Minkä rotuisia koiria teillä on?
Meillä on saksanmetsästysterrieri ja vehnäterrieri.
Kommentit (41)
outoja koiria täällä...
Ja moni jo valmiiks sairasta rotua. Moniko noista metästyskoirista pääsee toteuttamaan itseään? Kai se ranskanpullan per** anteeksi pylly pyyhitään joka kakka kerran jälkeen?
Ärsyttää aina, kun jostain rodusta tulee muotia. Ranskanpulla, kultanen noutaja(kas, nykyään niissä on jo paljon agressiivisia), berni ym. Ja kyllähän ne kasvattajat takovat, kun rauta on kuuma, ja se näkyy.
Itse yritän panostaa omissa rotu valinnoissa jo valmiiksi perusterveeseen rotuun, eikä ole täytynyt pettyä :)
Enkä esim. ota metsästyskoiraa, koska kukaan ei meillä metsästä.
Ja esim. whippet, joka meillä nyt on pääsee juoksemaan sekä kisoissa, että muutenkin..
Nyt pähkäilen toista koiraa, enkä vielä ole varma, onko se whippet, vai joku muu, mutta aina kyllä käytän paljon aikaa tämän asian pohtimiseen, enkä mene valtavirran mukana..
Käyttökoirina:
Suomenajokoira (käytetään myös hakukokeissa ja harrastetaan jälkeä)
Enkkusprinkku
Metsästyskoirat ovat kyllä myös lauman jäseniä eli asustelevat sisällä. Meillä ei ole tarhaa eikä tule. Ajokoira tykkää köllötellä meidän sängyssä peittojen ALLA.
Lisäksi laumaan kuuluu:
Berni mummeli (käytetty näyttelyissä, mutta ollut nyt pari vuotta "eläkkeellä").
Bordercollie (harrastetaan raunio- ja pelastuskoira toimintaa + on käynyt myös pari kertaa paimennuskokeissa, nyt ei tuota voida harrastaa, kun tuttavat myivät lampaat pois ja muilla tutuilla ei ole lampaita).
Nöffi, jonka kanssa harrastetaan VEPEÄ.
Husky papparainen.
Aikaisemmin meillä on ollut bassetteja, pointteri ja airis (ja ehkä meille joskus tulevaisuudessa tulee vielä uusi basset ja airis, kun noista vanhuksista aika jättää..).
Ei noi ransanbullat nyt mitään chihuihin verrattavia koiria ole. Ainakaan toivon mukaan.
Ja eiköhän nykyajan mäykyt ole melko pitkälti "seurakoiria" eli niitä ei enää käytetä metsästykseen?
Ja kaitpa jotkut ajokoirien tai muiden "oikeasti" metsästysrodun omistaja käyttää koiraansa metsällä?
Meillä on 3 espanjanmastiffia ja 1 nöffi.
outoja koiria täällä... Ja moni jo valmiiks sairasta rotua. Moniko noista metästyskoirista pääsee toteuttamaan itseään? ytän paljon aikaa tämän asian pohtimiseen, enkä mene valtavirran mukana..
saisi metsästää/ saalistaa mökillä ja metsässä, mutta eläessään ei ole mitään saanut kiinni, sille nauravat hiiretkin :-)
"Itsensä toteuttaminen" on sitä paitsi laaja käsite - onneksi - eli noutavalle koiralle tosiaan se noutaminen on se juttu, eikä sen välttämättä tarvitse olla ilmasta ammuttu sorsa, jota noudetaan, sillä ihan niin tarkkaan koodista ei sentään dna:sta löydy! Näitä rodulle luonteenomaisia taipumuksia pääse varmaan aika monikin koira toteuttamaan, joten rouva/neiti/akka ottaa nyt ihan iisisti vain!
Ja ei, meillä ei ole poroja, joita paimentaa, mutta ihan yhtä mielellään leikkii ja paimentaa lapsia. Tokoilua harrastetaan ja kunhan tuo tuosta kasvaa niin ollaan mietitty johonkin pk-lajiin tutustumista (on siis vasta pentu).
Aika hassua sinänsä, nyt kun meillä on kotimaisen rodun edustaja niin ihmiset aina kysyvät miksi teillä on tuollainen porokoira, kun eihän teillä ole porojakaan... Aikanaan kun meillä oli afgaani niin ei kukaan koskaan tullut kysymään käymmekö usein vuoristossa metsästämässä...
Aivan ihana mussukka-berni, joka hukuttaa meidät suukkoihin ja valloittaa olemuksellaan :) kaikkein parasta kun neiti päättää tulla syliin, silläkin on oikeus saada hellyyttä siinä kun pienemilläkin ;)
ja edelliselle joka haukkui muiden tyyliä valita koiransa: me mietittiin pitkään ja harkiten, minkä koiran ottaisimme ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen, kun kenelläkään ei ollut aikaisempaa kokemusta koirista. ihan asiantuntijat suosittelivat meille kultaistanoutajaa luonteensa vuoksi. ja hyvin olemme pärjänneet, vaikkakin ehkä meidän kultsi onkin niitä "harvoja" kilttejä ja sosiaalisia rodunsa edustajia :D
ja edelliselle joka haukkui muiden tyyliä valita koiransa: me mietittiin pitkään ja harkiten, minkä koiran ottaisimme ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen, kun kenelläkään ei ollut aikaisempaa kokemusta koirista. ihan asiantuntijat suosittelivat meille kultaistanoutajaa luonteensa vuoksi. ja hyvin olemme pärjänneet, vaikkakin ehkä meidän kultsi onkin niitä "harvoja" kilttejä ja sosiaalisia rodunsa edustajia :D
poikkesi tänään, ja kertoi kultsunarttunsa purreen lastaan niin, että verta tuli...
epäilyttää, että onko tänne vastaavilla edes koiria, kun jokatoinen on kirjoittanut koiransa rodun väärin...
Tää nyt vaan oli siitä johtuvaa, että kaverini sisko otti raskanpullan, kasvattajan mukaan sitä ei juuri saa edes ulkoiluttaa? Ei kerrottu tosta pyllyn pyyhkimisestä, kuka nyt ihan oikeesti osais ajatella, että koiralta pitää pyyhkiä perse!(siis joka kerta paskaamisen jälkeen!) Ja moneskoha antibiootti kuuri koira raukalla on jo menossa... :(
Kaverillani on ollut koiria, kun vaan sellainen kuuluu olla.. Molemmat noutajat lopetettu ennen seitsemää ikävuotta kaiken näköisiin vaivoihin... :(
Ja ihan nyt vähän ajan sisällä olen mennyt karjumaan, kun ihan pieni pentu koira on yli 10v lapsella ja äiti vieressä, niin ei sano, eikä tee mitään kun lapsi lyö koiraa!!! Ei pienintäkään hajuakaan, miten koiraa koulutetaan.
Anopin naapurilla niin läski nuori koira, ettei jaksa edes kävellä :(
Erään tuttavan berni jouduttiin antamaan pois, ilmeisesti lopettamaan, kun taloon tuli vauva.
Onhan näitä, eikä tosiaan kuulu tähän ketjuun, olen pahoillani. Mutta haluan vaan tuoda näitä koiriin liittyviä ikäviäkin puolia esille, kun ne monesti siinä vaiheessa tuppaa unohtumaan, kun on saatu pääähän se, että nyt ois kiva hankkia koira!
Ja ei, meillä ei ole poroja, joita paimentaa, mutta ihan yhtä mielellään leikkii ja paimentaa lapsia. Tokoilua harrastetaan ja kunhan tuo tuosta kasvaa niin ollaan mietitty johonkin pk-lajiin tutustumista (on siis vasta pentu).
Aika hassua sinänsä, nyt kun meillä on kotimaisen rodun edustaja niin ihmiset aina kysyvät miksi teillä on tuollainen porokoira, kun eihän teillä ole porojakaan... Aikanaan kun meillä oli afgaani niin ei kukaan koskaan tullut kysymään käymmekö usein vuoristossa metsästämässä...
kotona Brasilianterrieri ja muualla sijoituksessa Whippet
Silloin aikanaan katselin brasilian terrierejä, mutta oli niin harvinaisia ja mistään ei saanut, saatikka että olisi nähnyt niitä.
t: Se eka whippetin omistaja
Ihan vireä ikäisekseen. Silmissä on kaihi ja kuulokin vähän heikentynyt. Eikä tuo askelkaan ole enää kuin nuorena, mutta lenkkeilee vielä ihan mielellään.
Lonkat on B:t, kyymärpäät terveet. Ei allergioita tai ihottumia ollut koskaan. Eikä korvatulehduksia. Sydänkin on yhä ihan terve.
Kun tuosta aika jättää en haluaisi uutta kultaistanoutajaa hankkia, koska en usko löytäväni noin ihana luonteista ja tervettä kultsua enää löytäväni. Lapset kuitenkin varmaan haluaa uuden kultaisennoutajan, kun se on niiden lempirotu.
Enkä väitä että sekarotuiset olisivat automaattisesti terveempiä, mutta sille joka kyseli mihin ne taudit katoavat, voisin kertoa että aika moni tauti tulee vain, jos sen tautigeenin saa molemmilta vanhemmilta. Eli sekarotuinen usein välttää tämän kun vanhemmat ovat eri rotua, ei siis ole minkään rodun tyypillisen taudin riskiä (tai suurta todennäköisyyttä). Sekarotuinenkin on tällöin taudin kantaja, mutta ei itse sairastu