi. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeistä piikkiä. Samoin vanha koiramme.
ettei se välttämättä käy rauhallisesti. :( Tai en tiedä kissoista, mutta ainakin jotkut koirat taistelevat todella hengestään, ennen sitä viimeistä hengenvetoa. Siis ihan väkisin kiinnipitämiseen saakka, se on surkeaa nähtävää se. :( En tosiaan tiedä onko kissoilla koskaan sellaista, mutta jos on mahdollisuuskin, niin en veisi näytille, kun tosiaan koirista ainakaan ei aina tiedä.
ei mitään pahaa. Nukahtaa nykyisillä aineilla levollisesti. Kuolema konkretisoituu paremmin kun itse sen näkee. Helpompi aloittaa surutyö. Pahinta, jos vain katoaa elämästä jättämättä jälkeensä mitään.
itse antaisin heidän hyvästellä kotona.
monta lemmikkiä ja minun mielestä se on lemmikille ihan kaunis rauhallinen tapa lähteä, kun omistaja tosiaan voi olla vierellä ja silittelemässä niin kauan kuin haluaa, jos haluaa.
Elokuussa vein meidän collie-vanhuksen ja kysyin meidän jokaiselta lapselta erikseen, jos haluaa tulla mukaan (iät 2-17v.), muttei yllätyksekseni kukaan halunnut; hyvästelivät, halasivat koiran ja itkivät täällä kotona lähtiessäni.
Minä olen ollut itse lapsesta saakka mukana nukuttamassa ja hautaamassa omat lemmikkini.
Tosin kuulun myös isoon sukuun ja ihan pienestä asti olen käynyt katsomassa isotädit ja -sedät sekä -vanhempani arkulla, kenenkään ihmisen viimeistä hetkeä en ole ollut todistamassa.
Ehkäpä nämä nykylapset ovat aikalailla vieraantuneita kuoleman luonnollisuudesta ylipäätään(siitä, että jokainen meistä kuitenkin vuorollaan).
Sinun sijassasi antaisin lapsellesi mahdollisuuden itse valita tuleeko mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän voit vaikka eläinklinikalta aikaa varatessa kysyä heidän käytäntöään, mitä tarkkaan ottaen tapahtuu lopetustilanteessa. Sitten voit kertoa pojalle ja kysyä, tahtooko hän tulla mukaan.
Meillä kun vietiin lapsiperheaikana ensimmäinen kissa lopetettavaksi, lapset olivat vasta 7 ja 5 eikä vanhempikaan vielä tahtonut mukaan hyvästelemään ihan viime hetkillä. En itse asiassa ole varma kysyimmekö edes. Mutta toisen kissan viimeiselle matkalle jo 12-vuotias esikoinen tahtoi ilman muuta tulla mukaan. Hetki oli toki surullinen, mutta rauhallinen ja kaikki meni hyvin. Uskon, että 8-vuotiaallekin voi jäädä hyvä ja arvokas muisto lemmikkinsä hyvästelemisestä kuoleman hetkellä, jos a) hän itse sitä haluaa, ja b) hänelle on kerrottu etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Jos lapsi ja eläin ovat tosi läheisiä, lapselle voi olla arvokas kokemus, että hän oli lemmikkinsä tukena viimeiseen asti. Mutta kuten sanottu, tietysti lapsi itse päättää eikä mitään tällaista puhuta etukäteen ettei tule painetta tulla mukaan ellei tunne itseään siihen kypsäksi.
Hei,
nykyisten surukäsitysten mukaan lapselle on tärkeää ja myöskin surua helpottavaa olla mukana kuolemaan liittyvissä asioissa. Tutkimukset nyt koskevat sitä, että lapsi menettää sisaruksensa tai vanhempansa, mutta samaa ajattelutapaa voi varmasti soveltaa.
Käytte lapsen kanssa ensin huolella läpi sen mitä nukutuksessa tapahtuu. Samoin kannattaa sopia asiat eläinlääkärin kanssa ja kertoa, että mukaan on tulossa lapsi. Lapsella pitää olla mahdollisuus kieltäytyä ihan viime metreilläkin. Kannattaa puhua siitä mitä se kuolema tarkoittaa. Joillekin on tärkeää tietää tarkasti miten kaikki tapahtuu, joten voi olla avuksi jos eläinlääkäri kertoo miten nukutusaine vaikuttaa.
Lapsi kannattaa ottaa mukaan myös hautajaisjärjestelyihin. Tuhkataanko kissa vai haudataanko esim. mökkimetsään. Kotona voi pitää muistohetken. Lapset voivat vaikka halutessaan piirtää kissan muistolle kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia teille jo etukäteen, tiedän miltä teistä tuntuu. =(
Meillä toinen kissa (melkein 20v, eli aina ollut lasten aikana) piti lopettaa 1kk sitten. Päätin etukäteen, että lapset eivät missään tapauksessa osallistu ko tapahtumaan, vaan menen yksin. Lapset saavat hyvästellä kissan kotona.
Mutta, kun päivä koitti, oli niin luonnollista, että menimme koko perhe eläinlääkäriin, jossa kissa nukahti syliimme saatuaan yhden piikin. Hetki oli todella rauhallinen ja lapsille (5v ja 7v) tärkeä. En usko, että mukanaolosta jäi kummallekaan traumoja, päinvastoin.
Kissa jäi yksin huoneeseen, jossa eläinlääkäri antoi kaksi sydämen pysäyttävää piikkiä. Kissa voi sätkiä tai kiljua, kun nämä piikit laitetaan, mutta oikeastihan kissa ei tunne mitään, ovat vain reflaksejä. Eli niiden aikana ei kannata lasten olla paikalla, etteivät jää luuloon, että kissaa sattuu.
Jokainen perhe tekee niin kuin parhaaksi näkee. Kannattaa jutella pojan kanssa asiasta ja niin varmasti olet tehnytkin. Hali!
mutta silti aivan järkkyä katsoa sitä. Itse tämän olen kokenut ja kissa oli puolisoni. Jätti kyllä minuun jälkeni.
Oli pakko antaa armokuolema, kun munuaiset ei enään toiminneet.
sen viimeisillä elinhetkillä. Kissa sananmukaisesti nukkuu pois. Sen jälkeen on paljon helpompi itkeäkin.