Lievästi liioitellen miksi Asberger-lapsia on nykyään enemmän kuin ennen???

diagnosointi on parantunut. Ehkä niitä lapsia pidettiin ennen vanhaan vaan outoina, tyhminä ja hulluina. En tiedä, kunhan arvelen.

Mieheni vanhemmat veivät pojan psykiatrille 5-vuotiaana, mutta lääkäri ei tunnistanut oireyhtymää. Hänellä oli kuitenkin lähes kaikki oireet silloin, sanoo hän nyt. Edelleen hän on aika selvästi asperger, mutta silti täysin toimintakykyinen eivätkä useimmat huomaa, että hänessä on mitään outoa.

ennen kaikki oli"taviksia". Mitään hyötyä ei oikeesti ole leimata lasta loppuiäksi, koskaanhan "asperger" ei parane, eli, jää terveystietoihin, ja siitä saa sitten kärsiä myöhemmin. Osa vanhemmista on vielä niin typeriä että sanovat lapselle että sulla on asperger, ja siks oot sellanen kun olet, kukaan ei halua olla poikkeava. Asperger leima siirtyy eskarista kouluun , ja vedetään esiin kaikissa mahdolisisa yhteyksissä, vaikka lapsessa ei olisi mitään poikkeavaa.

uskon että johtuu lähinnä diagnosoinnista. Mulla on 30- vuotiaana diagnosoitu asperger, joka oli kuvailunsa mukaan lapsena ihan tyypillinen sellainen, mutta ei silloin tuollaisia varmasti mietitty eikä kukaan siitä tiennyt. Hänkin kävi pitkät tutkimukset ja perheenjäsenten haastattelut ennen diagnoosia joten ei sitä viiden minuutin tapaamisella kukaan hälle diagnosoinut. Toinen vaihtoehto olisi, että nykymaailmassa on enemmän kemikaaleja tai saasteita tai muita jotka aiheuttaa neurologisia ongelmia enemmän kuin ennen.

kuin että olisi ihan vaan muuten outo ja erilainen. Minusta tällainen diagnostisointi ei ole edes mielekästä

että saa asperger diagnoosin. Sitten on erilainen ja erityislapsi aina. Jos ei ole diagnoosia, niin pärjää paljon paremmin elämässä

ennen kaikki oli"taviksia". Mitään hyötyä ei oikeesti ole leimata lasta loppuiäksi, koskaanhan "asperger" ei parane, eli, jää terveystietoihin, ja siitä saa sitten kärsiä myöhemmin. Osa vanhemmista on vielä niin typeriä että sanovat lapselle että sulla on asperger, ja siks oot sellanen kun olet, kukaan ei halua olla poikkeava. Asperger leima siirtyy eskarista kouluun , ja vedetään esiin kaikissa mahdolisisa yhteyksissä, vaikka lapsessa ei olisi mitään poikkeavaa.

Sen sijaan on muotia sanoa, että kaikki ongelmat mistä itse ei ole kuullutkaan on muotia. Ja sitäpaitsi luuletko, että ihmiset haluaisi olla ei- taviksia jollain huonolla tavalla, eikä hyvällä? Eiköhän kaikki muotidiagnosoidut masentuneet ja autistit olisi mieluummin vaikka harvinaisen hyviä urheilijoita tai näyttelijöitä, ei tuollaisista diagnooseista kukaan oikeasti niistä kärsivä mene toisille huutelemaan, vaan niitä yritetään peittää. Ja kyllä se minun tuttuni joka aikuisena diagnosoitiin, sanoi että olisi halunnut tietää asiasta paljon aikaisemmin, koska aina kun hän yritti toimia ns. luontonsa vastaisesti tuli hänelle hermoromahdus ja masennus ja siksi hän teki esim. alanvalinnan väärin perustein, tietämättä miksi hänellä aina on ongelmia. Ihan sama juttu kuin se, että jos väsyttää, niin haluaa tietää mistä se johtuu- syövästä, anemiasta vai vaan valonpuutteesta, kyllä sillä diagnoosilla on väliä.

outoja/hankalia/mahdottomia jne. Diagnooseja pelkäävät ilmeisesti haluaisivat edelleenkin, että ko. tyyppejä hyljeksittäisiin ja suljettaisiin laitoksiin sen sijaan, että saisivat asianmukaista kuntoutusta.

aspergerin diagnoosiksi lapsellemme jos olisimme halunneet.

Harkinnan jälkeen päätimme, että ehtii myöhemminkin jos on tarvetta.



Nyt olen tyytyväinen, että emme ottaneet diagnoosia. Itse asiassa pojalta löytyi myöhemmin "omituisen käyttäytymisen" lievä hahmotushäiriö.



Sitäkään ei kyllä näy papereissa, koska koulu menee suht hyvin. Ei nyt ole siellä luokan priimuspäässä, mutta tulee menemään sellaista keskivertoa koulunsa läpi. Vähän enemmän joutuu lukemaan kuin sisaruksensa.

outoja/hankalia/mahdottomia jne. Diagnooseja pelkäävät ilmeisesti haluaisivat edelleenkin, että ko. tyyppejä hyljeksittäisiin ja suljettaisiin laitoksiin sen sijaan, että saisivat asianmukaista kuntoutusta.

kun monille ongelmilla tosiaan voidaan tehdäkin jotain, jos asiaan puututaan tarpeeksi ajoissa, esim. asperger- lapselle voidaan opettaa sosiaalisia taitoja taikka muuta. En tajua miksi nykypäivänäkin pitäisi kaikki vähänkin poikkeavat leimata vaan oudoksi? Mitä jos sille outoudelle on sellainen syy, mille voidaan tehdäkin jotain?

Useimmiten nämä oudot kärsivät itse outoudestaan joten minusta on outoa, ettette haluaisi heille apua.

Esim. itseäni on pidetty aina outona ja erikoisena, eikä minulla ole aspergeria, mutta kyllä minunkin outoudelleni löytyy selvät syyt esim. lapsuuden oloistani- kotona oli pelottavaa, joten pelkäsin ihmisiä sitten koulussakin. Olisi minustakin ollut kivempi, jos ei olisi vaan leimattu omituiseksi, vaan olisi annettu apua.

lähinnä siksi, että aspergerin syndroomaa ja sen fysiologista taustaa on vasta alettu ymmärtämään viime aikoina. Eihän montaa muutakaan tautia ennen "ollut", kun niitä ei tunnistettu.



Lääketiede kehittyy ja siten tunnistetaan sairauksia, joita ei ennen tunnistettu. Kyllähän ennen ihmiset kuolivat vain vanhuuteen, kun ei tiedetty syytä.



Wikipedia:

"Amerikkalaiseen DSM-IV-luokitukseen Aspergerin oireyhtymä tuli vasta vuonna 1994. Vielä 1990-luvulla Asperger diagnosoitiin usein psykoosina. Se oli huonosti tunnettu ja vielä harvemmin tunnustettu. "

paremmin, kun on diagnoosi. Mutta vaihtaisi diagnoosin niin mieluusti terveeseen "helppoon" lapseen.

Juuri näin, mieluummin hieman outo kuin että saa asperger diagnoosin. Sitten on erilainen ja erityislapsi aina. Jos ei ole diagnoosia, niin pärjää paljon paremmin elämässä

Millä tavalla ilman diagnoosia oleva muka pärjäisi paremmin elämässä? Minulla on asperger-diagnoosi. Diagnoosin ansiosta olen päässyt asumaan tukiasuntoon. Jos minulla ei olisi diagnoosia, niin asuisin vieläkin vanhempieni luona. Mielestäni aikuisena omassa asunnossa asuminen on menestyneempää kuin vanhempien luona asuminen.