Mikä koira kokemattomaan lapsiperheeseen?

No ei todellakaan sakemannia ekaksi koiraksi lapsiperheeseen! Lisäksi tunti liikuntaa ilman aktivointia päivässä aivan liian vähän sakemannille.

Jos nyt aikoo ottaa ja haluu

aa että se pysyy sielä pihassa niin kannattaa ottaa meilä ainakin on ja pysyy pihassa =)

Koska täällä on lähinnä vain hyvätuloisia, fiksuja ja kauniita ihmisiä, jotka kasvattavat lapsensa täsmälleen oikein, lienee päivänselvää, että koirakin viedään ensin tunnin lenkille aamulla puoli kuusi, sitten vielä pisulle (20 min.) ennen töihin lähtöä, pikainen puolituntinen heti kotiin tultua ja sitten se oikea lenkki (3 h, arkena voi jäädä kahteen tuntiin) iltasella. Lisäksi harrastetaan agilityä, pelastusta, rauniojuttuja tai muuta kehittävää.

Ne on ne muitten koirat, jotka "joutuvat" käymään aamupissalla takapihalla, lenkkeilevät sen tunnin (no joskus tuurilla enemmän) ja kärsivät elämästään oman takapihan turvin.

Itselläni oli koululaisena berni, joka nautti silminnähden juuri tuosta pihalla päivystämisestä, oli erinomaisen lauhkea ja tyytyväinen (ja hyväkuntoinen).

Bernin ainoat miinukset ovat valtaisa karvamäärä (pitkää ja lyhyttä, suoraa ja kiharaa, kolmessa värissä koko ajan tarjolla) ja massiivinen koko (ei sovi lapsen lenkitettäväksi, vaikka onkin yleensä rauhallinen - kyllä se bernikin hermostuu jos joku käy kurkkuun kiinni), muuten suosittelisin estottomasti :)

Ihmettelen joidenkin ketjussa intoa ehdottaa pehmokoiraa tms. Teettekö ite muka niin, että ulkoilette päivittäin kolme tuntia koiran kanssa ja viihdytätte toiset kolme? Meneekö se nyt hieman liiallisuuksiin? Lisään vielä, että koiran ei tarvitsisi olla yksin juuri lainkaan, sillä teen töitä kotona. Minun mielestäni tarjoaisimme ihan kelpokotia.

- Bostoninterrieri voisi olla oikein sopiva. Se on tosi aktiivinen ja vilkas, mutta ei välttämättä tarvitse pitkiä lenkkejä. Muuta touhuilua kyllä pitää olla, leikkimistä ja hellimistä. Pentua joutuu odottamaan tosi pitkään

- Cavalier on luonteeltaan ihan mieletön kotikoira, mutta valitettavasti kaikenlaisia sairauksia on paljon. Pentua valitessa pitää hankkia tietoa ja valita kasvattaja tarkkaan

- Mittel- ja kleinspitz ovat mukavia, mutta herkkähaukkuisia. Käsittääkseni aika terveitä.

- Vähän isommista mieleen tulee vehnäterrieri ja lapinkoira. Tuntemani yksilöt ovat rauhallisia ja perheeseen kiintyviä. Lapinkoira kyllä haukkuu, mutta ei ole mikään tyhjän räksyttäjä ellei sitä unohdeta naruun pihalle.

Ehdottomasti säyseä, lapsirakas, pysyy pihassa, mutta tykkää lenkkeilläkin, ei tarvii NIIN hirveästi liikuntaa kuin moni muu rotu. Tykkää älyn rassaamisesta eikä hauku herkästi. Beagle on kyllä ihana perhekoiranakin, mutta ajavat rodut menee kyllä pilalle soffapottuina. Eikä todella pysy pihassa jos vainua elukoista saa..

sivujen kautta löytyviin rotujärjestöihin.

Suomessa on liki 370 koirarotua ja olen aivan varma, että teidän perheellekin löytyy sopiva.

Netissä on nopeaa ja helppoa tutustua rotuihin: rotumääritelmiin ja ulkonäköön, sitten vain ottamaan yhteyttä kasvattajiin, jotta pääsee näkemään livenä koiria ja saa kysyttyä mieltä askarruttavia asioita.

Meidänkin perhe löysi uuden rodun tehokkaalla nettipohjatyöllä. Meillä on ollut aiemmin karjalankarhukoira, suomenpystykorva ja beagle metsästyskoirina sekä collie, labradorinnoutaja ja berninpaimenkoirat seura- ja harrastekoirina. Kesällä viimeisin vanhus kuoli ja aloimme harkitsemaan ihan erityyppistä rotua, koska ei ole isännällä enää ajankohtaista tuo metsästys(into laantunut) ja minä taas tarvitsen pitkiä lenkkejä sietävän kaverin sekä talomme pihavahdin...löydettiin rotu ja ollaan käyty kenneleissä tutustumassa "yksilöihin" (7erilaista persoonaa tavattu) ja nyt on tietystä linjasta pentu varattu:-)

pysyy takuulla pihassa. Ei ole juuri itsepäinenkään, paitsi lenkeillä. 500 metrin kävely tunnissa on jo saavutus.

Helppoja kouluttaa, miellyttämisenhaluisia. Mutta tunti liikuntaa päivässä ei riitä.

tosin alunperin metsästyskoira, joten aitaus pitää olla. Mutta helppo kouluttaa ja hiljainen

Siis ihan oikeat, en puhu nyt pölypalleroista =)

Suosittelisin Suomenlapinkoiraa.

Rakastavat lapsia ja ovat leikkimielisiä.

Mä tunnen kyllä useammankin ei tod säyseän ja lapsirakkaan collien

...edellyttäen, että se on lapsiin tottunut. Jos perheessä ei ole lapsia, tämä vieraita kohtaan vähän vetäytyvä rotu saattaa haluta välttää lapsikontakteja. Lasten keskellä kasvaneet ovat yleensä ipanoille hyviä kavereita. Meillä colliet rakastavat omia ja naapureiden lapsia yhtä lailla.

Olen lukenut Cavalerien olevan aika sairaita. Joskin suloisia!

Ranskis tahi mopsi. Ranskiksesta omakohtaista kokemusta ensimmäisenä koirana.



Peruskoulutettu koira eikä karkaa mihinkään vaikka vapaana saa kulkea paljon. Toki ollut vapaana tulostaan saakka paljon, joten on tottunut.



Jalostettu toki on, mutta niin on nykypäivänä kaikki rodut.

Okei terveimpiä varmasti kaikki "luonnolliset rodt" susikoira, ajokoira jne. Mutta mitä jalostetumpia niin sitä todennäköisemmin sairaita. Ja seuraskoirat tuppaa olemaan aika jalostettuja, beagle yksi pahimmist.

Jalostukseen meneviltä nartuilta ja uroksilta vaaditaan lääkärintodistukset, jotta sukurasitteet saataisiin minimoitua. Meidän cavalirin vanhemmat ainakin täysin terveitä aikuisia koiria. Ja pentu eläinlääkärin sanojen mukaan valioyksilö=)

Virheitä:

- beagle ei ole seurakoira, vaan ajava metsästyskoira

- eläinlääkäri ei voi todeta mitään koiraa "täysin terveeksi", vaan vain todeta, että tutkimuksissa ei löydy jotain tiettyä vikaa; usein koirilta voidaan tutkia esim. silmät tiettyjen sairauksien osalta, kuvat luusto jne.

- "Susikoirat" eli saksanpaimenkoirat ovat osa rakenteeltaan huonoja, osa kyllä ihan käyttökoiratasoa. Mm. lonkat ovat rodussa ongelmana.

- cavalierit ovat usein nuorena terveitä, mutta monilla tulee sydänongelmia 5 ikävuoden jälkeen. Periytyminen on polygeenistä, joten "terveet" vanhemmat eivät takaa tervettä jälkeläistä.

Eli saksanpystykorva...

Meillä on Kleinpitz uros. Ollut perheessä nyt puolitoista vuotta, ja on perheemme ensimmäinen koira. Lapsia meillä on 4. Ikä väliltä nyt 3-14.v. eli kuopus oli aika pieni kun koira tuli.



Vaikka koira on kooltaan pieni, energiaa kyllä löytyy, mutta osaa ottaa myös rennosti. Jaksaa lenkkeillä, mutta ei välitä vaikka lenkkeily välillä jäisikin lähi rappusten tienoolle. Vaikka on pystykorva, ei räksytä, ei pelkää isompia koiria, on todella perhekeskeinen. Eli pysyy pihapiirissä, meillä mökillä aina vapaana, eikä ole koskaan lähtenyt mihinkään. Todella helppo kouluttaa, ja ihan varmasti rakastaa kaikkia perheen jäseniä..en voi muuta kuin suositella ensimmäiseksi koiraksi. Ja vaikka karvaa koiralta löytyy, niin sen hoitaminen on helppoa. Kerran viikossa olen omaani harjannut, ja sillä ollaan pärjätty.



Käy ihmeessä tutustumassa pienpystykorvat ry:n sivuihin, sieltä löydät lisää tietoa ja kasvattajia.



Onnea uuden koiran kanssa



P.s ja taitaa olla aika tervettä rotua myös

Ei sitä paitsi kuulu edes pevisaan (ainakaan vuonna 2007)

Ranskis tahi mopsi. Ranskiksesta omakohtaista kokemusta ensimmäisenä koirana.

Peruskoulutettu koira eikä karkaa mihinkään vaikka vapaana saa kulkea paljon. Toki ollut vapaana tulostaan saakka paljon, joten on tottunut.

Jalostettu toki on, mutta niin on nykypäivänä kaikki rodut.

Noilla lytyillä on pahoja terveysongelmia rakenteesta johtuen ja eivät kestä esim. lämmintä ilmaa kovin hyvin. Eivät myöskään sovi harrastamiseen (esim. agility) raskaan rakenteensa takia.

Vaikka kaikki rodut ovat "jalostetttuja", niin eri rotujen välillä on eroja terveydessä ja mm. oletettavissa olevassa eliniässä reilusti. Koiranet, joka löytyy Kennelliiton sivuilta, on oiva apu rotuihin tutustumiseen. Kannattaa myös muistaa, että jos rotua ei ole tutkittu, niin se ei tarkoita sitä, että rotu olisi terve.

Kerroin vain että oma ranskikseni on "vain" peruskoulutettu maalaisjärjellä ja on silti oiva kaveri eikä tosiaankaan karkaile

Lapsuudenkodissani oli japsi. Tuli toimeen kissan kanssa eikä ole metsästysviettiä. Meillä oli maalla vapaana pihalla (toki lenkilläkin käytettiin lisäksi) eikä karannut minnekään. Muuten kiva koira, mutta kova haukkumaan.