Voi juma kun mies ei pysty varaamaan edes hotellihuonetta

et sä oot noin negatiivinen sitä kohtaan. Emmäkään mihinkään hotelliin haluais lähteä, jos puolisolta arvostus olis sitä luokkaa etten mitään osaa tehdä.

Matkustaa kyllä mielellään ja osallistuu kaikkeen, mutta itse ei järjestä tai ota selvää mistään. Nykyään sentään hoitaa auton katsastukset ja huollot, ennen minä varasin nekin.



Joskus olisi kiva kun toinen näkisi myös vähän vaivaa, mutta toisaalta tykkään itse järjestellä ja suunnitella :)

Ei tartte enää vetää kivirekeä perässä ja olla aina viime kädessä vastuussa kaikesta. Jos mies jotain sai tehtyä omatoimisesti/sovitusti, niin silti joutui stressaamaan että tuleeko siitä mitään. Ei ihan oikeasti enää pää kestänyt moista. Isänä tosi hyvä ja mukava mies ihmisenä, mutta parisuhteessa meni hermot. Löysin miehen johon voin luottaa ja jonka kanssa on ihana elää arkea ja juhlaa.

Sillä olisi aikaa töissä päivisin tsekata vaihtoehtoja ja mikään ei onnistu

eikös sen pitäisi toisinpäin mennä? Kyllä mä ymmärrän hyvin, ettei työaikaa voi käyttää siihen, että katselee hotelleja, en työnantajana moista edes hyväksyisi.

Mutta sinänsä siis ymmärrän ap sua siinä, että muakin ärsyttää se, että matkoissa mä saan aina valita kaiken ja tehdä päätökset, mies tulee ns. valmiiseen pöytään. No, toisaalta kyllä tykkään niitä matkoja ja hotelleja tutkaillakin, mies taas vihaa sitä (vaikka matkustella tykkääkin).

Sillä olisi aikaa töissä päivisin tsekata vaihtoehtoja ja mikään ei onnistu

näytit olevan päiväaikaan netin äärellä. Misket tutki itse? Ilmeisesti kun asia on selvästi enemmän itseäsi kiinnostava.

Ainakaan teidän nalkuttavien vaimojen kanssa.

Ei tartte enää vetää kivirekeä perässä ja olla aina viime kädessä vastuussa kaikesta. Jos mies jotain sai tehtyä omatoimisesti/sovitusti, niin silti joutui stressaamaan että tuleeko siitä mitään. Ei ihan oikeasti enää pää kestänyt moista. Isänä tosi hyvä ja mukava mies ihmisenä, mutta parisuhteessa meni hermot. Löysin miehen johon voin luottaa ja jonka kanssa on ihana elää arkea ja juhlaa.

Eli halusit kantaa vastuun miehellä, koska itse et siitä pitänyt, joten pistit perheen ja lasten elämän mullin mallin itsekeskeisistä syistä. Ja sitten vielä sanotaan, että nykyisin erotaan helposti. Ei ihme, että mukava ja hyvä isä stressaantui. Mitäköhän seuraavan miehen kohtaloksi koituu, kun juhlat loppuu, vai olisiko tarpeeksi fiksu juostakseen?

Eli halusit kantaa vastuun miehellä, koska itse et siitä pitänyt, joten pistit perheen ja lasten elämän mullin mallin itsekeskeisistä syistä. Ja sitten vielä sanotaan, että nykyisin erotaan helposti.

Sitä edelsi vuosikausien miettiminen, keskustelut ja yrittäminen. Lopulta olo oli niin paha, että kotiin meneminen sai palan kurkkuun ja olin niin stressaantunut, että huusin lapsellekin. Se oli ihan kamalaa ja eron myötä kaikille tuli parempi mieli. Eka vuosi meni totutellessa ja yhteisiä pelisääntöjä laatiessa, mutta nyt 3 v. myöhemmin arki rullaa pehmeästi. Myös lapsen isä on löytänyt uuden ja on itsekin sanonut, että nauttii nyt elämästä aivan eri tavalla. Lapsi on niin iso, että osaa kertoa oman mielipiteensä ja on tyytyväinen tilanteeseen. Aina mennään ensisijaisesti lapsen ehdolla, asutaan lähekkäin, mieheni ja exäni harrastavat yhdessä, lapsella on turvallista olla ja aikuisilla hyvä mieli. Onneksi olin tarpeeksi fiksu juostakseni.