Lue keskustelun säännöt.
Siis nyt menee hermot!
14.11.2010 |
Mun mies on kaikessa ehkä maailman epäluotettavin. Ja sen taas huomaa. Eilen se lähti isälleen ryyppään ja saunoon, ja sano, että tulee illaks kotiin. No mä tiesin, ettei se illalla sieltä enää tuu, niin sanoin, että voi olla yötäkin jos siltä tuntuu, kunhan tulee aamulla heti kotiin, kun meillä on menoa.
Tilanne on siis se, että meidän pitäisi kohta lähteä mun tädille, joka on kutsunut meidän koko suvun ajat sitten, ja kyläilyä on siirretty monta kertaa, koska tädille on niin tärkeää, että KAIKKI on paikalla. Nyt sitten sovittiin että tänään kaikki menee, kun kukaan ei ole reissussa jne. vaan kaikki pääsee tulemaan.
Tämän olen kertonut miehelle, ja se lupasi, että vaikka mikä tulisi niin tänään mennään. Mutta ei! Kun ukkoei voi vastata puhelimeen eikä sitä näy eikä kuulu. Se tekee aina tämmöstä, ja mä oon niin tyhmä, että taas uskoin että se tulis kun lupas.
Ja nyt mä joudun meneen sinne yksin, valehteleen taas vaihteeks mun suvulle jotain, miks mies ei muka päässy, ja pilaan mun tädin synttärit.
AAAAARGH!!!!
Kommentit (25)
itse oon ollu tollasessa suhteessa ihan liian kauan ja kuvittelin et kaikki "hyvä suhde perustuu luottamukseen" lauseet on ihan turhaa. no nyt oon hyväs suhtees ja luottamus on yks isoin tekijä mikä tekee täst suhteesta hyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt mä joudun meneen sinne yksin, valehteleen taas vaihteeks mun suvulle jotain, miks mies ei muka päässy, ja pilaan mun tädin synttärit.
Sanot että oli eilen ryyppäämässä eikä tänään ollut juhlimiskunnossa. Älä pyydä TOISEN huonoa käytöstä anteeksi
Sanot vaan suoraan et miehesi ryyppäsi eilen ja ei ilmaantunut kotia. Sanot sitten miehellesikin et näin kerroit muille. Varmasti ei seuraavan kerran tollasta temppua ilkeä sulle tehä, kun tietää että sä et peittele sen temppuiluja.
Tollasille ukoille isänpäivälahjaks paskaa tikunnokkaan...
Mikä on ollut aika vaikeaa miehen toilailuiden takia, ja siksi en viitsisi tuottaa mun perhelle enempää pahaa mieltä mun miesvalinnasta...
ap
Ihan samaa meinasin kirjoittaa, että sanot niin kuin asia on. Ehkä se ois vaikka sen verran noloa, että muistais seuraavan kerran pysyä sopimuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei välitä paskaakaan, mutta mä haluan, että mun perhe ei ajattele siitä pahaa. oon nähnyt paljon työtä, että oon saanut ne tykkään miehestä ees tän verran, enkä viitsi sitä työtä tuhota.
ap
Mä kuitenkin haluan että mun suku tykkäis mun miehestä
ap
Epäluotettava alkoholistin raakile; mä olisin heittänyt pihalle ekan tuollaisen tapauksen jälkeen
Miksi sellaisesta pitäisi kenenkään pitää? Saati elää ikuisessa epävarmuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kulisseja oikein yrität pitää pystyssä? Veikkaan että se stressaa sinua enemmän kuin itse miehesi sekoilut. En kyllä ymmärrä miestäsikään. Ei toisia ihmisiä voi saada pitämään aidosti toisesta ihmisestä itse yrittämällä. Et taida olla edes kovin läheinen sukulaistesi kanssa. Luulisi, että tärkeät ihmiset hyväksyisivät miehesi vaikka vain juuri koska hän on sinun miehesi, mutta ilmeisesti näin ei asian laita ole. Helpota taakkaasi ja ole itsellesi ja muille rehellinen.
asuvat kilometrin päässä, ja käyn monta kertaa viikossa. Mun vanhemmat on sellasia, että ne hyväksyy kenet tahansa, ne on aina ystävällisiä kaikille, ja niille pääasia on, että mä olen onnellinen.
Silti jokainen ihminen tietää, että kukaan vanhempi ei toivo tyttärelleen miestä, joka on jättänyt amiksen kesken, on työtön kolmatta vuotta vain omaa laiskuuttaan, on todella epäsosiaalinen jne. Joten varmasti miesvalintani on ollut jonkun asteinen pettymys, jota en halua suurentaa enempää.
Mun vanhemmat on todella herkkiä, ja ajattelee mua aina ensin, ja siksi en halua pahoittaa heidän meiltää sillä tiedolla, että olen huonossa suhteessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuvat kilometrin päässä, ja käyn monta kertaa viikossa. Mun vanhemmat on sellasia, että ne hyväksyy kenet tahansa, ne on aina ystävällisiä kaikille, ja niille pääasia on, että mä olen onnellinen. Silti jokainen ihminen tietää, että kukaan vanhempi ei toivo tyttärelleen miestä, joka on jättänyt amiksen kesken, on työtön kolmatta vuotta vain omaa laiskuuttaan, on todella epäsosiaalinen jne. Joten varmasti miesvalintani on ollut jonkun asteinen pettymys, jota en halua suurentaa enempää. Mun vanhemmat on todella herkkiä, ja ajattelee mua aina ensin, ja siksi en halua pahoittaa heidän meiltää sillä tiedolla, että olen huonossa suhteessa. ap
Ne vanhemmathan sua sitten joutuu repimään jalkeille, kun olet viimeinkin jättänyt tuon pummin. Joten reippaasti vaan sanot että mikä on tilanne teillä.
ihan itse olen tähänkin asti itseni repinyt jalkeille, mulla ei ole mitään tarvetta vetää ketään mukanani pohjalle.
Mutta tämän jutun pointti ei nyt kuitenkaan ollut se, että piilottelen vanhemmiltani asioita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut sä koko ajan puolustelet sitä ukkoas tännekin. Eli suoraan sanottuna sä pidät kulisseja yllä ja oot sen ukon tossun alla. Laita pihalle se äijä vaan. Sulla on tukiverkostot lähellä jos kerran kilometri on matkaa. Vaan onko nyt sitten kysymys siitä että sä et itse uskalla vanhemmilles tunnustaa et valitsit väärän miehen? Tai et ilkeä tunnustaa?
Jos sun vanhemmat kerran ajattelee sua aina ensin, niin ei sulla ole mitään hätää, varmasti ottavat sut avosylin vastaan ja ovat vaan onnellisia siitä et tytär tekee tällä kertaa hyvän valinnan ja antaa kenkää sille vätysmiehelle. Ilmeisesti se miehesi on jo tottunut siihen et se voi tehdä sulle ihan mitä paskaa vaan! Nyt ryhdistäydy nainen!
...mikä on viimeinen niitti että lähdet huonosta suhteesta? Aiotko elää loppuelämäsi näin? Etkö sinäkin ole "laiska" kun et ota asiaa pöydälle ja aloita uutta elämää?
Miksi ihmeessä joku elää huonossa parisuhteessa kun asiolle voi oikeasti tehdä jotain? Miksi jämähdette paikoilleen ja ajattelette, että elämpä nyt elämäni loppuun saakka paskassa suhteessa kun mitään muutakaan ei tässä elämässä ole?
Jumalaut, avatkaa silmänne ja ELÄKÄÄÄÄÄ!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne varmasti tietävät tai ainakin arvaavat millainen miehesi todellisuudessa on. Valehtelu miehesi puolesta vaan etäännyttää ja vaivaannuttaa välejä läheisiin sukulaisiisi. Ja siitä tulee vaan sulle itselles huono olo.
Mitä jos harkitsisit eroa miehestäsi? Jos et sitä halua, niin rupea muuten vaan elämään omaa elämääsi ja anna miehen tehdä mitä haluaa. Mutta älä enää kaunistele totuutta niiden ihmisten edessä, jotka sinusta välittävät. He näkevät tilanteen läpi ja ahdistuvat siitä että et voi olla heille rehellinen.
asuvat kilometrin päässä, ja käyn monta kertaa viikossa. Mun vanhemmat on sellasia, että ne hyväksyy kenet tahansa, ne on aina ystävällisiä kaikille, ja niille pääasia on, että mä olen onnellinen.
Silti jokainen ihminen tietää, että kukaan vanhempi ei toivo tyttärelleen miestä, joka on jättänyt amiksen kesken, on työtön kolmatta vuotta vain omaa laiskuuttaan, on todella epäsosiaalinen jne. Joten varmasti miesvalintani on ollut jonkun asteinen pettymys, jota en halua suurentaa enempää.
Mun vanhemmat on todella herkkiä, ja ajattelee mua aina ensin, ja siksi en halua pahoittaa heidän meiltää sillä tiedolla, että olen huonossa suhteessa.
ap
se että asuu kilometrin päässä ja käy kylässä usein ei minun mielestä tarkoita välttämättä samaa kuin että on läheinen. Mietin vain tässä, että oletko se sinä joka on naimisissa vai vanhempasi? Toivon myös, että jokainen ihminen tietää, että vaikka oman lapsen valinnat ei ole niitä omia, ne silti hyväksyy eikä käännä asioita omaksi pettymykseksi. Jos vanhempi(ja kuten sanoit että he ajattelevat sinua aina ensin) tuntee että lapsi ei voi hyvin, silloinhan voi tukea ja auttaa, mutta heidän pettymys on jo kyllä ihan älytöntä. Luulen, että myös peilaat omia tuntemuksiasi vanhempiesi kautta. Miesvalintasi on juurikin sinulle pettymys, sinä ajattelet olevasi huonossa suhteessa, etkä halua itsellesi sitä täydellisesti myöntää.
1. Me ollaan toistemme ensirakkaudet
2. Ollaan oltu pitkään yhdessä "kasvettu yhdessä aikuisiksi" ja mies on mulla ehdottomasti tärkein ja läheisin ihminen kaikesta huolimatta
3. Jos vaihtoehtona on olla tämän miehen kanssa, tai yksin, olen mielummin miehen kanssa. En jaksa uskoa, että löydän parempaa miestä/yleensäkään miestä mistään, koska en käy missään, mistä niitä miehiä voisi löytää, olen todella ujo, ja liian läski mun ikäisille miehille
4. Meillä ei ole lapsia, mutta meillä on aika paljon eläimiä, jotka on mulle tosi tärkeitä. Me ollaan pystytty huolehtiin niistä kahdestaan, koska mieskin on tehnyt vähän. Yksin en ehkä jaksa.Ja niistä en luovu. Lisäksi meillä on koiranpentu, joka on tottunut oleen miehen kanssa kotona (kun ei ole töissä), ja jos mies lähtee, joutuu pentu olemaan jopa 10h päiviä yksin. Mulla ei riitä sydäntä.
5. mm. ton koiran takia mun elämä menis siihen, että tulen töistä suoraan kotiin, ja vietän illat ja viikonloput kotona. Täältä kotoako joku mies tulsi mut nappaamaan?
6. mulla ei ole tässä kaupungissa yhtään kaveria, eli käytännössä viettäisin kaikki päivät yksin kotona siitäkin syystä
7.Mä haluan lapsia (en nyt mutta joskus) enkä halua riskeerata niin, että vietän loppuelämän ilman miestä ja lapsi
8.Toi mies oli mun "elämäni mies" neljä ekaa vuotta, ja olen varma, että se sama mies on vielä sielä jossain. Elän toivossa, että se muuttuis samanlaiseks kun oli.
ap
Ensinnäkin, miehesi tuskin tulee muuttumaan enää sellaiseksi, jollaisena hänet opit tuntemaan. Ainakaan sinä et häntä pysty muuttamaan.
Toiseksi, ymmärrän että eläimet ovat sinulle tärkeitä, mutta mainitsemasi syyt jäädä yhteen miehesi kanssa kuulostavat todella pahasti tekosyiltä.
Kirjoittamassasi listauksessa paistaa mun mielestä selvästi läpi yksin jäämisen pelko. Olet varmaan tavannut miehesi nuorena? Et ehkä ole koskaan ollut ns. omillasi.
Mulla oli ihan samanlaiset fiilikset 10 vuotta sitten ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Oltiin teini-ikäisistä asti yhdessä. Sain lopulta riuhtaistua itseni huonosta parisuhteesta sen jälkeen kun keräsit tarpeeksi rohkeutta. Olin aivan varma, että tyyliin kuolen ilman miesystävääni. Että en yksinkertaisesti voi olla olemassa jos olen yksin. Ja etten koskaan tule löytämään itselleni uutta miestä.
Arvaat varmaan itsekin että nuo pelkoni osoittautuivat ihan turhiksi. Elämä voi olla hyvääkin ap.
Toistan vielä: "Miksi jämähdette paikoilleen ja ajattelette, että elämpä nyt elämäni loppuun saakka paskassa suhteessa kun mitään muutakaan ei tässä elämässä ole?"
Aivan varmasti löydät uuden miehen ja paremman sellaisen. Ap, ei parisuhteen kuulu olla tuollaista : / Älä vähättele itseäsi ja jos elämä on hankalaa jo ny, etkä pysty luottamaan mieheesi niin miten ihmeessä luulet asioiden olevan silloin kun teille tulee lapsia? Luuletko todellakin että asiat muuttuvat?
Nro 13
Käytännössä ensimmäinen poikaystäväni, ja koskaan en ole asunut yksin.. Täytyy myöntää, että pelkään yksin oloa, ja sitä että teen virheen, mutta ihan oikeasti nuo käytännön syyt merkkaa myös paljon. En halua, että mun päätöksestä kärsii mun koko "perhe" (eli noi eläimet)
ap
ja HETI! Saat paljon parempaakin.