Lue keskustelun säännöt.
Miten joidenkin on vaikea/mahdoton ymmärtää, että vauvat ovat erilaisia?
19.11.2010 |
Meillä on ollut anopin kuin myös oman äitini ja muutaman muun sukulaisen ja muun tutun kanssa useampikin nappaaminen kun heidän mielestään vauvaa ei saisi kantaa koko ajan sylissä vaan tekee vauvalle hyvää, että on sitterissä ja itkee. Vauvaa ei kuulemma saa totuttaa olemaan sylissä, sitten saa kantaa jatkuvasti.
Meillä on kolme lasta, mutta kaksi isompaa eivät ole kauheasti sylissä viihtyneet vauvoina, kuopus onkin sitten ihan eri maata ja sylissä olisi lähes koko hereillä oloaikansa. Olen yrittänyt saada vauvaa viihtymään lattialla niin, että olen itse vieressä ja vauvalla on jotain tutkittavaa, viihtyy maksimissaan 5min ja alkaa itkeä, jos on sillä tuulella, että haluaa syliin. Sit taas jossain vaiheessa päivää kuopus viihtyy hyvin tunnin verran itsekseen lattialla eikä minun tarvitse sillon edes olla vieressä vaan välillä riittää, että olen näköetäisyydellä.
Kuitenkin suurimman osan päivästä vauva on sylissä, koska jos häntä ei ota syliin niin pieni itkee enkä minä pysty kuuntelemaan pienen itkua kun tiedän, että sylissä hän rauhottuu. Tätä näyttää kuitenkin olevan mahdoton saada äitini tai anopin ja muutaman muun tutun päähän, ettei kaikki vauvat ole samanlaisia ja että toiset viihtyy enemmän sylissä kun toiset.
Kommentit (5)
hoito-ohjeet muuttuu. Kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihan älyttömiä, tervettä järkeä voi käyttää ja katsoa mikä on sopivaa omalle vauvalle ja omalle perheelle, eikä vaan orjallisesti noudattaa jotain helkutin ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etteivät pääse oman kokemuspiirinsä ympärille. He varmaan ihan oikeasti uskovat, että jos heillä on ollut 3 tällaista vauvaa, heillä on tieto, minkälaisia vauva yleensä ovat.
Toinen syy on varmaan joku vallankäyttö tai ojentamismieliala, eli pitää aina olla neuvomassa nuorempaa polvea.
Ja kolmas syy on se, että heitä on kasvatettu mahdollisesti tunnekylmästi, joten he eivät osaa suhtautua muutoin kuin näyttämällä pienelle vauvallekin jo kaapin paikan tai sitten lempeys sattuu liikaa omaan haavoitettuun lapsen sieluun.
pöhköt ohjeet.
Niin minäkin tein, kun anoppi tuumasi esikoisestamme hänen ollessa viikon (!) ikäinen, että pidän häntä liikaa sylissä... Kaikenlaista.
meilläkin minä ja mies oltiit "totutettu" vauva olemaan sylissä. Näin siis vanhempieni mielestä.
Haloo, eihän kenelläkään nyt niin tylsää voi olla, että huvikseen kantaa vauvaa päivät ja yöt putkeensa. Kyllä se itkuisuus on ollut ennen sitä kantamista.
Myöhemmin saimme lapselle silent refluksi diagnoosin, joten siitä se vauva-ajan karjuminen johtui...
Se vaan horjuttaa kovasti tuoreen äidin itseluottamusta, kun kaikki hänen ympärillään kuittaavat vauvan itkuisuuden, kantamisen ja vanhempien tolkuttoman väsymyksen totuttamisella. Inhottavaa.
Eihän itkuisella lapsella välttämättä ole mitään vakavaa sairautta, mutta toisten vähättely saa epäröimään, eikä välttämättä osaa lähteä hakemaan apua siihen itkuisuteen. Ajattelee vaan, että pakko jaksaa tätä, kun muutkin jaksavat. Ainut vaan, että muilla ei olekaan niin rankkaa...
hoito-ohjeet muuttuu. Kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.