Miehen tai kumppanin törpöimmät kommentit raskausaikana?
Millaisia sammakoita teidän puolisonne ovat päästäneet suustaan ikimuistoisena raskausaikana?
Meiltä poimittua:
Toisen vauvan liikkeet näkyivät ohuiden vatsanpeitteideni läpi. Mies tokaisi: "Aika ällöttävän näköistä!"
Katselimme neljännen vauvan saamia pieniä vaatteita. Mies ihmetteli, että "Ei se voi näin pieni olla." Minä sanoin, että toivottavasti on, koska vauva pitäisi jotenkin puristaa uloskin. Mies tokaisi: "Purista, miten puristat!"
Mies on periaatteessa ihan normaaliälyinen ja mukavakin siis, mutta reikähän sillä on päässää jollain kohtaa. :)
Kommentit (17)
Synnytyksen jälkeen kehuskeli puhelimessa kavereilleen että "ei se nyt niin kamalaa ollut. Ihan helposti meni". Minä vieressä kuuntelin, että IHANKO TOTTA! Eipä musta siltä tuntunut...
Synnytyksen jälkeen kehuskeli puhelimessa kavereilleen että "ei se nyt niin kamalaa ollut. Ihan helposti meni". Minä vieressä kuuntelin, että IHANKO TOTTA! Eipä musta siltä tuntunut...
Meillä mies taas kertoi kavereilleen 2viikkoa synnytyksen jälkeen,että oli ihan kauheata se synnytys, ei ikinä toista, hän ei kestä noita synnytyksiä...
Jos ois ollut kättä pidempää lähellä, varmasti olisin pamauttanu päähän. Niinpä niin, isän kärsimyksethän ne on synnytyksessä suurinta.
miehen kommentit on sanottu huumorilla ja nauran niille itsekin, mutta kerran olisi tehnyt mieli kuristaa mies. Olin viimeisilläni raskaana ja oli työpaikkani avec-pikkujoulut eli mies mukana. Olimme jatkoilla miespuolisen työkaverini luona ja kaikki muut tietysti joi siellä paitsi minä. Jatkojen isäntä (joka on varsin paha suustaan ja voi laukoa mitä tahansa päin naamaa vaikka kesken työpäivän) sitten mietti että mitä voisi minulle tarjoilla kun alkoholia en voi juoda ja löysinkin minulle suklaalevyn kaapista. No mitä tekee mieheni: alkaa huutamaan että älä nyt tolle enää suklaata syötä että se painaa nyt jo melkein sata kiloa! Voi luoja mä kihisin! Se työkaverini ja toisen työkaverin mies sitten huusivat miehelleni takaisin että anna nyt toisen syödä suklaata ihan rauhassa ja totesivat että omat eukot ovat olleet vielä isompia tilassani.
yleensä mies jaksoi tyhjentää ämpäriä ja tuoda juomaa ym. ihan kiltisti ja puhua empaattisesti, mutta kerran kun olin makoillut koko päivän ja oksentanut kymmenkunta kertaa, mies väsähti ja tokaisi:"nouse ylös sieltä, ei raskaus ole mikään sairaus1"
Kaikenlaista sitä tulee törppöiltyä muidenkin miesten. :D
Yritettävä ymmärtää ymmärtämättömiä kai.
yleensä mies jaksoi tyhjentää ämpäriä ja tuoda juomaa ym. ihan kiltisti ja puhua empaattisesti, mutta kerran kun olin makoillut koko päivän ja oksentanut kymmenkunta kertaa, mies väsähti ja tokaisi:"nouse ylös sieltä, ei raskaus ole mikään sairaus1"
Riippuu toki äänensävystä ja tarkoituksellisuudesta, mutta...
synnytyksen jälkeen: "Siellä salissa oli mukavan rento tunnelma." Itse olin aivan tuskissani ja synnytys oli niin kamala, että en ole uskaltanut tulla uudelleen raskaaksi. Ehkä se ei sitten päällepäin näkynyt vieressä tuolilla istuskelevalle miehelle :)
Riippuu toki äänensävystä ja tarkoituksellisuudesta, mutta...
Äänensävyistä mies ei ainakaan itse ymmärrä mitään. :)
synnytyksen jälkeen: "Siellä salissa oli mukavan rento tunnelma." Itse olin aivan tuskissani ja synnytys oli niin kamala, että en ole uskaltanut tulla uudelleen raskaaksi. Ehkä se ei sitten päällepäin näkynyt vieressä tuolilla istuskelevalle miehelle :)
Niinpä, suuri empaattisuus on harvinainen kyky ainakin minun tuntemillani miehillä.
ehti hyvin käydä, lähinnä nauratti itseä, mut hoitajat mulkoilivat..
totesi että on muuten pettänut mua lukuisia kertoja ja ilmoitti häipyvänsä kun synnytykseen oli pari päivää. Oli aika törppöä.
erittäin kipeillä supistuksilla. Supistus oli päällä, nojasin lipastoon ja ähisin kivuissani. Mies sanoi; "älä viiti, ei sen nyt NOIN kipeää voi tehdä." Eipä tietenkään, huvikseni tässä vaan puristan lipaston reunasta.
Mutta hauskoja ovat :) Olimme menossa uimaan kun kuopusta odotin. Mies siinä tokaisi että sää varmaan kellut kun on noin iso maha :)
Ja esikoista lähdettiin synnyttämään yöllä. Herätin miehen, hän sitten unenpöpperössä kuvitteli että saisin siirrettyä lähtöä aamuun jollakin konstilla :)
esikoista juuri plussattiin niin apteekin testiä ihmetteli että mikä on, kuumemittari vaiko mikä... :DD
Synnytykseen olisi kovin halunnut tulla, mutta samaan hengenvetoon kuinka on verikammoinen...
ja onhan noita...
rv 26 ja jouduin käymään lääkärissä sen takia.
Kaikki oli onneksi hyvin ja meni levolla ohi, mutta kun kerroin supistuksista miehelle, vastaus oli "Jaa, mutta eikö se ole ihan hyvä?"
Hieman meinasi hermot kärähtää!
Yleensä mies on ihan normaalijärkinen ja tukee minua hyvin kaikessa, mutta tuossa tuli ilmeisesti jokin ajatuskatkos ja muisteli vielä edellistä raskautta joka meni reilusti yli ja jolloin odotin intoa täynnä supistusten alkamista...
muina miehinä, että anoppi olisi toivonut poikansa lisääntyvän tämän exän kanssa. Ja ompahan tuo anoppi sen itsekin myöntänyt minun kuullen. :(