Lue keskustelun säännöt.
Kela ei myöntänyt työkyvyttömyyseläkettä
17.11.2010 |
Olen siis masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä opiskelija. Sairauslomia on käytetty maksimimäärä. En pysty opiskelemaan opintotukeen vaadittavaa määrää kuukaudessa. Nyt tuli Kelalta kielteinen päätös työkyvyttömyyseläkkeestä eli ns. kuntoutustuoesta. Mitäköhän helvettiä tässä oikein pitäisi ajatella? Nyt pitäisi jostain repiä rahaa elämiseen.
Ärsyttää olla tällaisessa välitilassa kun en ole täysin sängyn pohjalla itsemurhan partaalla mutta en myöskään hyvinvoiva, täysipäiväiseen opiskeluun kykenevä. En tiedä pitäisikö tehdä Kelan päätöksestä valitus. Auttaisikohan sekään mitään. Kelan mielestä oireeni ovat hallittavissa. Nehän sen siellä paremmin tietävätkin kuin minä.
En tiedä mikä tämän viestin tarkoitus oli, halusin vain purkautua. Ei kai auta muu kuin pyytää rahaa vanhemmilta tms. ja opiskella etanatahtiin niin kuin tähänkin mennessä. Tänä syksynä opintopisteitä on tullut hurjat 5.
Jos jollain on jotain rakentavaa sanottavaa tähän niin olisin kiitollinen. Vittuilua en juuri nyt jaksaisi kuunnella, joten sellaiset voi jättää sanomatta.
Kommentit (45)
taidatte olla katkeria minulle siitä, kun olen saanut edes jonkinlaista apua. Jos ette sitä tiedä, niin opiskelijan TYÖTÄ on opiskelu. Opetelkaa lukemaan, ensimmäisessä viestissäni kirjoitin etten kaipaa vittuilua. Eikä eläke todellakaan ole minulle mikään tavoite, vaan tavoitteenani on täysipäiväinen opiskelu. Ap poistuu.
yhtään mitään: ei normaalia elämää, ei vastoinkäymisiä, ei opiskelua, ei työtä, eikä sitä että joku sanoo totuuden päin naamaa.
Halusit siis vain säälitteleviä lässytysviestejä, joissa tilannettasi surkutellaan?
Jokainen on oman onnensa seppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eläkkeelle päästetä tuollaisesta syystä, joka ei ole "parantumaton". Eräs läheiseni pääsi heti masennuksesta eläkkeelle, mutta lääkäri sanoi jo etukäteen suoraan, että tulee saamaan eläkkeen, koska työuraa on 30 vuotta takana ja ei tulkita työpinnariksi + niin lähellä eläkeikää, ettei kannata enää "katsella".
Ap, ihan sellainen kysymys, että mitä alaa opiskelet? Työssäkäynti on paljon opiskelua raskaampaa ja yliopisto-opinnot tähtää vaativiin tehtäviin. Vaativissa tehtävissä stressitaso kasvaa ja masennus vaan pahenee. Olisiko ratkaisu joku helpompi ala? Kevyt opiskella ja kevyt tehdä töitä?
Mä sairastuin henkisesti kun opiskelin yliopistossa. Käväsin kerran sairaalassa ennenkuin sain paperit ulos. Aloitin jatko-opiskelut ja olin tosi sairas. Jouduin sairaalaan useamman kerran ja lääkärit ihmetteli, että miten niin sairas on ikinä edes pystynyt valmistumaan yliopistosta. Elämäni oli aivan kauheaa, koska päällä oli ihan hirveä ahdistus _aina_. Helpotti ainoastaan nukkuessa. Saiarstettuani kuusi vuotta alkoi olo hiljalleen helpottaa. Sain jatko-opiskelut loppuun kunnialla. Nykyään mulla on kiva työpaikka ja perhe. Ja mä voin hyvin.
Psykiatrini muinoin sanoi, että jos joskus oot voinu hyvin niin tulet varamasti voimaan niin tulevaisuudessa. Ja niin kävi.
Seurasin aika läheltä tällaista opiskelijaa. Herranjumala sitä oman navan ympärillä vellomista. Mutta juhlia kuitenkin jaksettiin ja terapiassa käytiin. Kun poikaystäväkin oli jättänyt ja isä oli huutanut lapsena. Oli rankkaa ja vaikeaa. Ei kyllä ollut töitä tehnyt päivääkään kun ei kuulemma paskaduuniin ala. Mutta ei olisi jaksanut opiskellakaan. Ei mee oikein läpi nämä jutut enää.
Jos joskus surettaa tai ahdistaa (kuten jokaista normaalia ihmistä joskus), siitä tehdään sairaus, jonka varjolla sitten ei voi muka tehdä mitään.
Ai niin, mutta juhlia ja ryypätä voi aina, ja roikkua netissä ruikuttamassa...
toivottavasti ette koskaan itse sairastu. toivottavasti lapsenne ei koskaan sairastu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidatte olla katkeria minulle siitä, kun olen saanut edes jonkinlaista apua. Jos ette sitä tiedä, niin opiskelijan TYÖTÄ on opiskelu. Opetelkaa lukemaan, ensimmäisessä viestissäni kirjoitin etten kaipaa vittuilua. Eikä eläke todellakaan ole minulle mikään tavoite, vaan tavoitteenani on täysipäiväinen opiskelu. Ap poistuu.
yhtään mitään: ei normaalia elämää, ei vastoinkäymisiä, ei opiskelua, ei työtä, eikä sitä että joku sanoo totuuden päin naamaa.
Halusit siis vain säälitteleviä lässytysviestejä, joissa tilannettasi surkutellaan?
Jokainen on oman onnensa seppä.
Tuollainen hyökkäys sairasta ihmistä vastaan on luonnotonta. Saisit varmasti diagnoosin, jos osaisit sitä hakea. Teillä on ap:n kanssa se ero, että sinä olet sairaudentunnoton. Tuollaisten empatiakyvyttömien idioottien takia ap:n kaltaiset joutuu kärsimään kohtuuttomasti. Ahdistus ja masennus voi olla tosi voimakkaita, niin että ne lamaannuttaa, mutta sinä tuskin sitä ymmärrät. Toivottavasti se joskus selviäisi sinullekin...
toivottavasti ette koskaan itse sairastu. toivottavasti lapsenne ei koskaan sairastu!
ei vaan kestä normaalia elämää. Oikeasti sairas ei istu keskustelupalstoilla valittamassa että Kela ei myönnä eläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti ette koskaan itse sairastu. toivottavasti lapsenne ei koskaan sairastu!
ei vaan kestä normaalia elämää. Oikeasti sairas ei istu keskustelupalstoilla valittamassa että Kela ei myönnä eläkettä.
miten helvetissä sairaus estää netissä roikkumisen?
itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. ja notkun täällä. huijui, onkohan mun lääkärit ja paikallinen kelan toimisto olleet aivna väärässä?
toivottavasti ette koskaan itse sairastu. toivottavasti lapsenne ei koskaan sairastu!
ei vaan kestä normaalia elämää. Oikeasti sairas ei istu keskustelupalstoilla valittamassa että Kela ei myönnä eläkettä.miten helvetissä sairaus estää netissä roikkumisen?
itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. ja notkun täällä. huijui, onkohan mun lääkärit ja paikallinen kelan toimisto olleet aivna väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti ette koskaan itse sairastu. toivottavasti lapsenne ei koskaan sairastu!
ei vaan kestä normaalia elämää. Oikeasti sairas ei istu keskustelupalstoilla valittamassa että Kela ei myönnä eläkettä.miten helvetissä sairaus estää netissä roikkumisen?
itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. ja notkun täällä. huijui, onkohan mun lääkärit ja paikallinen kelan toimisto olleet aivna väärässä?
se että olen täällä?
se että olen SAIRAS?
jos se tekee minusta lusmun, oplen mielummin lusmu, kuin tuollainen aivoton idiootti kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä olet jo 4 vuotta käynyt psykoterapiassa etkä ole tuon parempaan kuntoon tullut, en yhtään ihmettele, että Kela ei enempää maksa. Oletko omasta mielestäsi edistynyt?
En mä muuten osaa oikein mitään sanoa. Mä olen aina pystynyt toimimaan ahdistuksesta ja masennuksesta huolimatta jotakuinkin, olen voinut huomattavasti pahemmin yksin ja toimettomana. Opiskeletko sinä nyt sellaista alaa, jolle oikeasti haluat?
Sama kai se on saatko ne rahat eläkkeestä vai sossusta?
Eiköhän ne työssäkävijätkin terapiassa käy, eli se ei ole este työnteolle, jos se on sun päätökses.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on nuorten palstakin. Ja ammattiauttajia joihin saa yhteyden.
Av on sekalaista sakkia eikä mitään asiantuntijoita näissä eläkeasioissa. Mutta masennuksesta ei yleensä pääse eläkkeelle, ei vaikka olisi muitakin oikein fyysisiä sairauksia.
Ei vaikka olisi työtön ja lähellä eläkeikää. Eläkkeellä oleminen, yksin kotona päivät pitkät saattaisi vain pahentaa tilaa.
ei olisi pitänyt. Onnea teille ihmiset, pahoititte todella mun mielen! Todellakin kaipasin vain kannustusta tai ihmisten vastaavia kokemuksia tästä asiasta. Tunnen itseni jo muutenkin yhteiskunnan pohjasakaksi ilman ilkeitä kommenttejakin. Olen kulkenut pitkän tien, johon kuuluu mm. vakava masennus, sairaalan psykiatrinen osasto, itsemurhan suunnittelu ja jatkuvat ahdistus- ja pelkotilat. Joten vihjailut siitä, että vain haluan laiskotella, loukkaavat todella.
Ap
Ps. Kiitos teille muutamille, jotka laitoitte asiallisia viestejä :)
yhdelle, joka sanoi, että on ahdistuksesta ja masennuksesta huolimatta pystynyt opiskelemaan ja töihin, niin mitenköhän pahaa tämä ahdistus ja masennus oli? Tiesitkö, että monet sanovat olevansa masentuneita, jos vaikka poikaystävä jätti? Tai että ahdistaa, kun kampaaja leikkasi hiukset väärällä tavalla? Mitkä sinun diagnoosit ja hoidot ovat, voisi vähän päätellä sen ahdistuksesi määrää.
Ja minkä vuoksi jonkun mielestä on ap:n tapauksessa oikea päätös olla saamatta kuntoutustukea? Kyllähän sen saman rahan saa sossustakin jos ei muualta, että siinä mielessä aivan sama.
muuta kuin valita! Itse olen sairaanhoitaja ja mulla paha nivelreuma jaloissa. Ei myönnetty tuota kuntoutustukea, vaikka mulla lääkitys edelleen haussa kun ei oikein mikään sovi.
Älä anna periksi. Tää samperin koneisto on niin raskas, etten yhtään ihmettele, että joillain menee hermot.
Been there. Nyt asiat hyvin.
Sille, joka väitti neljän vuoden terapiaa pitkäksi: ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Itse tarvitsin 8 vuotta. Lähtötilanne kun on toisilla todella kehno, ja perusta todella mätä. Kumma kyllä lääkkeiden kohdalla ei ihmetellä noin: katos se on jo 10 vuotta syönyt kaikkia maailman psyykenlääkkeitä, pari kertaa vuodessa on osastolla, sanoiskohan kela että pitää vaihtaa hoitomuotoa..ei, vaan määrätään taas uusi kombinaatio. Jotkut ihmiset vain tarvitsevät pitkää hoitoa.
Sitä en toki tiedä, että onko sinulla hyvä terapeutti, jos on, niin jatka vain.
Ja näille laiskaksi haukkujille tiedoksi, että kun itse yliopisto-opiskelijana olin samassa jamassa, minulla ei ollut YHTÄÄN ystävää. En käynyt koskaan juhlimassa. Otin 10 000 e opintolainaa terapiaani varten (nyt miltei maksettu). Älä ap välitä näistä. Ovat imbesillejä, jotka eivät ymmärrä miten kommentit sattuvat.
sulla on resursseja saattaa opintosi loppuun ja hankkia joku työ? Minusta Kela on tavallaan oikeassa, kun yrittää kannustaa jollakin tavalla opintojen loppuun saattamista.
Mitä tuloihin tulee niin sulle lienee sama saatko eläkettä, otatko opintolainan vai haet rahaa toimeentulotukena sossusta. Sun työkyvyttömyyseläkkees olis joka tapauksessa melko pieni ellei sulla ole ansiotyövuosia takana. Niitähän et maininnut, mutta oletan että näin on ellet ole saanut vielä opintojasi valmiiksi.
Seurasin aika läheltä tällaista opiskelijaa. Herranjumala sitä oman navan ympärillä vellomista. Mutta juhlia kuitenkin jaksettiin ja terapiassa käytiin. Kun poikaystäväkin oli jättänyt ja isä oli huutanut lapsena.
Oli rankkaa ja vaikeaa. Ei kyllä ollut töitä tehnyt päivääkään kun ei kuulemma paskaduuniin ala. Mutta ei olisi jaksanut opiskellakaan.
Ei mee oikein läpi nämä jutut enää.