Missä vaiheessa uuden miesystävän pitäisi alkaa huomioida lapsiasi?

Me olemme seurustelleet vuoden, eikä vielä huomioi mitenkään. :/ Kerran toi suklaapatukat, toki moikkaa ja sanoo moikat sekä hyvät yöt, muuten eivät paljon juttele. On sanonut suoraan ettei osaa olla lasten kanssa, siis yleensäkään. Synttäreille tuli - ei tuonut mitään lapselle, tuli vain kahville. :( No lapsi toki ei odottanutkaan tai edes huomannut kavereiden/muiden lahjojen lomassa, mutta äiti huomasi...



Muuten on ihana mies ja hyvä minulle, mutta tästä syystä en ole esim. muuttamassa yhteen enkä pidä tätä suhdetta kovinkaan vakavana. Mutta en halua toistaitseksi erotakaan, vietämme laatuaikaa sitten ilta-aikaan tai omana viikonloppunani.



Voi kun hän ois kaikkien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi vielä edes vähän lapsirakkaampi, kaikki ois paljon helpompaa. :(

Me sovittiin nykyisen mieheni kanssa hyvin pian, että kun kohdataan toistemme lapset, kohdellaan niitä alusta pitäen kuin omiamme. Varmaan ihan ensimmäisellä kerralla mies jo komensikin tytärtäni lempeästi.



Tätä nykyä olemme onnellinen uusperhe. Minun biologiset lapseni juuri halusivat askarrella isänpäiväkorttinsa isäpuolelleen.

niin voi olla, ettei tosiaan vaan osaa huomioida ja olla lasten kanssa. Älä ihan heti tuomitse. Asia kannattaisi ottaa esille ja jutella omista odotuksistasi asian suhteen. Jos lapsi ei ole ko. asioista moksiskaan, niin ehkä sinunkaan ei kannata ottaa asiaa niin suureksi ongelmaksi. Jos meinaatte vakavampaa suhdetta, yhteen muuttoa ym. niin on tosiaan syytä ottaa asia esille. Minkä ikäiset lapset?

että miesystäväsi tekisi jotain lapsen kanssa kahdestaan? Kävisi katsomassa elokuvan tai menisi pihalle potkimaan palloa (lapsi taisi olla poika?). Kun viettäisivät aikaa yhdessä, tutustuisivat vähitellen ja mies saisi hiljalleen kasvaa perheen toiseksi aikuiseksi.



Minä sinuna kävisin ihan vakavan keskustelun ja sanoisin, että jos tästä on ikinä tarkoitus tulla mitään vakavaa, miehen on tajuttava, että lapsi kuuluu kauppaan ja hänet on huomioitava paremmin.

Jos siis eroaisin ja ottaisin uuden miehen.



Lapset eivät olisi tämän miehen, ei hänen tarvitsisi ostaa lapsille lahjoja, vaatteita, polkupyöriä, ruokaa tai mitään muutakaan. Se on lasten isän tehtävä.



Tietysti on kohteliasta onnitella, jos jollakulla on synttärit. Onniteleehan sitä työkaveriaankin jos kuulee, että tällä synttärit tai nimpparit.



Mutta tuskin mies niitä lasten synttäreitä muistaa, jos et muistuta.

EN nyt ymmärrä. Miksi miehen pitäisi potkia palloa lapsen kanssa, jos ei ole hänen lapsensa?



En minäkään alkaisi nukkeleikkejä leikkiä, jos menisin yksiin miehen kanssa, jolla tytär.



Synttärilahjan nyt saattaisin ostaa. Mutta miksi menisin esim. leffaan jonkun vieraan akan kakaran kanssa?

ennen kuin sain omia lapsia. Kaikki eivät luonnostaan ole lapsirakkaita tai edes osaa luontevasti jutella heille, mutta kyllä se siitä muuttuu kun saa omia lapsia :)

Me olemme seurustelleet vuoden, eikä vielä huomioi mitenkään. :/ Kerran toi suklaapatukat, toki moikkaa ja sanoo moikat sekä hyvät yöt, muuten eivät paljon juttele. On sanonut suoraan ettei osaa olla lasten kanssa, siis yleensäkään. Synttäreille tuli - ei tuonut mitään lapselle, tuli vain kahville. :( No lapsi toki ei odottanutkaan tai edes huomannut kavereiden/muiden lahjojen lomassa, mutta äiti huomasi...

Muuten on ihana mies ja hyvä minulle, mutta tästä syystä en ole esim. muuttamassa yhteen enkä pidä tätä suhdetta kovinkaan vakavana. Mutta en halua toistaitseksi erotakaan, vietämme laatuaikaa sitten ilta-aikaan tai omana viikonloppunani.

Voi kun hän ois kaikkien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi vielä edes vähän lapsirakkaampi, kaikki ois paljon helpompaa. :(

EN nyt ymmärrä. Miksi miehen pitäisi potkia palloa lapsen kanssa, jos ei ole hänen lapsensa?

En minäkään alkaisi nukkeleikkejä leikkiä, jos menisin yksiin miehen kanssa, jolla tytär.

Synttärilahjan nyt saattaisin ostaa. Mutta miksi menisin esim. leffaan jonkun vieraan akan kakaran kanssa?

Vaikka karulta kuulostaa. Vieraan lapsen kanssa voi olla tosi vaikeaa olla. En mäkään ryhtyisi kummoseksikaan äitipuoleksi. Jos se lapsi haluaisi muhun tutustua niin sitten mutta en todella olisi itse aloitteellinen.

Me olemme seurustelleet vuoden, eikä vielä huomioi mitenkään. :/ Kerran toi suklaapatukat, toki moikkaa ja sanoo moikat sekä hyvät yöt, muuten eivät paljon juttele. On sanonut suoraan ettei osaa olla lasten kanssa, siis yleensäkään. Synttäreille tuli - ei tuonut mitään lapselle, tuli vain kahville. :( No lapsi toki ei odottanutkaan tai edes huomannut kavereiden/muiden lahjojen lomassa, mutta äiti huomasi... Muuten on ihana mies ja hyvä minulle, mutta tästä syystä en ole esim. muuttamassa yhteen enkä pidä tätä suhdetta kovinkaan vakavana. Mutta en halua toistaitseksi erotakaan, vietämme laatuaikaa sitten ilta-aikaan tai omana viikonloppunani. Voi kun hän ois kaikkien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi vielä edes vähän lapsirakkaampi, kaikki ois paljon helpompaa. :(

Itse en lapsia moiselle altistaisi. Kyllä äidin miesystävän tulee ottaa myös lapset huomioon jos äitiä tapaa lasten aikana, varsinkin jos tulee lasten kotiin. Normaalit tervehdykset, juttelut, onnittelut, yleensä se, että on kiinnostunut kumppaninsa lapsista. Enkä tarkoita mitään isän roolin ottamista, mutta jonkinlaista kiinnostusta tulisi osoittaa. Miltä mahtaakaan tuntua lapsista kun äidin uusi tulee toistuvasti kotiin, mutta ei oikeastaan huomioi lapsia mitenkään.. Aika karmiva tilanne jos omassa kodissa akäy säännöllisesti ihminen, joka ei välitä ja jota ei kiinnosta.

Itse lemppaisin moisen miehen pihalle.

Heti alkoi isäksi lapselle. :) Ja oli ihanaa. Ja on vieläkin. Hyvä isä on. Neljä kk seurustelun aloituksesta halusimme jo "yhteisen" lapsen ku väliviikot ilman poikaa oli niin kamalia. Miehellä oli poikaa ikävä samallalailla kun minullakin. Poika sanoo miestä isäksi ja on aina sanonut. Nyt on kolmas perheenjäsen tulossa ja olemme perhe olleet aina ja tulemme aina olemaan. Kaikki lapset tasavertaisia keskenään kaikissa suhteissa. Elämä on vaan ihanaa kun löytää rakkauden niin kaikki sujuu kuin "tanssi"...

Totta, ja tämän hän on itsekin myöntänyt, ettei osaa olla lasten kanssa. Suhtautuu ihan samoin sisarustensa lapsiin, eli ei siis mitenkään "sorra" minun lapsiani! :D



En ole tuominnut enkä tuputtanut, keskusteltu ollaan enkä halua painostaa. Ei ole myöskään suuri ongelma eikä varsinkaan lapselle, mutta pitääpä minun suhtautumiseni tähän suhteeseen melko kepeänä. Kuten sanottu; ihana mies ja rakkaus on molemminpuoleista, mutta tuskin pysyvä suhde. Luulen että jossain vaiheessa haluaisin vähän pysyvämpää suhdetta, yhteen muuttamista jne., ja tämän miehen kanssa en voi sitä tehdä. Pelkään pahoin, että viimeistään siinä vaiheessa hän tajuaisi, että lapsielämä ei ole häntä varten, en halua altistaa lapsiani sellaiselle epävakaudelle.

EN nyt ymmärrä. Miksi miehen pitäisi potkia palloa lapsen kanssa, jos ei ole hänen lapsensa? En minäkään alkaisi nukkeleikkejä leikkiä, jos menisin yksiin miehen kanssa, jolla tytär. Synttärilahjan nyt saattaisin ostaa. Mutta miksi menisin esim. leffaan jonkun vieraan akan kakaran kanssa?

Vaikka karulta kuulostaa. Vieraan lapsen kanssa voi olla tosi vaikeaa olla. En mäkään ryhtyisi kummoseksikaan äitipuoleksi. Jos se lapsi haluaisi muhun tutustua niin sitten mutta en todella olisi itse aloitteellinen.

Minusta taas kuulostaa kummalliselta, että samassa taloudessa asuvan kanssa olisi ihan vieraat välit. Vanhemmaksi ei tarvitse alkaa, mutta kyllähän sitä pakostakin osallistuu kasvatukseen ja yhteisiin tekemisiin. Siinä minusta synttärimuistaminen ja yhteinen leffassakäynti on ihan luontevaa.

Seurusteluaikana (ei yhdessä asumista) ja etävanhemman puolisona suhde on tietysti vähän löyhempi.

Mä olin ihan samanlainen ennen kuin sain omia lapsia. Kaikki eivät luonnostaan ole lapsirakkaita tai edes osaa luontevasti jutella heille, mutta kyllä se siitä muuttuu kun saa omia lapsia :)

Kiitos, ilahduttavaa kuulla, että tuosta voisi muuttuakin. Ovatko siis miehesi lapset tulleet sinulle läheisiksi?

Tosin, tässä on nyt pienoinen oravanpyörä; en todellakaan uskalla ottaa riskiä sen suhteen, että yrittäisimme yhteistä lasta (eikä mies ole erityisen innokaskaan, yllättäen! :D ), kun en arvaa edes yhteen muuttaa.

niin tuollaisessa tilanteessa ei olla rakentamassa pelkästään parisuhdetta vaan myös perhettä. Suhteen pitää toimia kaikkien osapuolten välillä ja se lapsi nyt vain on tuon kuvion osapuoli.

Leffaan tai pihalle mennään yhdessä siksi, että tutustuminen on sitä, että tehdään asioita yhdessä.

EN nyt ymmärrä. Miksi miehen pitäisi potkia palloa lapsen kanssa, jos ei ole hänen lapsensa?

En minäkään alkaisi nukkeleikkejä leikkiä, jos menisin yksiin miehen kanssa, jolla tytär.

Synttärilahjan nyt saattaisin ostaa. Mutta miksi menisin esim. leffaan jonkun vieraan akan kakaran kanssa?

Heti alkoi isäksi lapselle. :) Ja oli ihanaa. Ja on vieläkin. Hyvä isä on. Neljä kk seurustelun aloituksesta halusimme jo "yhteisen" lapsen ku väliviikot ilman poikaa oli niin kamalia. Miehellä oli poikaa ikävä samallalailla kun minullakin. Poika sanoo miestä isäksi ja on aina sanonut. Nyt on kolmas perheenjäsen tulossa ja olemme perhe olleet aina ja tulemme aina olemaan. Kaikki lapset tasavertaisia keskenään kaikissa suhteissa. Elämä on vaan ihanaa kun löytää rakkauden niin kaikki sujuu kuin "tanssi"...

vaikutti ehkä se, että lasteni oma isä ei ole koskaan kuulunut lasten elämään. tämä on ollut hänen oma päätöksensä.

nykyinen mies halusi yhteisen lapsen jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. yritysaika kuitenkin kesti melkein vuoden, mutta viimeistään muutaman viikon päästä lopputulos on sylissä :)

Itse en lapsia moiselle altistaisi. Kyllä äidin miesystävän tulee ottaa myös lapset huomioon jos äitiä tapaa lasten aikana, varsinkin jos tulee lasten kotiin. Normaalit tervehdykset, juttelut, onnittelut, yleensä se, että on kiinnostunut kumppaninsa lapsista. Enkä tarkoita mitään isän roolin ottamista, mutta jonkinlaista kiinnostusta tulisi osoittaa. Miltä mahtaakaan tuntua lapsista kun äidin uusi tulee toistuvasti kotiin, mutta ei oikeastaan huomioi lapsia mitenkään.. Aika karmiva tilanne jos omassa kodissa akäy säännöllisesti ihminen, joka ei välitä ja jota ei kiinnosta. Itse lemppaisin moisen miehen pihalle.

Kiitos kommentista! :) Tosiaan, tervehdykset yms. hoituu normaalien käyttäytymissääntöjen mukaisesti ja joskus harvoin jotain keskustelevatkin, mutta ei se vaan käy mieheltä luontevasti. Enkä koe sinänsä "altistavani" lasta mihinkään, kuten sanoin, laatuaikaamme ovat illat sekä viikonloput, jolloin lapset ovat isällään, eivät siis kovin usein edes tapaa tätä miestä; hän tulee lasten nukkumaanmenon jälkeen (tämä myös johtuen hänen omista menoistaan, työ, harrastukset jne.); katsomme telkkaria, keskustelemme, saunomme, nukumme yhdessä; ja lähtee aamulla, kun herään.

jos mies ei huomioisi lapsia niin mies lähtisi hyvin nopeasti elämästäni.

Eri juttu, jos lapsen isä tulisi mukaan.



Voi kai sitä jonkinlainen perhe olla. Mutta ei se minusta tarkoita, että minun pitäisi jotain harrastaa miehen lasten kanssa, jotka eivät ole minun lapsiani.



Mutta toki niille nyt jutella voi, jos on asiaa. Tervehtiä, jne. Mutta ei nyt tulisi mieleenkään lähteä esim. katsomaan miehen pojan jääkiekkomatsia. EI vaan kiinnosta jääkiekko. EI meille tämä ole ollut mikään ongelma

[i Kiitos kommentista! :) Tosiaan, tervehdykset yms. hoituu normaalien käyttäytymissääntöjen mukaisesti ja joskus harvoin jotain keskustelevatkin, mutta ei se vaan käy mieheltä luontevasti. Enkä koe sinänsä "altistavani" lasta mihinkään, kuten sanoin, laatuaikaamme ovat illat sekä viikonloput, jolloin lapset ovat isällään, eivät siis kovin usein edes tapaa tätä miestä; hän tulee lasten nukkumaanmenon jälkeen (tämä myös johtuen hänen omista menoistaan, työ, harrastukset jne.); katsomme telkkaria, keskustelemme, saunomme, nukumme yhdessä; ja lähtee aamulla, kun herään.

[/quote]

Lasta, lapsia... Vaikutan varmaan vähän harhaiselta? :D Toinen on siis 5, jota ajattelen enemmän tässä jatkuvuus-, altistus-, tapaamisasiassa (=lasta). Toinen on vielä ihan pieni (=lapset), menee menossa mukana ilman omia mielipiteitä! :D

Eri juttu, jos lapsen isä tulisi mukaan.

Voi kai sitä jonkinlainen perhe olla. Mutta ei se minusta tarkoita, että minun pitäisi jotain harrastaa miehen lasten kanssa, jotka eivät ole minun lapsiani.

Mutta toki niille nyt jutella voi, jos on asiaa. Tervehtiä, jne. Mutta ei nyt tulisi mieleenkään lähteä esim. katsomaan miehen pojan jääkiekkomatsia. EI vaan kiinnosta jääkiekko. EI meille tämä ole ollut mikään ongelma