Onko itsekästä olla tekemättä esikoiselle pikkusisarusta, vaikka tämä on esikoisen hartain toive? ov

aikuisten paatettava asia.

Ei sille esikoisellekaan ole kiva jos vanhemmat on koko ajan stressaantuneita sen takia että perhekuviot ovat epämieluisat.

Minä kyllä suosittelisin harkitsemaan sisaruksen "tekoa" ihan sillä perusteella, että itse pidän omaa siskoani maailman tärkeimpänä ihmisenä itselleni heti miehen ja omien lasten jälkeen vielä näin aikuisenakin. Lisäksi olen nyt katsellut pian kolme vuotta kahden vanhimman lapseni yhteisiä leikkejä ja monesti koen jääväni kolmanneksi pyöräksi, koska en pääse samalle aaltopituudelle heidän kanssaan :). Eli ovat todella äläisiä toisilleen, vaikka toinen on tyttö ja toinen poika. Tottakai tappeluakin on, mutta pääasiassa leikkivät siivosti, ja osaavat itsekin ratkoa riitojaan.

Tottakai kahdessa lapsessa on enemmän työtä kuin yhdessä, mutta synergiaetuja tulee kyllä: vanhempi pitää pienemmälle seuraa, joskus vahtii, ettei tämä syö hiekkaa, lukee kirjoja jne. Lisäksi esim. ruokahommat tekee samalla vaivalla kahdelle kuin yhdellekin lapselle.

Sitten jos ajatellaan lapsen tulevaisuutta: joskus aika jättää vanhemmista, ja ainoa lapsi jää aika yksinäiseksi, kun lähisukua ei ole ketään jäljellä. Ainahan sisaruksilla ei ole lämpimät välit, mutta väitän, että etäinen sisaruskin on enemmän kuin ei sisarusta ollenkaan. Kyllä se tiettyä turvaa antaa.

En todellakaan usko, että näin kävisi:

Ei sille esikoisellekaan ole kiva jos vanhemmat on koko ajan stressaantuneita sen takia että perhekuviot ovat epämieluisat.

Kyllä vanhemmat rakastavat toista lastaan ihan yhtä paljon kuin esikoistaankin, ja ihana vauva tuo perheeseen niin paljon iloa, että vaivan määrä jää onnen määrässä kakkoseksi! :)

Siis ap nyt järki käteen. Ostatko lapselle ponin, jos hän sitä joka päivä pyytää? Jos te vanhemmat olette sitä mieltä, että yksi lapsi riittää, se tosiaan riittää teidän perheelle. Te aikuiset päätätte perheen lapsiluvun ja vastaatte siitä, että jaksatte perheenne hoitaa. Mitä sitten, jos teette sen toisen lapsen esikoisen mieliksi ja perhearki muuttuu ihan helvetiksi?



Ja tiedän mistä puhun. Minulla on yksi hedelmöityshoitojen kautta saatu tytär, joka halusi juuri neljän vanhana sisarusta hinnalla millä hyvänsä. No meillä kun ei lasta tehtailla ihan miten vaan, kerroin joka kerta lapselle, että sisarus ei vain hänelle ole mahdollinen. Meni se jakeluun sitten ajan kanssa, kun asiasta rauhallisesti keskusteltiin lapsen ikätasoa vastaavalla tavalla. Ja nyt kuusi vuotiaana tyttö on ikionnellinen, että on ainut lapsi, kun huomaa sen, että kavereiden sisarusten kanssa elämä ei olekaan täyttä auvoa. Toki sisarukset voivat olla tärkeitä, mutta kyllä lapsesta ihan tasapainoinen ihminen tulee ainoana lapsenakin!